Eija Niskanen

Bong Joon-ho otti Memories of Murder -elokuvansa (Sarinui chueok, 2003) lähtökohdaksi todellisen sarjamurhatapauksen. 1980-luvulla eteläkorealaista pikkukaupunkia kauhistuttivat naisten murhat, joiden tekijän poliisi pian päätteli. Mutta kuka hän oli? Sitä ei saatu selville, vaikka tapahtumia tutki satoja poliiseja ja satojen ihmisten taustoja ja tekemisiä tutkittiin ja lukemattomia tutkintavangittiin. Tapahtumaketju ja tutkintaoperaatio olivat mediassa jatkuvasti – omat eteläkorealaiset tuttavani muistavat lapsena seuranneensa niitä uutisista, kuinka kaikki olivat peloissaan ja kuinka nuoria naisia varoiteltiin yksin liikkumisesta pimeän aikaan.

Etsivätiimi yrittää löytää sarjamurhaajan. Kuva: Future Film

Elokuvaan tapahtumia ja poliisikaartia on tiivistetty draaman nimissä. Oikeasti sarjamurhat tapahtuivat vuosien 1986–1991 välillä Hwaseongissa ja tapahtumia tutki valtava joukko poliiseja. Elokuvassa aikaa kuluu vähemmän ja tutkijajoukko on minimaalinen.

Memories of Murder alkaa kyläyhteisössä, jonka paikallinen poliisietsivä Park saa riesakseen kahden naisen ruumiit. Soulista tulee avuksi häntä koulutetumpi, nykyaikaisiin tutkintametodeihin uskova etsivä Seo. Park on aina uskonut, että hän pystyy vainullaan erottamaan rikollisen, vain katsomalla kuulusteltavaa silmiin.

Apuna on toinen poliisi, jonka bravuuri on hakata tunnustus ulos kuulusteltavasta. Ja aina voi väärentää todisteita, kuten lenkkarinjälkiä tielle, jos paikallinen maajussi on ehtinyt hävittää alkuperäiset ajamalla traktorillaan niiden yli. Parkin leppoisa kotikenttäetu, paikallinen, poliisin oikeita metodeja oikova kollegaremmi ja Seon tieteelliseen tutkintametodiin vetoava logiikka eivät kumpikaan tuota tulosta: epäillyt on aina päästettävä menemään pitävien todisteiden puutteessa.

Memories of Murder on mainio buddyelokuva kahdesta erilaisesta lainvalvojista, jotka löytävät tutkimuksen kestäessä yhteisen sävelen. Parkin ja Seon taustalla elää kokonainen kyläyhteisö omalaatuisine asukkeineen: tehdas, koulu jonka huussin takana vainoaa urbaanihuhujen mukaan joku outo tyyppi, pellot joista ruumiita löytyy, juottola jossa poliisit vetävät änkyräkännit. Porukan nuorta naispoliisia ja hänen teoriaansa radiosta kuuluvan iskelmän ja murhien samanaikaisuudesta ei kuuntele kukaan muu kuin Soulista saapunut Seo.

Elokuvassa on Bongille tyypillistä mustaa huumoria. Mutaista pellonpiennarta pitkin kaatuilevat etsivät ja median edustajat, poliisit katsomassa television suosikkipoliisidraamaa, modernin suurkaupunkilaisen törmäys kyläyhteisöön, nämä kaikki tuottavat omat hupaisat hetkensä.

Memories of Murder on antanut vaikutteita muillekin poliittisille trillereille. Espanjalainen Suosurmat kopioi pitkälti Bongin elokuvan perusasetelman ja sijoittaa sarjamurhaajajahdin aikaan, jolloin Espanja oli juuri siirtynyt Francon diktatuurista demokratiaan. 

* *

Bong sijoittaa tarinan Etelä-Korean diktatuurin viimeisiin vuosiin. Diktatuuriolot näkyvät elokuvan taustalla: välillä poliisit lähetetään hillitsemään diktatuuria vastustavia mielenosoituksia. Murhaepäiltyjen hakkaaminen oli Etelä-Koreassa yleistä myös poliittisten vankien kohdalla – poliisiaseman kuulustelumetodit eivät ole siis ajalle mitenkään poikkeukselliset.

Geopoliittinen tilanne näkyy myös: välillä myöhään yöllä poliisiasemalla papereita tutkiva Seo joutuu kaivamaan taskulampun esille, kun talo pimennetään Pohjois-Korean hyökkäyksen simulointiharjoituksen ajaksi. Diktatuuriaikana nuorena opiskelijana itsekin kerran pidätetyksi joutunut ohjaaja Bong epäilemättä vetää elokuvasta yhteiskunnallisia teemoja ulos.

Memories of Murder ja muistiin jäävä etsivä Parkin (Song Kang-ho) katse. Kuva: Future Film

Memories of Murder päättyy muistettavasti: sen loppukohtaus ja viimeinen otos, jossa etsivä Parkia näyttelevä Song Kang-ho kääntyy katsomaan suoraan kameraan, meihin katsojiin, jysäyttää ohjakset katsojalle. Kohtauksen pikkutytön sanoin ”hän oli ihan tavallinen” – kuin kuka tahansa meistä. Bong on myös sanonut, että hän arveli oikean sarjamurhaajan tulevan katsomaan elokuvan ja halusi, että kameran katse kääntyy tähän.

Viime vuonna, alkusyksystä 2019, poliisi sai viimein vihiä siitä, kuka oikea sarjamurhaaja on ja nykyaikaiset DNA-testit vahvistivat loput. Samoihin aikoihin Etelä-Koreassa elokuvan tuotantoyhtiö CJ Entertainment laittoi digirestauroidun Memories of Murderin takaisin elokuvateattereihin ja esitykseen Busanin elokuvafestivaalille.

Tämän version näemme nyt Suomessa. Helsingin Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla nähdään elokuvasta kaksi esitystä. Ensimmäisen esityksensä Suomessa elokuva sai samoin R&A:ssa vuonna 2004.

Rakkautta ja anarkiaa: Parasite Black & White Bio Rexissä perjantaina 25.9.2020 kello 21. Memories of Murder Bio Rexissä lauantaina 26.9.2020 kello 18.15 ja sunnuntaina 27.9.2020 kello 21. Molemmat elokuvan teatterilevitykseen 23.10.2020.

* *

Näin murhaaja löytyi

Arirang News Agency kertoi vuonna 2019 oikean murhaajan löytymisestä. Uutisessa kerrotaan myös Memories of Murder -elokuvan yhteyksistä tapaukseen.

* *

Mustavalkoinen Parasite

Parasite Black & White on Bong Joon-Hon Parasite-elokuvan mustavalkoinen versio. Innovatiivisella kuvaustekniikalla tehty, useita eri lajityyppejä siteeraava soulilaisen huijariperheen tarina luokkanousuyrityksessään saa nyt uusia sävyjä.

Miltä näyttää ökytalon mielenkiintoinen sisustus mustavalkoisena? Onko kellarikohtauksissa vielä enemmän klassista kauhuelokuvan tuntua, kun värit on poistettu? Vaikuttaako öinen rankkasade ja tulva uutisreportaasimaiselta? Ja entä näiden muistettavien, taitavien näyttelijöiden kasvot?

Se kaikki selviää elokuvan katsomalla ja vertailemalla sitä väriversioon. Ja tarinan, sen valkokankaalle panon ja Song Kang-hoon johtaman virtuoosimaisen näyttelijä-ensemblen suoritus kestää vielä yhden katsomisen, niiden useiden edellisten päälle.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua