Rupert Grint. Kuva: Timo Kuismin
ELOKUVA | Hanna Bergholmin ohjaaman kauhuelokuvan miespääosassa nähdään Harry Potter -elokuvista ja Ron Weasleyn roolista aikuiseksi kasvanut Rupert Grint.
”Meidän elokuvamme alkaa siitä mihin Rosemaryn painajainen päättyy.”
Eija Niskanen, teksti
Berliinin elokuvajuhlien (12.–22.2.2026) vuosi oli suomalaisittain ihan hyvä: pääkilpailusarjassa oli mukana suomalainen elokuva, Hanna Bergholmin ohjaama Yön lapsi. Tämä ol kolmas kerta tämän vuosituhannen puolella, kun suomalaiselokuva kilpaili festivaalin pääpalkinnosta, Kultaisesta Karhusta.
Yön lapsi sai ristiriitaisen vastaanoton: Screen-lehden päivittäisessä kriitikkopisteytyksessä sille ei paljoa pisteitä herunut, mutta toisaalta Screenin kriitikko kirjoitti elokuvasta positiivisen kolmen tähden (kun neljä on korkein mahdollinen pistemäärä) arvion.
* *
Kauhuelementeilllä pelaava elokuva kertoo suomalais-brittiläisestä pariskunnasta. Pääosissa ovat Juho Kuosmasen Hytti numero 8:n pääroolista huomattu Seidi Haarla ja Harry Potter -elokuvien Ron Weasleyn roolista aikuiseksi kasvanut Rupert Grint.
Pariskunta muuttaa naisen isoäidiltä perimään talonräyskään suomalaisen synkän metsän vierelle, eikä aikaakaan kun parittelu metsässä tuottaa raskauden ja sitä myöten haastavan vauvan, jossa muut eivät suuria vikoja huomaa, mutta äiti kylläkin. Elokuvan voi tulkita kuvauksena synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai äidin traumaantumisesta uudessa tilanteessa, jossa joku toinen on jatkuvasti hänestä ruumiillisesti riippuvainen.
Hanna Bergholm. Kuva: Timo Kuismin
Ohjaaja Hanna Bergholm sanoi, että molemmat aviopuolisot tuntevat itsensä tilanteessa ”alieneiksi”. Jon on paitsi tullut isäksi, myös maassa, jonka metsät tuntuvat hänestä uhkaavilta ja jonka kieltä tai tapoja hän ei tunne. Elokuvassa onkin aviomiehen dialogissa viittauksia ”niin suomalaiseen” työpaikkakulttuuriin. Bergholmin mukaan viittaukset metsässä oleviin henkiin voi ottaa henkilöiden kokemana todellisuutena.
Näyttelijä Rupert Grint kertoi arvostavansa tapaa, jolla lajityypit liukuvat elokuvassa toisiinsa; Jonille kyse on arkipäivän hankaluuksista ja vaimon vaikeuksista sopeutua äitiyteen, kun vaimo Sagan mielestä tilanteessa ja lapsessa on jotain pahasti pielessä.
– Tapa, jolla metsä tunkee talon päälle, on mielenkiintoinen. Metsä on kuin yksi henkilö elokuvassa, Grint sanoi.
Seidi Haarla. Kuva: Timo Kuismin
Grint myös paljasti, että kuvausten alkaessa hän sai kuulla vaimonsa olevan raskaana, mikä oli outo yhteensattuma.
– Kahden lapsen isänä tiedän, miten pelottavaa vanhemmuus voi olla ja miten oudolta lapsen vähän epätäydellinen olemus voi tuntua.
Rupert Grint sanoi olevansa kiinnostunut suomalaisista myyteistä, vaikka elokuva kuvattiinkin Liettuassa. Sen verran Suomessa tuli oltua, että hän ehti käynyt saunassa.
– Minusta on hauskaa olla mukana kansainvälisissä elokuvissa. Tätä ennen kuvasin Norjassa jokunen vuosi sitten.
Apocalypticasta tuttu Eicca Toppinen on säveltänyt elokuvan musiikin. Kuva: Timo Kuismin
Ohjaaja Bergholmilta kysyttiin onko elokuvassa vaikutteita Roman Polanskin Rosemaryn painajaisesta.
– Meidän elokuvamme alkaa siitä mihin Rosemaryn painajainen päättyy, hän vastasi.
– Mutta päinvastoin kuin Rosemaryn painajaisessa, Yön lapsessa papin rituaalit eivät tehoa henkiin. Joten lopulta yhteisiä elementtejä ei juuri ole.
Lehdistötilaisuudessa puhuttiin myös elokuvan lapsihahmon luomisesta. Karvainen lapsi oli yhdistelmä oikeita eri-ikäisiä lapsia ja robottinukkeja, joita viisi nukkeohjaajaa liikutteli näyttelijöiden ympärillä. Kohtauksissa käytettiin myös paljon tekoverta, josta osa oli maultaan makeaa.
Lapsen omituisuutta ei elokuvassa diagnosoida. Sekä ohjaaja että käsikirjoittaja Ilja Rautsi kertoivat puhuneensa aiheesta, mutta päättäneensä olla antamatta mitään selkeää syytä lapsen erityisyydelle.
Ilja Rautsi. Kuva: Timo Kuismin
* *
Berliinin elokuvajuhlien yhteydessä on uutisoitu paljon Wim Wendersin johtaman festivaalijuryn lehdistötilaisuudessa Gaza-kysymyksen yhteydessä esittämään kantaan, jonka mukaan elokuvat eivät ole poliittisia. Jury kierteli vaikeaa kysymystä, joka on Saksassa aina nuorallatanssia; maalla on historiallisena painolastinaan natsimenneisyys, ja sitä myöten Saksassa on vaikea lausua mitään negatiivista Israelista.
Suomalaistiimi puolestaan otti aiheeseen kantaa jo ulkoasullaan: Bergholmilla kantoi Palestiinan symbolin eli vesimelonin muotoista rintakorua, ja käsikirjoittaja Ilja Rautsin T-paidassa oli Palestiinan lippu.
Kysymykseen aiheesta he vastasivat, etteivät elokuvat voi toki kommentoida jokaista tilannetta. Mutta kun heille elokuvantekijöinä annetaan foorumi, jossa avata suunsa, pitää tilaisuus käyttää hyväksi. Hanna Bergholmin mukaan vaikeneminenkin on poliittinen valinta.
Rupert Grint on aiemmin asettunut Harry Potter -kirjalija J. K. Rowlingin transfobisia mielipiteitä vastaan. Kun häneltä kysyttiin aiheesta, hän vastasi valitsevansa sopivat tilanteet, joissa siitä puhua.
Yön lapsi saa Suomen-ensi-iltansa alkusyksystä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuin kuvastimessa #30: Law and Order (1969)
ELOKUVA | Hiljattain menehtyneen dokumenttielokuvan mestarin kolmas elokuva näyttää kansasilaisen poliisityön vaikeudet ja mielettömyyden.
Huimista toimintarooleistaan tunnettu Michelle Yeoh sai Berliinin elokuvajuhlien elämäntyöpalkinnon
ELOKUVA | ”Vielä jokin aika sitten kukaan ei olisi uskonut, että elokuva jossa on pelkkiä aasialaistaustaisia näyttelijöitä vetäisi lippuluukuilla.”
Kuin kuvastimessa #29: Born to Fight (2004)
ELOKUVA | Thaimaa tuotti 2000-luvulla hetken kamppailulajielokuvien maailmankärkeä. Born to Fight on ohjaaja Panna Rittikrain uran kruununjalokivi.
Oona Airola näyttää ja kuulostaa Kaija Koolta – ”Konkarilaulajan ääniala on ainutlaatuinen”
HENKILÖ | Koko Kaunis rietas onnellinen -elokuvan lehdistönäytöksen ajan heristelin korviani ja mietin, laulaako tässä näyttelijä Oona Airola vai itse Kaija Koo.