Petri Kemppinen. Kuva: Marita Salonen
ELOKUVA | Uusi Sensommar Filmfest järjestettiin Porin Reposaaressa toisen kerran elokuun viimeisenä viikonloppuna. Kulttuuritoimituksen pyynnöstä elokuva- ja tv-ammattilainen Petri Kemppinen vertasi uutta festivaalitulokasta nelikymppiseen Sodankylän elokuvajuhliin.
Marita Salonen, teksti ja kuvat
– Sodankylä on yötön yö ja valon lumo, Reposaari kesän loppu ja valon häviämisen lumo, sademyrskyt.
Näillä sanoilla Petri Kemppinen aloittaa festivaalien tarkastelun. Hänet tunnetaan elokuva- ja tv-sisältöjen rahoittajana, tuottajana, käsikirjoittajana, kouluttajana ja kriitikkona. Nyt kohtaamme Meri-Porin tummassa illassa Reposaaren kirkon ovella.
– Täällä on selvästi enemmän väkeä kuin ensimmäisellä kertaa viime vuonna. Sana on lähtenyt kiertämään, että tämä toimii. On ennakkoensi-iltoja ja jonkin verran sellaisia talvella tulleita elokuvia, jotka ovat saattaneet mennä ohi. Lisäksi klassikkoja. Tosi hyvin kuratoitu mielestäni, Kemppinen arvioi.
– Kumpanakin vuonna on ollut hyvä klangi. On kohottavia leffoja, ei pelkästään hyvänmielen loppuja mutta ei karuinta draamaa, jossa on ikäviä asioita. Tässä on jotakin sellaista sisältöä, joka saa ajattelemaan asioita hyvällä tavalla. Pidän siitä.
Petri Kemppinen näkee Reposaaressa paljon samankaltaisuutta kuin Sodankylässä elokuvajuhlien alkuaikoina 1980-luvun loppupuolella.
– Sielläkin perustajia olivat silloin nuoret elokuvantekijät. Reposaaressa on nyt leegio toisen sukupolven edustajia tekemässä tapahtumaa. Uuden alussa tässä ollaan.
Reposaaren kirkon hämärään syntyi lauantai-iltana tiheä tunnelma, kun Pepe Willberg oli läsnä livenä ja valkokankaalla.
Sensommar Filmfestin ohjelmisto rakentui tänä vuonna 25 pitkästä elokuvasta sekä kahdesta lyhytelokuvanäytöksestä. Elokuvavalintojen lisäksi Petri Kemppinen arvostaa Reposaaren esityspaikkoja, joissa monet vanhat filmit katsottiin alkuperäisiltä keloilta.
– Kirkko yhtenä elokuvien esityspaikkana on mahtava. Istutaan penkeissä ja kuunnellaan tietynlaista epistolaa. Ollaan muutenkin erilaisessa ympäristössä, ulkopuolella ja kaukana kaikesta – ei suuren mutta suurehkon kaupungin etäpesäkkeessä, kolmekymmentä kilometriä Porin keskustasta.
Kirkossa nähtiin avajaispäivänä perjantaina ranskalainen klassikkoelokuva Cherbourgin sateenvarjot vuodelta 1964 ja lauantaina Tiina Lymin tämän vuoden menestyselokuva Myrskyluodon Maija.
Yksi festivaalin huippuhetkiä oli Pepe-dokumenttielokuvan ennakkonäytös ja Suomen-ensi-ilta lauantai-iltana. Lähes samaan aikaan, tuntia myöhemmin Pepe esitettiin myös Espoo Ciné -festivaalilla Tapiolassa.
Sensommar käytti kotikenttäetuaan, sillä Pepe on Sensommarin festivaalijohtajan, muusikko-elokuvatuottaja Severi Koivusalon ensimmäinen oma täyspitkän elokuvan ohjaus. Pepe Willbergin lisäksi kirkonpenkeistä nousivat esiin myös dokumentin kuvaaja Juho Länsiharju ja leikkaaja Nikke Bagge.
Läsnäolijat muistavat tunnelman vielä pitkään, ja maestro itse kohtasi yleisön ennen ja jälkeen elokuvan.
Festivaalijohtaja Severi Koivusalo on Porista kotoisin, mutta nyt hän matkasi festivaalilaivan mukana ensimmäisen kerran vesitietä Kokemäenjoen suiston läpi merelle.
Merikotka ja kolme jalohaikaraa saattelivat festariväkeä parituntisen matkan aikana.
Kaupparannan laivalaiturista on lyhyt kävelymatka elokuvien esityspaikoille.
Kerran Suomen suurin vientisatama on nykyään tuhannen asukkaan puutaloidylli, jonne voi saapua siltaa pitkin mantereen puolelta omalla autolla tai kaupungin parin tunnin välein kulkevilla bussivuoroilla. Festivaalille on mahdollista saapua myös festivaalibussilla Porin keskustasta tai omalla veneellä aallonmurtajien suojissa Kokemäenjoen suistoalueelta tai suoraan Selkämereltä.
Festivaalin taiteellinen johtaja Laura Asmala vastaa Sensommarin visuaalisesta konseptoinnista. Siihen kuuluu ohjelmiston lisäksi tilasuunnittelu ja pienetkin yksityiskohdat. Niinpä kukka-asetelmien ja nettisivujen värimaailmat ovat linjassa keskenään. Ruoka ja juoma tarjoillaan kauniista posliiniastioista. Jopa festivaalin laivamatkalla Porin keskustasta kuohari kaadettiin kilahtaviin laseihin, kun osa yleisöstä saapui vesiteitse lauantaiaamuna.
Vuonna 1901 valmistuneen VPK-talon pihapiiriin oli sijoitettu myös ilmaisnäytöksiä ja konsertteja. Lauantaina yleisö söi lohikeittoa ja kukkakaalikeittoa, kun Severi Koivusalon vetämään rentoon keskustelutilaisuuteen osallistuivat ohjaaja Virpi Suutari sekä näyttelijät Alina Tomnikov, Lauri Tilkanen, Jonna Järnefelt ja Vera Kiiskinen.
Paneelikeskustelijoita viehätti tositarina siitä, miten Reposaaren elämään kuului siesta vielä 1990-luvun lopulla. Kaupatkin sulkivat ovensa keskellä päivää pariksi tunniksi.
Yleisö haki siestasoppaa VPK-talon ikkunasta.
* *
Mitä katsottiin?
- PALKITTUJA. Suomen-ennakkonäytöksenä nähtiin Berliinin kansainvälisillä elokuvajuhlilla palkittu Christian Petzoldin Punainen taivas. Ohjelmistossa oli myös esimerkiksi Cannesin ja Sodankylän elokuvajuhlilla ylistetty Alice Rohrwacherin uusin elokuva La Chimera – Sielujen aarteet. Aamiaisnäytöksessä nähtiin Cannesissa palkittu Wim Wendersin Perfect Days.
- RUOTSINKIELISIÄ. Kaksikielisellä festivaalilla nähtiin useita ruotsinkielisiä elokuvia, kuten Mika Gustafsonin esikoisohjaus Siskoni (Paradiset Brinner) sekä Vera Kiiskisen ja Anna Heinämaan käsikirjoittama Andra Akten.
- KANNANOTTOJA. Metsien suojelu nousi esiin Virpi Suutarin uutuuselokuvassa Havumetsän lapset. Festivaali tekee yhteistyötä Pidä Saaristo Siistinä ry:n kanssa.
- NOSTALGIAA. Yleisön pyynnöstä Sensommarissa nähtiin jo toisen kerran Hollywood-elokuva Valkeat yöt (White Nights) vuodelta 1985. Sen kuvauksissa Reposaari esitti köyhää siperialaista kylää. Suurista tähdistä erityisesti Isabella Rosselinia muistetaan saarella yhä lämmöllä.
Muuta mielenkiintoista
- KYMPIN LIPUT. Hiljaisessa saaristolaiskylässä elokuvia saa katsoa rauhassa ilman tungosta ja pitkiä vessajonoja. Usein pienillä festivaaleilla väentungoksen välttämisestä joutuu maksamaan korkealla hintatasolla. Reposaaressa leffaliput maksoivat kympin.
- KINOKAHVILA. VPK-talon juoma- ja ruokatarjonnasta vastasivat helsinkiläiset Goose Pastabarin toinen perustaja Kaisa Aalto sekä ravintola Savoyssa työskentelevä kokki Joni Kujansuu, monille tuttu myös MasterChef Suomi -ohjelmasta.
- RAHOITUS. Festivaalin rahoittajina toimivat Porin kaupunki, Svenska Kulturfonden i Björneborg, Suomen kulttuurirahaston Satakunnan maakuntarahasto, Kulturfonden, Korsisäätiö ja Konstsamfundet.
Lisätietoja tapahtuman verkkosivuilta.
* *
Lue myös
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
