Nuori munkkikokelas Ryushin tykkää kuunnella hevimetallia. Kuva: Docpoint
ELOKUVA | Docpoint-dokumenttielokuvafestivaali esittää kaksi kiintoisaa Aasian nykyisyyteen liittyvää teeosta, Myanmar Diariesin ja Crows Are Whiten.
Eija Niskanen
Docpoint-dokumenttielokuvafestivaali (31.1.–5.2.2023) esittää kaksi kiintoisaa Aasian nykyisyyteen liittyvää teeosta. Myanmar Diaries tuo intiimillä tavalla esille Myanmarin vuoden 2021 sotilasvallankaappausta seuranneen vastarintaliikkeen ruohonjuuritason. Crows Are Whitessa pakistanilais-amerikkalainen ohjaaja käy puolestaan läpi omaa muslimitaustaansa heijastaen sitä buddhalaiseen temppeliyhteisöön Japanissa.
* *
Ruohonjuurta Myanmarissa
Myanmar Diaries. Kuva: Myanmar Film Collective
Helmikuussa 2021 armeija kaappasi vallan Myanmarissa. Maa oli vuosikymmeniä kamppaillut demokratiaa tukahduttavien hallintojen alla, mutta Aung San Suu Kyin pitkän kotiarestin päättyminen ja hänen osansa Myanmarin johdossa nostivat toiveita demokratian vahvistumisesta. Ne kuitenkin haihtuivat pian ja sotilasvallankaappaus naulasi viimeisen naulan demokraattiselle suuntaukselle. Maassa puhkesi heti valtavia mielenosoituksia ja kansalaisten ruohonjuuritoimintaa, mitä Myanmar Diaries hyvin luotaa.
Elokuvan tekijöiksi on kreditoitu The Myanmar Film Collective. Kenenkään tekijän nimeä ei ilmaista. Kun elokuva esitettiin viime vuonna Berliinin elokuvajuhlilla, omilla kasvoillaan näyttäytyivät vain elokuvan kansainvälistä levitystä ja editointia edustaneet ulkomaalaiset. Festivaaliesityksessä lavalle nousi yksi elokuvan kuvaajista, nimettömänä, maski kasvoilla ja lippis päässään. Myanmarilaisten tekijänimien julkistaminen olisi saattanut maan alla Myanmarissa piileskelevät tekijät mahdollisesti jopa kuolemanvaaraan.
Toisensa ennestään tuntevat nuoret elokuvantekijät alkoivat kuvata mielenosoituksia, mutta myös omaa henkilökohtaista lähipiiriään ja jokapäiväistä elämäänsä vallankaappausta seuraavina kuukausina. Tuloksena on sekä shokeeraava että intiimi dokumentti, joka näyttää arkipäivän tason sinnikkyyden myanmarilaisten keskuudessa. Kattilanpaukutus ja kaikki mahdollinen käteenjäävä valjastetaan vastarintaan. Paikoitellen armeijan väkivaltaa suoraan kuvaava materiaali hätkähdyttää, mutta on tarpeen nähdä.
* *
Elämää munkkitemppelissä
Crows Are White – Teaser from Autlook Filmsales on Vimeo.
Crows Are White -dokumentin nimi viittaa elokuvassa haastatellun munkin kertomukseen siitä, miten ankara munkkitemppeli vaatii tottelemaan sen johtajaa. Kun päämunkki on väittänyt korppikotkien olevan valkoisia, siihen on tyydyttävä.
Dokumentti alkaa pakistanilaissyntyisen, sittemmin Saudi-Arabian ja Irlannin kautta Yhdysvaltoihin ja sieltä Japaniin kuvaamaan rantautuneen ohjaajan Ahsen Nadeemin yrityksiä päästä kuvaamaan buddhalaistemppeliin ja löytää sieltä vastauksia häntä itseään pohdituttaviin kysymyksiin. Sellaisiin kuin: miten kertoa tiukan uskonnollisille vanhemmille, että hänen amerikkalainen tyttöystävänsä ei ole muslimi.
Nadeemin dokumentti kuuluu lajityyppiin, jossa kuvausprosessi muokkaa lopullisen elokuvan. Kuvaaminen kesti kolme vuotta. Alun perin tarkoitus oli päästä kuvaamaan Hiei-vuorella sijaitsevan temppelin munkkien elämää. Nämä munkit suorittavat seitsemän vuoden aikana kävelyn nimeltä kaihōgyō, jonka aikana on käveltävä maapallon ympärysmitan pituinen matka eli noin 40 000 kilometriä. Sen he suorittavat temppelivuorellaan ja ympäröivissä metsissä.
Kun lyhyt temppeliresidenssi päätyy fiaskoon, tutustuu ohjaaja nuoreen munkkiharjoittelijaan Ryushiniin, jonka harrastuksiin kuuluu heavymetallin kuuntelu. Dokumentin aikana alkaa paljastua, että täysin erilaisista taustoista ja kulttuureista tulevien miesten elämässä on yhtymäkohtia ja tasoja, joilla he ymmärtävät toisiaan. Molemmilla painaa sukuperinne pohdinnassa jatkaako uskonnollista perinnettä.
Crows Are White on yllättävän rehellinen, niin Nadeemin suhteessa omaan epärehellisyyteensä kuin motivaatioonsa päästä haastattelemaan munkki Kamahoria. Elokuva on kiinnostava matka uskoon ja epäuskoon. Samalla se on hauska olematta ylenkatsova munkkien touhuja kohtaan.
Myanmar Diaries ja Crows Are White Docpoint-festivaalilla 31.1.–5.2.2023. Lisätietoa ohjelmistosta ja lipuista festivaalin verkkosivuilta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
