Nuori munkkikokelas Ryushin tykkää kuunnella hevimetallia. Kuva: Docpoint
ELOKUVA | Docpoint-dokumenttielokuvafestivaali esittää kaksi kiintoisaa Aasian nykyisyyteen liittyvää teeosta, Myanmar Diariesin ja Crows Are Whiten.
Eija Niskanen
Docpoint-dokumenttielokuvafestivaali (31.1.–5.2.2023) esittää kaksi kiintoisaa Aasian nykyisyyteen liittyvää teeosta. Myanmar Diaries tuo intiimillä tavalla esille Myanmarin vuoden 2021 sotilasvallankaappausta seuranneen vastarintaliikkeen ruohonjuuritason. Crows Are Whitessa pakistanilais-amerikkalainen ohjaaja käy puolestaan läpi omaa muslimitaustaansa heijastaen sitä buddhalaiseen temppeliyhteisöön Japanissa.
* *
Ruohonjuurta Myanmarissa

Myanmar Diaries. Kuva: Myanmar Film Collective
Helmikuussa 2021 armeija kaappasi vallan Myanmarissa. Maa oli vuosikymmeniä kamppaillut demokratiaa tukahduttavien hallintojen alla, mutta Aung San Suu Kyin pitkän kotiarestin päättyminen ja hänen osansa Myanmarin johdossa nostivat toiveita demokratian vahvistumisesta. Ne kuitenkin haihtuivat pian ja sotilasvallankaappaus naulasi viimeisen naulan demokraattiselle suuntaukselle. Maassa puhkesi heti valtavia mielenosoituksia ja kansalaisten ruohonjuuritoimintaa, mitä Myanmar Diaries hyvin luotaa.
Elokuvan tekijöiksi on kreditoitu The Myanmar Film Collective. Kenenkään tekijän nimeä ei ilmaista. Kun elokuva esitettiin viime vuonna Berliinin elokuvajuhlilla, omilla kasvoillaan näyttäytyivät vain elokuvan kansainvälistä levitystä ja editointia edustaneet ulkomaalaiset. Festivaaliesityksessä lavalle nousi yksi elokuvan kuvaajista, nimettömänä, maski kasvoilla ja lippis päässään. Myanmarilaisten tekijänimien julkistaminen olisi saattanut maan alla Myanmarissa piileskelevät tekijät mahdollisesti jopa kuolemanvaaraan.
Toisensa ennestään tuntevat nuoret elokuvantekijät alkoivat kuvata mielenosoituksia, mutta myös omaa henkilökohtaista lähipiiriään ja jokapäiväistä elämäänsä vallankaappausta seuraavina kuukausina. Tuloksena on sekä shokeeraava että intiimi dokumentti, joka näyttää arkipäivän tason sinnikkyyden myanmarilaisten keskuudessa. Kattilanpaukutus ja kaikki mahdollinen käteenjäävä valjastetaan vastarintaan. Paikoitellen armeijan väkivaltaa suoraan kuvaava materiaali hätkähdyttää, mutta on tarpeen nähdä.
* *
Elämää munkkitemppelissä
Crows Are White – Teaser from Autlook Filmsales on Vimeo.
Crows Are White -dokumentin nimi viittaa elokuvassa haastatellun munkin kertomukseen siitä, miten ankara munkkitemppeli vaatii tottelemaan sen johtajaa. Kun päämunkki on väittänyt korppikotkien olevan valkoisia, siihen on tyydyttävä.
Dokumentti alkaa pakistanilaissyntyisen, sittemmin Saudi-Arabian ja Irlannin kautta Yhdysvaltoihin ja sieltä Japaniin kuvaamaan rantautuneen ohjaajan Ahsen Nadeemin yrityksiä päästä kuvaamaan buddhalaistemppeliin ja löytää sieltä vastauksia häntä itseään pohdituttaviin kysymyksiin. Sellaisiin kuin: miten kertoa tiukan uskonnollisille vanhemmille, että hänen amerikkalainen tyttöystävänsä ei ole muslimi.
Nadeemin dokumentti kuuluu lajityyppiin, jossa kuvausprosessi muokkaa lopullisen elokuvan. Kuvaaminen kesti kolme vuotta. Alun perin tarkoitus oli päästä kuvaamaan Hiei-vuorella sijaitsevan temppelin munkkien elämää. Nämä munkit suorittavat seitsemän vuoden aikana kävelyn nimeltä kaihōgyō, jonka aikana on käveltävä maapallon ympärysmitan pituinen matka eli noin 40 000 kilometriä. Sen he suorittavat temppelivuorellaan ja ympäröivissä metsissä.
Kun lyhyt temppeliresidenssi päätyy fiaskoon, tutustuu ohjaaja nuoreen munkkiharjoittelijaan Ryushiniin, jonka harrastuksiin kuuluu heavymetallin kuuntelu. Dokumentin aikana alkaa paljastua, että täysin erilaisista taustoista ja kulttuureista tulevien miesten elämässä on yhtymäkohtia ja tasoja, joilla he ymmärtävät toisiaan. Molemmilla painaa sukuperinne pohdinnassa jatkaako uskonnollista perinnettä.
Crows Are White on yllättävän rehellinen, niin Nadeemin suhteessa omaan epärehellisyyteensä kuin motivaatioonsa päästä haastattelemaan munkki Kamahoria. Elokuva on kiinnostava matka uskoon ja epäuskoon. Samalla se on hauska olematta ylenkatsova munkkien touhuja kohtaan.
Myanmar Diaries ja Crows Are White Docpoint-festivaalilla 31.1.–5.2.2023. Lisätietoa ohjelmistosta ja lipuista festivaalin verkkosivuilta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hirtehinen trilleri näyttää maskuliinisuuden kriisin – arviossa korealainen ensi-iltaelokuva No Other Choice
ELOKUVA | Park Chan-wook on tehnyt Donald E. Westlaken romaanin pohjalta sovituksen, joka iskee tiukasti tämän ajan neokapitalistiseen talouteen ja työmarkkinoihin.
Jennifer Lopez loistaa musikaalin etäisenä tähtenä – arviossa Hämähäkkinaisen suudelma
ELOKUVA | Klassikkoromaanin filmatisointi tuo musikaalin keinoin lohtua sotilasdiktaaturin keskellä elävään Argentiinaan.
Kotiapulainen-elokuvassa valoisalta vaikuttava ihmissuhdetarina kääntyy karvaaksi eloonjäämistaisteluksi
ELOKUVA | Päähenkilöistä saa aluksi jopa hurmaavan vaikutelman, mutta kun hurmaava-sanan kirjaimet järjestää toiseen järjestykseen, charmista tulee murhaava.
Song Sung Blue on kovan onnen tribuuttimuusikoista kertova draama, josta suuret ikäluokat saavat eniten irti
ELOKUVA | Craig Brewerin ohjaama ensi-iltaelokuva perustuu Neil Diamondin musiikkia esittäneestä amerikkalaispariskunnasta tehtyyn dokumenttiin.




