Kuva: Marita Salonen
ELOKUVA | Dingo-huuma heräsi henkiin yhden päivän ajaksi Porissa, kun Mari Rantasilan ohjaaman Levoton Tuhkimo -elokuvan tekijät juhlivat maailmanensi-iltaa Porin kaupungin, median edustajien ja yli 300 kutsuvieraan kanssa. Elokuva vie aikamatkalle 1980-luvun maailmaan Dingon ja Pertti ”Nipa” Neumannin seurassa. Leffateattereihin Levoton Tuhkimo saapuu joulupäivänä.
Marita Salonen, teksti ja kuvat
Päivä Porissa käynnistyy puolenpäivän jälkeen, kun vastaan kävelee kukapa muukaan kuin Nahkatakkinen tyttö. Yksi heistä, yksi meistä suomalaisista naisista. Kirsi-Marja Fast kulkee Promenadikeskuksen edessä Kävelykadulla. Vain päivää aikaisemmin elokuva- ja konserttitalo on juhlinut 25-vuotissynttäreitään.
Kirsi-Marja on sikäli tuiki tavallinen porilainen, että Dingoon löytyy henkilökohtainen side. Miesystävä on Neumannin lapsuudenkaveri, äijät pitävät edelleen yhteyttä. Kirsi-Marjan lempibiisi on Nahkatakkinen tyttö.
– Taisin olla vähän sellainen miesystäväni mielestä, kun neljätoista vuotta sitten tapasimme!
– Kaikkihan Nipan täällä Porissa tuntee, Kirsi-Marja Fast hymyilee.
Kolme Nipaa: wlokuvan Nipa, Saku Taittonen ja tosielämän Pertti Nipa Neumann.
Tuntematon Dingo
Levoton Tuhkimo -elokuvaa ei ole lupaa arvioida vielä, vaikka se näytetäänkin keskiviikkona pressinäytöksessä median edustajille. Elokuvan tekijät ja näyttelijät – ja Pertti ”Nipa” Neumann – marssivat valkokankaan eteen heti, kun lopputekstit ovat menneet. Kysymyksiä huikkaillaan ilmaan: ”Tykkäsittekö? Mitä tykkäsitte? Millainen oli?”
Lyhyen jutustelun jälkeen koko porukka siirtyy median kuvattavaksi ja haastateltavaksi Promenadikeskuksen toisen kerroksen aulaan. Ikkunaseinien takaa Porin keskusta avautuu monen henkilöhaastattelun taustaksi.
Kulttuuritoimitus tapaa ensimmäisenä elokuvan pääroolin, Nipan esittäjän Saku Taittosen. Hän kuvailee käyneensä aikamatkalla 1980-luvulla elokuvanteon ansiosta.
– Onhan levottomattuhkimot ja autiottalot tuttuja radiosta ja karaokesta niin kuin jokaiselle suomalaiselle, mutta Dingosta en tiennyt paljon mitään. Kasari ylipäätään ei ole mulle historiasta hirveän tuttu. Oli ihan älytön yllätys, kuinka helkkarin suuri juttu Dingo on ollut. Sehän oli Suomen Beatles siihen aikaan! En ole tiennyt, että Suomessa on joku yhtye saanut ihmiset sekaisin.
Taittonen teki kaikkensa oppiakseen elokuvaan Porin murteen. Hän ei vain opetellut repliikkien murretyyliä nauhoilta vaan muutti puhetapansa porilaiseksi koko siksi ajaksi, kun kuvauksia tehtiin vuosi sitten.
– Uskon onnistuneeni siinä, koska ohjaaja Mari Rantasila on porilainen, eikä hän korjannut kertaakaan. Ja hän oli tosi tarkka murteesta.
Ulkonäkö oli helpompi juttu. Saku Taittonen kertoo itsekin hämmentyvänsä elokuvan arkistokohtauksista. Välillä on vaikea erottaa, kumpi on kumpi, vanha vai uusi Nipa.
Pyynnöstä Saku Taittonen näyttää, miten hänestä tulee Nipa:
Saku.
Nipa.
Hirveä murrenatsi
Kun Mari Rantasila aloitti Levottoman Tuhkimon ohjaajana, hän oli jo ihastunut käsikirjoittaja Hanna Leivonniemen murretekstiin. Nämä kaksi alun perin porilaista lukivat vielä repliikit ääneen näyttelijöille.
– Yleensä murteista sanotaan näyttelijöille, että puhut pikkasen jos puhut mutta ei tarvitse kokonaan. Se on ihan älytöntä! Joko puhutaan murretta tai sitten ei puhuta! Olin ihan hirveä murrenatsi. Treenattiin kolme viikkoa, murre tuli tutuksi ja siinä korjattiin kaikkea. Kundit teki hirveen duunin ja kaikki muutkin, jotka ei ole porilaisia. Tätä elokuvaa ei vaan olisi voinut tehdä millään muulla kuin porin kiälellä.
Porilaisesta puheesta tekee vaikean myös se, että sanat sisältävät usein käänteistä huumoria. Rantasila selittää, että Porissa vittuilu on todellakin välittämistä. Lisäksi asioita lähestytään usein kielteisen tai vähättelyn kautta.
– Yks porilainen tuttu rupesi seurustelemaan ja sanoi aina, että onpa vähän hyvää ruokaa. Toinen ei ollut Porista, eikä ymmärtänyt ollenkaan, miksi kaikkea on aina vähän. Että vähän komea muija on todella kaunis!
– Tämä elokuva ja tämä päivä Porissa saattaa olla mun elämäni kohokohtia, Mari Rantasila arvelee.
Mari Rantasila on ylpeä siitä, että kuului 1980-luvun alussa Porin teatterinuorten riveissä talonvaltaajiin. Annankadun tyhjästä teollisuuskiinteistöstä tuli edelleen voimissaan oleva kulttuuritalo Annis. Rantasila muistaa tuon ajan kaduilta hyvin myös Neumannin, vaikka he eivät silloin tunteneet.
– Kaikki tiesi Nipan ja näki, että tosta tulee tähti, kunhan toivottavasti kukaan ei tallo maahan. Tämä elokuva on sillä tavalla henkilökohtainen, että se kertoo myös mun nuoruudesta Porissa.
Mikä on parasta porilaisuudessa?
– Kun ihminen otetaan kaveriksi – se voi kyllä kestää – niin sitten sitä kaveria ei jätetä ikinä.
Elokuvan Dingo: Mauno Terävä (Eve), Emil Kihlström (Jonttu), Saku Taittonen (Pertti “Nipa” Neumann), Samuel Kujala (Pete), Alvari Stenbäck (Pepe) ja Valtteri Lehtinen (Quuppa).
Dingon kolme alkuperäisjäsentä: Nipa, Jonttu ja Eve.
Jontun kengät, ehkä jatkojen tyylikkäimmät.
Vähän sulattelemista
Promenadikeskukseen alkaa valua kutsuvieraita maailmanensi-iltaan. Illan tähdet poseeraavat kymmenille kameroille punaisella matolla suuren maailman tyyliin. Elokuvaesityksen jälkeen väkijoukko siirtyy kadun yli Porin kaupunginhallituksen tarjoamille jatkoille Kaupunkiolohuoneeseen, joka on päiväsaikaan kaikille kaupunkilaisille avoin yhteisöllinen tila. Narikassa kutsuvieraat tunnistetaan jokaiselle jaetusta vaaleanpunaisesta sifonkihuivista. Huiveja ja muita Dingo-asusteita on vierailla myös omasta takaa.
Puhelavalla Neumannin rinnalle nousevat yhtyeen alkuperäisjäsenistä Jonttu Virta ja Jarkko Eve. Neumann kohottaa yhdessä yleisön kanssa tervehdyksen myös taivaalle, basisti Pepe Laaksoselle ja tuottaja Pave Maijaselle.
Jonttu pukee sanoiksi monien läsnäolijoiden tunteet toteamalla ”on tässä vähän sulattelemista”. Menneisyyden ihmiset ja tapahtumat tulevat lähelle porilaisia katsojia, vaikka elokuva onkin fiktiota eikä dokumentti, kuten Mari Rantasila heti lempeästi muistuttaa.
Eve naurattaa yleisöä kommentillaan: – Ymmärsin elokuvasta, että mähän olen ollu mulkku jo 22-vuotiaana.
Saku Taittonen sai tehdä aikamatkan 1980-luvulle elokuvan ansiosta. Kuva: Hanna-Maria Grönlund
Levottoman Tuhkimon matka jatkuu esittelykierroksille muihin kaupunkeihin ennen ensi-iltaa elokuvateattereissa 25.12.2024.
– Ennustan menestystä Tallinnassa, Neumann myhäilee.
Lumimyrsky tekee tuloaan, kun Levottoman Tuhkimon maailmanensi-ilta päättyy Porissa.
* *
Katso video
Ensi-iltaa odotellessa on mahdollista fiilistellä trailerista, mitä on luvassa 25.12.2024 alkaen elokuvateattereissa:
* *
Jaa omat Dingo-hetkesi
Dingo-fanit kävivät kuumina maaliskuussa 1985 Kokemäellä. Autiotalo oli juuri räjäyttänyt pankin. Kuva: Kulttuuritoimituksen kuva-arkisto / Marita Salonen
Lue lisää Dingosta
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sahti virtaa vauhdikkaasti Sysmässä – arviossa Teemu Nikin ensi-iltaelokuva 100 litraa sahtia
ELOKUVA | Ohjaaja-käsikirjoittaja Teemu Nikin oivallus on ollut tehdä perinteisten kesäteatterinäytelmien koomisista miespäähenkilöistä naisia.
Pappi, joka uskalsi uhmata natsidiktatuuria sen voiman päivinä – arviossa ensi-iltaelokuva Bonhoeffer
ELOKUVA | 80 vuotta sitten kuolleen saksalaisteologin elämä pitkänä sekaisena takaumana nostaa esiin unohdetun merkkihenkilön.
Mustan kissan road-movie-seikkailu halki tulvivan maailman on kaunis ja salaa filosofinen – arviossa Flow
ELOKUVA | Oscar-palkittu latvialaisanimaatio vei kissanhännän hujauksella Baltian elokuvan maailmankartalle.
Lasten ja nuorten elämää sietämättömien aikuisten kanssa – arviossa Andrea Arnoldin Bird
ELOKUVA | Andrea Arnoldin Koillis-Englantiin sijoittuva draama on graffiteilla koristeltua sosiaalista realismia.