Kuva: Raimo Paananen
ELOKUVA | Taiteilijoista kertovista dokumenttielokuvista Veikko Aaltosen ohjaama Dinosaurus on parhaasta päästä, sillä se tekee näkyväksi oman aikansa kotimaisen elokuvan suurnimen, Rauni Mollbergin elämän ja työn lisäksi aikalaisten näkemykset ja tarjoaa uudempiakin näkökulmia.
Antti Selkokari
Jos kenestäkään kotimaisesta elokuvaohjaajasta riittää legendaarisen kuuloisia juttuja, niin Rauni Mollbergista, se ainakin käy selväksi Mollbergin apulaisen ja kollegan, Veikko Aaltosen ohjaamasta dokumenttielokuvasta Dinosaurus.
Ei dokumenttielokuva pelkkää huulenheittoa ole, eikä voisikaan olla, siksi vakava ihminen Rauni ”Molle” Mollberg oli. Elokuvan äänilaji käy selväksi heti alussa. Dinosaurus alkaa kuvalla Mollesta järven edessä ja lausumassa kameralle: ”Suuri on taiteen valtakunta. Mahtuu sinne koko maailma. Yks ei se mahdu, sydän ahdas. Itsekkyys.”
Kohdettaan ohjaaja Rauni Mollbergia elokuva esittelee sekä aikalaisten, työtovereiden ja elokuva-alalla olleiden haastatteluilla, joiden lisäksi lausuntoja rikastamaan on otettu nykyisten, nuorien elokuvantekijöiden haastatteluita. Nykyisten tekijöiden lausuntoja luonnehtii suuri vaikuttuneisuus ja jopa kunnioitus sekä halu puhua taiteesta taiteena ilman keinotekoista skandaalien etsimistä.
Nykyhetkelle Mollberg on uusi ja ihmeellinen
AJ Annila, Rauhantekijä-televisiosarjan ja Ikitie-elokuvan ohjaaja ei kätke vaikuttuneisuuttaan puhuessaan Mollbergin elokuvasta Maa on syntinen laulu (1973).
”Se oli järisyttävä, siinä oli jotain vaarallista. Jotain sellaista liian aitoa, että se tuli sieltä tv-ruudusta läpi. Sen kuvakerronta on todella hämmästyttävää, se oli aikaansa edellä olevaa.”
Elokuvaohjaaja Selma Vilhunen, dokumenttielokuvan Hobbyhorse Revolution (2017) ja suomalaisena Oscar-tarjokkaana mainetta saaneen lyhytelokuvan Pitääkö mun kaikki hoitaa (2012) sekä Berlinalessa palkitun Hölmö nuori sydän -leffan tekijä, on hänkin vaikuttunut Mollbergista ja etenkin hänen Maa on syntinen laulu -esikoiselokuvansa ”rouheudesta ja röyhkeydestä.”
Elokuvaohjaaja Rauni Mollberg maa on syntinen laulu -elokuvan kuvauksissa. Kuva: Hannu Peltomaa
Aivan pystymetsästä Mollberg ei Suomen elokuvaan tullut, sillä hänellä oli takanaan yli 20 vuotta näyttelijänä ja teatteriohjaajana. Teatterikorkeaan hän oli pääsyt 18-vuotiaana. Hän oli samaa ikäluokkaa kuin Leo Jokela, Jussi Jurkka ja Mikko Niskanen. Toimittaja Markku Kosken mukaan sitä kutsuttiin gangsterikurssiksi. Oltuaan Kuopiossa teatteriohjaajana Mollberg tuli Helsinkiin 1960-luvulla Ylen tv-teatterin ohjaajaksi.
Elokuva Mollen opissa oli kuin sotaa
Veikko Aaltonen marssittaa dokumenttielokuvassaan kameran eteen arkistokuvina ja -klippeinä kaikki, joilla on kotimaisesta elokuvasta ylipäätään jotain sanottavaa, 22-vuotiasta Peter von Baghia myöten.
Toimittaja Markku Koskelta kuullaan suurta hahmotusta tapaileva metafora: ”He olivat sodan eläneitä ja käyneitä miehiä, Mollberg ja Niskanen. He kävivät sotaa elokuvaa tehdessään.”
Metafora elokuvaohjaajan työstä sodankäyntinä ei ole ainutlaatuinen, tiettävästi myös Francis Coppola on verrannut elokuvan tekemisen koettelevuutta sodankäyntiin Ilmestyskirja. Nyt -elokuvasta puhuessaan.
Elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalolle se, että hän teki Mollen kanssa kaksi ja puoli vuotta töitä, oli todellinen elokuvakorkeakoulu.
”Usein aika karkeaa ja väkinäistä, mutta Molle ei luovuttanut ennen kuin se sai mitä halusi”, Honkasalo kertoo.
”Molle osasi löytää kaiken aina uutena.”
Rauni Mollberg ohjaamassa tv-elokuvaa Siunattu hulluus.
* *
Yhteistyö kuvaajien kanssa oli Mollbergille ja hänen elokuviensa onnistumiselle ensiarvoisen tärkeää. Tehtäessä Mollbergin versiota Tuntemattomasta sotilaasta kuvaaja Esa Vuorinen oppi että epätarkkakin kuva voi toimia.
Vaikutuksen Molle on työtovereihinsa aina tehnyt. Kansallislavastajaksi usein kutsutulla Ensio Suomisella (1934–2003) on ladata pöytään vinkeä metafora: ”Eisenstein dramatisoi niin kuin matemaatikko, Fellini kuten kukkakauppias ja Molle niin kuin teurastaja.”
Kaikki katosi ja Mollen naturalismin perintö jäi
Markku Koskelle Mollberg oli suomalaisen elokuvan harvoja naturalisteja. Kosken mukaan naturalismissa Mollbergin lähelle tulee ainoastaan Aku Louhimies.
”Ehkä Louhimiehessä on samanlaista maanisuutta, sellaista sisäisyyden hakua, joka ilmenee ulkoisen kautta.”
Veikko Aaltosen ohjaamana Dinosaurus-elokuvasta tulee aito muotokuva, jossa suurin toivein ja lupauksena työnsä aloittanut elokuvataiteilija menestyy ja nousee maineeseen, mutta ajan muuttuessa pettyy ja kääntyy sisäänpäin löytämättä enää ominta tapaansa tehdä työtä. Pahaksi onneksi Mollbergille hän kuvaamansa maailma, elämänmuoto ja ihmiset kävivät turhiksi 2000-luvun Suomelle. Mollbergilta katosi kaikki: rahat, yleisö, aiheet ja elokuva-alan luottamus. Vielä kun tietäisi onko missään enää hänen viimeisinä töinään ohjaamiaan tv-elokuvia Erno Paasilinnan novelleista. Niitä kun näkisi.
Dinosaurus Yle Teema & Fem -kanavalla keskiviikkona 17.3. klo 21.00. Elokuva katsottavissa Yle Areenassa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
