Kuva: Lasse Poser
ELOKUVA | Ohjaaja Hannaleena Haurun toisessa pitkässä elokuvassa Fucking with Nobody Hauru ja Samuel Kujala esittävät esittävänsä rakastavaisia. Kuinka somessa rakastamisesta tuli hauska metafiktio?
Eli Harju, teksti
Hannaleena Haurun monella tasolla liikkuva satiiri Fucking with Nobody saa ensi-iltansa Suomen elokuvateattereissa 11.6.2021. Se kuitenkin esitettiin jo viime syksynä Venetsian elokuvajuhlilla, koska rahoitus tuli Biennale College Cinema -ohjelmasta.
Nimekkäästä rahoittajasta huolimatta elokuvasta tuli tekijöidensä oma.
– Sieltä sanottiin ihan ääneen, että kun raha on tilillä, toki saatte kuunnella meitä, mutta tehkää se elokuva, jonka itse haluatte. Ja se lupaus piti, Hauru kertoo.
Fucking with Nobodyn tarina muokkautuikin vielä kuvausvaiheessa ja osa dialogista improvisoitiin. Kokonaisstruktuuria kirjoittivat Hauru ja Lasse Poser, mutta joihinkin kohtauksiin kirjoitettiin ennen kuvauksia lähinnä keskeinen sisältö ja niiden sisältämät käänteet.
– Se kyllä vaihteli todella paljon, Hauru huomauttaa.
– Ja jotkut niistä kohtauksista, joita eniten luulisi improvisoiduiksi, oli käsikirjoitettu todella tarkasti.
Monta tasoa ja monta tekijää
Fucking with Nobodyssa vastikään työprojektin menettänyt ohjaaja Hanna ja nuori näyttelijä Ekku lavastavat vitsillä sosiaalisessa mediassa parisuhdekuvia. Pian he huomaavat kulissiromanssista olevan molemmille yllättävää hyötyä, joten läppää lennätetään yhä pidemmälle. Syntyy somemarkkinointia ja Youtube-kanava. Lopulta kertomus ei voi olla vaikuttamatta todellisuuteen muutenkin kuin hyödyllisesti.
Hannaa näyttelee Hauru itse. Ekkuna nähdään Samuel Kujala, jolle rooli oli ensimmäinen näin keskeinen kokopitkässä elokuvassa.
Kujalalle Fucking with Nobodyn työstäminen oli hauskaa, mutta aluksi myös haastavaa. Kohtauksen käsikirjoituksessa saattoi olla vain tiivistetty sisältö, jota kehiteltiin tavallaan sisältä päin kuvaamalla pitkiä ottoja ja improvisoimalla.
– Otti oman aikansa päästä siihen workflow’hun mukaan. Siinä täytyy olla koko ajan hyvin hereillä setistä ja siitä, missä muut hahmot ja kamerat liikkuvat. Se on hyvin palkitsevaa parhaimmillaan, mutta siinä pitää olla perillä tilanteesta ja hahmojen välisestä dynamiikasta.
* *
Näyttelijät saivat myös ehdottaa ideoimiaan kohtauksia elokuvaan. Lopulliseen versioon päätyi ainakin yksi Kujalan välähdyksenomaisesta ideasta ja käsikirjoittajien suunnittelemasta käänteestä fuusioitunut kohtaus, joka tapahtuu lävistysliikkeessä.
– Olen saanut elokuvassa paljon tekijyyttä siihen nähden, että porukka on kuitenkin iso, enkä ole käsikirjoittaja enkä ohjaaja, Kujala sanoo.
– Olen päässyt mukaan tosi monipuolisesti.
Omaan hahmoonsa Kujala halusi hakea hiukan eroavaisuuksia, vaikka elokuvassa muuten on paljon hänelle omaa.
– On Ekussa sellainen peruskipeys, jonka tunnistan laajemminkin tässä ajassa, kun monelta ovat menneet työt alta. Se, miten sellainen tietty urakeskeisyys voi aiheuttaa ahdistusta ja epätoivoisuutta, kun ihmiset joutuvat kilpailemaan keskenään. Mutta se on enemmänkin sellainen ilmiö, jonka havaitsen, ei sellaista, mihin samaistuisin tällä hetkellä.
Hauru haluaisi tulevaisuudessakin jatkaa elokuvanteossa linjaa, jossa koko tiimi saa tuoda omia ideoitaan käsikirjoitukseen.
– Toivoisin, että sitä olisi vielä enemmän. Että kirjoittamisprosessi olisi vielä kollektiivisempi.
Meta on arkea
Fucking with Nobody on monella tavalla Hanna Haurun edellisen teoksen Metatitanicin perillinen. Molemmat ovat metafiktiota ja tutkivat rakastamisen vakiotarinoita. Ne tekevät häpeilemättä näkyväksi sen, että kertovat itsekin koko ajan tarinaa. Metatitanicissa päähenkilö esimerkiksi välillä puhuu suoraan kameralle, ja Fucking with Nobodyssa hahmot muun muassa keskustelevat siitä, voiko jotain tiettyä kohtausta käyttää tässä elokuvassa.
– Metatitanicin piti olla pieni kesälyhäri, mutta siitä tuli 40-minuuttinen. Silti siitä jäi luuta kaluttavaksi ja heti tiesi, että tästä pitää jatkaa.
Fucking with Nobodyn yhdessä kohtauksessa kysytään, millä tasolla nyt ollaan. Haurulle itselleen elokuvan rakenne kaikkine metatasoineen on hyvin selvä.
– Minulle se linkittyy siihen sosiaalisen median teemaan. Kun olen itse vaikkapa Instagramissa, minulle on selkeää, että se Instagram-minä on olemisen eri tasoa, kuin muu minä. Ja olenhan minä sosiaalisesti erilainen tässä haastateltavana kuin olisin vaikkapa Samuelin kanssa kahdestaan kahvilla. Minusta monitasoisuus on aina arjessa läsnä.
Myöskään Samuel Kujalalle eri tasoilla liikkuminen ei tuottanut vaikeuksia.
– Parhaimmillaan siitä tuli sellainen vapaus, jolla voi leikkiä. Että ahaa, nyt lipsahdettiinkin tälle tasolle, ja nyt tälle, ja niitä voi liikutella siinä kohtauksessa. Ei niistä missään nimessä mennyt sekaisin.
Hankaluuksia Hauru kohtasi lähinnä elokuvaa leikatessaan.
– Jos aivoni ovat koskaan olleet ylikierroksilla, niin tätä leikatessa. Mutta eniten siinä kuitenkin ajatteli sitä, että miten katsojalle artikuloituu se leikillisyys.
Fucking with Nobody on tosiaankin leikillinen ja hauska elokuva. Hauru kuitenkin myöntää, että täydellisen rakkauden suorittaminen ja teeskenteleminen voivat itsessään olla ahdistavia aiheita.
– Minun elämänfilosofinen ratkaisuni on, että mitä ahdistavampi tai kipeämpi aihe, sitä enemmän käytetään huumoria. Sitten ehkä selviää. Ja se on kyllä toiminut hyvin tähän mennessä.
Fucking with Nobody elokuvateattereissa 11.6.2021.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ridley Scottin Gladiator II on kelvollinen, vaan ei yhtä mahtava spektaakkeli kuin edeltäjänsä
ELOKUVA | Vaikka Ridley Scottilla on suurten spektaakkeleiden tekemisen mittakaava hallussaan, kaikki tuntui paljon tuoreemmalta ensimmäisen Gladiator-elokuvan aikoihin.
Entisen nuorison elämä on juhlia, juopottelua ja toisen etsintää – arviossa Samppa Batalin Omenavarkaat
ELOKUVA | Samppa Batalin ohjaama elokuva on ajan todellisuuteen pyrkivä tarina yhdestä päivästä ja yöstä yli kolmekymppisten elämässä.