Juhana Honkosen dokumenttielokuva seuraa Timo Puustisen ja Tero Poikolaisen avustusmatkaa Jyväskylästä Donetskin sota-alueelle. Jouluiloa Ukrainaan saa ensi-iltansa elokuvateattereissa 13.12.2019.

Kaarina Lehtisalo

”Siis ollaanko me menossa sinne Ukrainan sota-alueelle?”

”Kyllä. Juuri sinne me ollaan menossa.”

Tällainen keskustelu käytiin Tampereen ammattikorkeakoulussa elokuva- ja televisioalaa opiskelevan Juhana Honkosen ja jyväskyläläisen kauppiaan Timo Puustisen välillä kolmisen vuotta sitten. Honkonen oli lupautunut mukaan kuvaajaksi hyväntekeväisyysmatkalle ukrainalaiseen orpokotiin – tietämättä kohdetta ihan tarkkaan.

Selvisi, että Puustisen ja autonkuljettaja Tero Poikolaisen hyväntekeväisyysmatkan kohteet sijaitsivat Itä-Ukrainan Donetskin alueen sotarintamalla.

Jyväskyläläisten ensimmäinen avustusmatka tehtiin vuonna 2015, kun Ukrainan sotaa oli käyty puolitoista vuotta. Vuonna 2016 Puustinen päätti pyytää kuvaajan mukaan matkaan – ”jotta ei tarvitsisi ihan vain kahvipöydissä täällä Suomessa yrittää kuvailla, millaista siellä on”.

Nyt avustusmatkoista on valmistunut Juhana Honkosen ohjaama dokumenttielokuva, Jouluiloa Ukrainaan. Dokumentti seuraa Puustisen ja Poikolaisen automatkaa Itä-Ukrainassa, ja kuvamateriaali on pääasiassa vuoden 2018 matkalta.

Reilun tunnin mittainen dokumenttielokuva tulee elokuvateattereihin perjantaina 13.12.2019. Elokuvan lipputuloista lahjoitetaan elokuvantekijöiden tuotto-osuus Ukrainaan. Avustusmatka Jyväskylästä Ukrainaan lähtee seuraavan kerran heinäkuussa 2020.

”Heillä oli kypärät ja luotiliivit, meillä tonttulakit”

Kaikki alkoi neljä vuotta sitten, kun kauppias Timo Puustinen oli järjestämässä kaksostyttäriensä syntymäpäiviä. Silloin perheessä havahduttiin siihen tosiasiaan, että huusholli jo aivan tulvi leluja.

Järjestettiinkin toisenlaiset synttärit: vieraita pyydettiin tuomaan lahjaksi vanhoja lelujaan, jotka sitten lahjoitettaisiin lapsille johonkin sopivaan kohteeseen.

– Ajattelimme ensin, että lahjoittaisimme lelut Pietarin katulapset ry:n kautta, sillä järjestö on meille ennestään tuttu. Mutta sieltä meille kerrottiinkin, että suurempi tarve lahjoituksille olisi Ukrainassa, kertoo Puustinen.

Puustinen päätti lähteä tuttujen autonkuljettajien kanssa Ukrainaan, oikeastaan tietämättä, minne he olivat menossa. Venäjän kielitaitoakaan miehillä ei ollut.

Suomalaismiehet olivat absurdi näky ajaessaan rajatarkastukseen sisällissotaa käyvään Ukrainaan.

– Siellä oli miehillä kypärät ja luotiliivit, meillä tonttulakit, kertoo Puustinen.

– Tuolla reissulla Tero taisikin pitää tonttulakkia melkein koko matkan.

– Vastasin ihmettelijöille englanniksi: ”I am Santa Claus!”, muistelee Poikolainen itse.

Ei kantaa politiikkaan

Honkosen dokumentti keskittyy pääasiassa vuoden 2018 alussa kuvattuun materiaaliin. Elokuvan alkupuoli näyttää avustusporukan automatkaa, jonka aikana koetaan rajatarkastuksessa harmeja puuttuvien papereiden takia ja juututaan lumeen keskellä-ei-mitään. Rikkoutuneen renkaan tilalle löydetään ”uusi” jätelavan roskien joukosta.

Lopulta päästään perille Donetskin raunioituneelle sota-alueelle, Itä-Ukrainaan. Alueella on sodittu vuodesta 2014 lähtien, mutta siellä asuu edelleen miljoonia siviilejä – varsinkin vanhuksia ja vähävaraisia, joilla ei ole mahdollisuuksia lähteä minnekään. Dokumentissa vieraillaan pienissä kylissä asukkaiden luona, tykkien jyly kuuluu kauempana.

Katsojan on vaikea päästä selville, liikutaanko ukrainalaisten joukkojen vai Venäjä-mielisten separatistien alueella. Tämä on ohjaaja Honkosen mukaan tarkoituksellista.

– Ihan tarkoituksella olen häivyttänyt sitä. Ja kaiken lisäksi tilanne siellä on niin monimutkainen ja sekava, että siitä on vaikea ymmärtää mitään, sanoo Honkonen.

– Itse on lähdetty siitä, että ei oteta kantaa politiikkaan tai uskontoon, sanoo myös Puustinen.

”Monessa paikassa pelotti”

Honkosen dokumentin päätavoite on näyttää, kuinka suomalainen lahjalasti saapuu orpokodin lapsille, isoon itäukrainalaiseen satamakaupunkiin, Mariupoliin. Mariupolissa toimii Pilgrim-järjestön orpokoti, missä tutut miehet Timo Puustinen ja Tero Poikolainen muistetaan jo aiemmilta käynneiltään. Dokumentissa nähdäänkin, kuinka lapset ottavat tulijat innoissaan vastaan.

Orpokodin perustaja, Pilgrim-järjestön johtaja on ukrainalainen kuuluisuus, pastori Gennadi Mohnenko. Itse alkoholistiperheestä kotoisin oleva Mohnenko on määrätietoisesti pelastanut Mariupolin katulapsia jo vuosikausia ja adoptoinut kymmeniä orpoja. Hänestä on myös tehty amerikkalainen dokumenttielokuva, Steve Hooverin ohjaama ja maineikkaan Terrence Malickin tuottama Almost Holy (elokuva tunnetaan myös nimellä Crocodile Gennadiy, 2015).

Mohnenko on tärkeässä roolissa myös Juhana Honkosen dokumentissa. Avustusretkeä tuskin olisi voinut tehdä ilman Mohnenkon vaikutusvaltaa ja kontakteja. Hän auttaa suomalaiset tarkastuspisteiden ohi, tietää, missä apua tarvitsevat asuvat ja mitä reittejä voi ajaa.

Avustusretken miehet ja ohjaaja Honkonen olivat myös täysin riippuvaisia paikallisten oppaidensa kielitaidosta.

– Jälkikäteen ajatellen oli hyväkin, että ei ymmärtänyt venäjää. Vasta elokuvan puheita käännettäessä itselle selvisi, että vieressä puhuttiin siitä, että autojamme voidaan ampua, toteaa Honkonen.

– Meille myös sanottiin, että missään olosuhteissa emme saa nousta pois autoistamme, sillä teiden varret oli miinoitettu, kertoo Puustinen.

Jouluiloa Ukrainaan -dokumentin ohjaaja Juhana Honkonen, sekä jyväskyläläiset joulupukit Timo Puustinen ja Tero Poikolainen kävivät Tampereella kertomassa avustusmatkoistaan Itä-Ukrainassa. Kuva: Kaarina Lehtisalo

Pelottiko missään vaiheessa matkaa?

– Kyllä siellä oikeasti pelotti, monessa paikassa, myöntää Honkonen.

– Ja ilotulitusrakettien paukkeen kuuleminen uutenavuotena ensimmäisen reissun jälkeen tuntui ahdistavalta.

– Toisaalta siitä tuli myös rauhoittava fiilis, kun juttelimme paikallisten ihmisten kanssa. He puhuivat normaalisti ja hymyilivät, vaikka tykit lauloivat taustalla, Poikolainen sanoo.

Viime päivien uutiset ovat antaneet pientä toivoa siitä, että Ukrainan kriisin ratkaisu voisi jotenkin edetä. Puustinen on kuitenkin kuullut tutuiltaan Ukrainasta, että ”tilanne on aika lailla samanlainen kuin ennenkin.” Uutta avustusretkeä suunnitellaan nyt ensi kesään, heinäkuulle.

Mikä on saanut jatkamaan?

– Kyllä tähän auttamiseen jää koukkuun, sanoo Puustinen.

– Niin, ja se ilo. Tykkään tehdä joulupukkikeikkoja myös Suomessa, mutta on ihan eri fiilis mennä tuollaiseen paikkaan, missä lapset eivät ehkä koskaan ole saaneet mitään lahjoja. Se ilo näkyy näissä lapsissa niin eri tavalla, sanoo Poikolainen.

Elokuvaa Jouluiloa Ukrainaan esitetään Finnkinon teattereissa 13.12.2019 alkaen. Tampereella elokuvaa esittää myös Arthouse Cinema Niagara