”On se minun näköiseni” – Hannele Lauri kommentoi abiturientti Cindi Holmin tekemää dokumenttielokuvaa

Hannele Lauri ja Cindi Holm. Kuva: Mikko Vattulainen

Päivi Vasara, teksti
Mikko Vattulainen, kuvat

Kevään abiturientti Cindi Holm alkoi haaveilla dokumenttielokuvan tekemisestä ihailemastaan näyttelijästä Hannele Laurista vuonna 2019. Tammikuun viimeisen päivän ensi-iltaan oli silloin vielä pitkä matka. 

Matkassa oli mutkia; koronaa, kariutuneita aikatauluja ja viimeisenä katastrofina AlfaTV:n konkurssi, joka tapahtui kaksi viikkoa ennen dokumentin valmistumista. Konkurssi vei levityskanavan.

Mutta nyt on juhlan aika: ensi-iltaan Tampereen yhteiskoulun käytävälle on tehty kimalteista selfie-paikka, joka on ahkerassa käytössä. Katsotaan dokumentti ja Cindin äidin ansiosta syödään paremmin kuin ensi-iltakokkareilla yleensä, joilla on vain pieniä makupaloja.

Hannele Lauri mukana ensi-illassa

Ja ensi-iltaan on saatu Hannele Lauri. Hän on rento ja iloinen. Hannele Lauri on nähnyt dokumentin jo ennalta ja on siihen tyytyväinen.

– On se näköinen. Se on lyhyt henkilökuva, johon voin olla tyytyväinen, hän sanoo.

Pieniä uusia lisiä Hannele Laurin – eli ystävien kesken ”Hannan” – henkilöhistoriasta dokumentti antaa myös hänet pitkään tunteneille. Skandaaleja se ei tarjoile, eikä se ole tarkoituskaan.

Julkisuuden henkilö ei kerro itsestään kaikkea, ei nytkään. Julkisuuteen ei pidä antaa kuin säännöstellen pieniä paloja henkilökohtaisista asioistaan. Julkisuus on myös julma.

Cindi toivottaa kutsuvieraat tervetulleiksi ensi-iltaan. Kuva: Mikko Vattulainen

* *

Luottamus säilyy

Ensi-illassa Hannele Lauri poistuu katsomosta, kun dokumenttia aletaan esittää. Hän haluaa nähdä elokuvat yksin ja pureskella niitä rauhassa.

Hannele Laurille käy monesti niin, että hänen luonteensa on luultu olevan sama kuin hänen esittämillään roolihenkilöillä: kova ja itsekäs. Fakta ja fiktio sekoittuvat.

– Luonteestani on kirjoitettu mitä sattuu.

Hannele Lauri luotti Cindiin ja Cindi oli luottamuksen arvoinen.

– Tiedän, mitä laitan dokumenttiin. Ja olen sen ihmisen puolella, josta teen dokumenttia, Cindi sanoo.

Dokumenttia kuvattiin Hannele Laurin kotona Nurmijärvellä kahdenkymmenen minuutin jaksoissa. Niiden välissä Cindi ja Hanna vetivät keittiössä röökiä ja puhuivat, mutta nämä puheet jäävät sinne keittiöön. Luottamusta sekin ja myös ystävyyttä.

Rauhallinen kertomus henkilöhistoriasta

Cindin dokumentissa Hannele Lauri kertoo elämästään tyynesti ja huumorinsävytteisesti lapsuudesta eläkkeelle jäämiseen – tosin töitähän hän tekee eläkeläisenäkin.

Isä oli hämäläinen ja äiti karjalainen. Mummu ja vaari olivat torikauppiaita. Kauppiaan ammattia suositeltiin lapsenlapsellekin, mutta tämä tiesi jo aikaisin, että haluaa näyttelijäksi.

Varsin itsevarmasti Lauri sanoi Tammerkosken tyttölyseon rehtorille, että tämä koulu oli nyt tässä, minä pyrin teatterikorkeakouluun. Sinne hän pääsi ensimmäisellä yrittämällä. Teatterivuosista kerrotaan ja pyynnöstä tulla mukaan Spede Show’hun ainoana naisena. 

Suurimmat surut ovat olleet läheisten kuolemat. Hymyilemään Hannele Laurin saavat lapset ja heidän puolisonsa, kolme lastenlasta ja rakas Nancy-koira sekä tietenkin Al Pacino.

Ensi-illassa Hannele Lauri ja Cindi Holm antoivat haastatteluja medialle. Kuva: Mikko Vattulainen

* *

Näyttelijät jauhavat työasioita

Dokumentissa Lauri kertoo, ettei hän juuri jaksa viettää aikaa toisten näyttelijöiden kanssa, koska nämä puhuvat loputtomasti työstään. Muutamia poikkeuksia on, mutta he eivät jauhakaan työasioita.

Vesa-Matti Loirista Lauri puhuu dokumentissa lämmöllä.

Ruuhkavuosina työpäivä saattoi olla rankka: aamulla Maikkarin kuvauksissa, kello 11–15 teatterilla harjoituksissa, kello 15.30 Maikkarilla ja kello 18 jälleen teatterilla. Kaikki päivät eivät olleet näin ankaria, eikä silloinen puoliso tehnyt juurikaan sivutöitä, joten illalla jompikumpi oli lasten kanssa.

Luonteeltaan Hannele Lauri on leijonaäiti, joka huolehtii jo aikuisten lastensa vitamiinitarpeista flunssan iskiessä. Lastenlasten kanssa tämä isoäiti ei leiki, vaan heillä on omat juttutuokionsa.

Dokumentista jää hyvä mieli ja sen rauhallinen eteneminen on miellyttävää. Taustalla on mielenkiintoista arkistomateriaalia Hannele Laurin valokuva-albumista, elokuvista ja televisio-ohjelmista.

* *

Mitä opettajat sanovat

Ensi-illassa paikalla olleet Cindin perhe, sukulaiset ja lähipiiri sekä opettajat ennakoivat, että Cindistä kuullaan vielä ja että hänen tulevaisuutensa on elokuvan parissa. Cindi haaveilee myös näyttelemisestä.

Cindi teki Hanna-dokumentin osana lukiokurssia, mutta se oli hänen itsenäinen projektinsa. Holm hoiti kuvaajat ja sopimiset itse.

Elokuvatyötä Cindi Holmille opetti Petteri Saari. Mitä mieltä hän on Cindin Hanna-dokumentista?

– Upea ja hieno työ. Myös harvinaislaatuinen. Kypsä ja ehjä elokuva. Me opettajat olemme otettuja ja onnellisia tästä, Petteri Saari sanoo.

TYK:ssä on paljon lahjakkuuksia. Opettajat seuraavat mielenkiinnolla, mihin he aikuisina päätyvät.

Opettajaryhmältä kerään Cindistä seuraavat luonnehdinnat: määrätietoinen, osaava, moneen tarttuva, oman polun kulkija, ryhmissä osallinen ja mielipiteensä ilmaiseva, positiivinen ja sinnikäs.

Hanna-dokumentti on osa Cindin lukiokurssia, mutta hän teki sen itsenäisenä projektina. Kuva: Mikko Vattulainen

* *

”Hannele uskaltaa olla sitä mieltä mitä oikeasti on”

Cindi kertoo opinnäytetyönsä raportissa seuranneensa Hannaa lapsesta asti. Iso osa hänen lapsuuttaan olivat Speden eri tuotannot, erityisesti Spede Show, ja Hynttyyt yhteen.

– Hannele on toiminut minulle voimaannuttavana mielikuvana hyvin kauan. Olen yrittänyt pohtia, mikä minua oikeasti on Hannelessa eniten kiinnostanut. Julkisuus ja se, että nimeä on, ei ole minua ikinä kiinnostanut. Minua kiinnostavat ja viehättävät ihmiset, ei se, kuinka monta fania ja elokuvaroolia heillä on tehtynä, Cindi kertoo

– Lapsena minua varmasti veti Hannelessa puoleensa jumalaisen kaunis ulkoasu ja olemus sekä upea näyttelijäntyö, ja iän tullessa kiinnostus on vain lisääntynyt. Uskon että Hannelen karisma, aitous ja lämminhenkisyys ovat ne asiat, jotka minua ovat kiinnostaneet kaikista eniten.

– Nyky-yhteiskunnassa, kun mitään ei saa enää sanoa tai tehdä, ihmiset tuntuvat tietyllä tavalla lukkiutuvan ja hävittävät aitoutensa. Hannele on aito ja uskaltaa olla sitä mieltä mitä oikeasti on, ja sanoa sen ääneen. Ihailen tätä myös suuresti, sillä itse huomaan, että opettelen vasta.

* *

Ensimmäinen puhelu tuotti tulosta

Cindi kertoo soittaneensa ensimmäisen kerran Hannele Laurille ”tutisevin käsin ja ääni väristen”

– Puhelimen toisesta päästä vastasi uniikki ääni: Hannele Lauri täällä. Jännityksessäni en edes enää muista mitä kaikkea ensimmäisenä sanoin. Kokonaisuudessaan puhelu oli ihana ja nauruntäyteinen. Dokumentista Hannele oli kiinnostunut ja halusi mielellään tulla mukaan. Muistan kirkkaimpana sen, kuinka onnen kyyneleet valuivat pitkin poskiani puhelun jälkeen. 

Cindi teki paljon pohjatöitä: luki kaikki haastattelut, jotka käsiinsä sai, ja suunnitteli kysymykset ja kuvituskuvat. Hän sai mukaan sponsoreita. Niillä rahoilla maksettiin kuvaajien palkkiot ja bensat.

Hannele Lauri kysytään moneen mukaan. Tällä kertaa hänellä ei ollut kiire, ja hän ilahtui pyynnöstä tulla Cindin dokumenttiin. Kuvauspäivän säätämisessä oli monet mutkansa, mutta 6. lokakuuta 2021 se onnistui. 

Seuraava urakka olikin editointi.

– Minulla oli hyvin selkeä suunnitelma, mitä haluan ja milloin, Cindi sanoo.

– Tätä lähdin toteuttamaan ja olin alkuun hyvin kriittinen ja hioin pieniäkin asioita hyvin tarkkaan. Opin pikku hiljaa hellittämään ja aina kun palasin dokumenttiin yritin katsoa sitä tuorein silmin, jolloin keksin aina jotain uutta ja parempaa.

– Vaikein ja ärsyttävin seikka olivat tekijänoikeusasiat. Niitä pähkäilin ja lopuksi tulin tulokseen, että käytän tekijänoikeusvapaata musiikkia. Päästin itseni siitä murheenkryynistä hieman helpommalla.

– Hynttyyt yhteen -materiaaleihin tarvitsin oikeudet ja. Ne selvitin soittamalla itse tekijöille Eija Vilppaalle ja Inkeri Pilkamalle. Editointiin ja tekijänoikeusasioihin meni hyvin kauan aikaa ja en edes jaksaisi kertoa, mitä kaikkia ongelmia leikatessa kohtasin.

Kun kaikki oli valmista, päästiin kysymykseen, että mitenkäs dokumentin levitys. Prosessi oli pitkä ja lopulta AlfaTV kiinnostui dokumentista.

– Vaan enpäs saanut työtäni julki Alfalla. Matto vedettiin jalkojeni alta ja kanava meni nurin. En voi sanoa, että ”en löydä sanoja”, kun todellakin löydän, mutta ehkä pidän ne vain itselläni, Cindi sanoo.

– Tämä on kuitenkin hyvin surullista etenkin kaikille niille, jotka menettivät työnsä kanavalla. Olen harmissani heidän puolesta, sillä kaikki, joiden kanssa sain jutella, olivat mitä ihanimpia ihmisiä.

Tulevaisuus on auki, ja sinne Cindi suuntaa toiveikkain mielin.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua