AVEKin entinen pääsihteeri Juha Samola avajaishumussa. Kuvat: Marita Nyrhinen
ELOKUVA | Tiistaista sunnuntaihin jatkuva helsinkiläinen DocPoint on Suomen suurin dokumenttielokuvaan keskittyvä elokuvafestivaali, ja Euroopankin mittakaavassa merkittävä.
Marita Nyrhinen, teksti ja kuvat
Vuodesta 2002 lähtien järjestetty Helsingin dokumenttielokuvafestivaali DocPoint (4.–9.2.2025) käynnistyi tämän viikon tiistaina. DocPoint on Suomen suurin dokumenttielokuvaan keskittyvä elokuvafestivaali, ja Euroopankin mittakaavassa merkittävä.
Festivaalilla nähdään vuosittain noin sata kiinnostavinta ja koskettavinta kansainvälistä ja kotimaista, etupäässä uutta dokumenttielokuvaa. Useat elokuvat saavat festivaalin jälkeen myös teatterilevityksen, mikä tuo dokumenttielokuvan lähemmäs suurta yleisöä. DocPoint onkin eittämättä kasvattanut vuosien aikana dokumenttielokuvan roolia kaupallisissa elokuvateattereissa. Tunnelma avajaispäivänä oli odottava ja innostunut.
Festivaalin palvelupisteellä päivystää joukko vapaaehtoisia työntekijöitä, jotka neuvovat ja opastavat ihmisiä koko festivaalin ajan.
* *
Avajaisissa nähtiin joukko elokuva-alan vaikuttajia ja ansioituneita tekijöitä. Erityisellä tunteella festivaalille saapui DocPointin perustaja, ohjaaja Arto Halonen. Hän on tyytyväinen siitä, että festivaali on säilyttänyt asemansa vahvana ja merkittävänä ja että festivaalin rooli on tärkeä niin Helsingin kuin koko Suomen kulttuuritarjonnassa. Festivaalin merkittävyydestä kertoo se, että Valtion audiovisuaalisten taiteiden toimikunta on myöntänyt sille elokuvataiteen valtionpalkinnon.
Arto Halonen muistaa, kuinka heti alkuvuosina DocPoint sai arvostusta ja siitä kasvoi nopeasti Pohjoismaiden suurin dokumenttielokuvafestivaali.
Graafikko Samppa Ranta ja Ulla Bergström olivat DocPoint-avajaisissa kutsuvieraina. Bergström hoiti festivaalin toiminnanjohtajan pestiä vuosina 2012–2018.
Vesa Puhakka työskentelee Suomalaisen mediataiteen keskuksessa, AV-arkissa, joka levittää suomalaista mediataidetta ja kokeellista elokuvaa ja tekee yhteistyötä niin kotimaisten kuin ulkomaisten elokuvafestivaalien kanssa. Kulttuuritoimituksestakin tutut Eija Niskanen on mukana useilla festivaaleilla erilaisissa rooleissa, DocPointin lisäksi hänelle läheisiä ovat Rakkautta & Anarkiaa sekä Helsinki Cine Aasia, jota hän oli perustamassa ja jonka taiteellisena johtajana toimii.
Pitkään elokuva-alalla toiminut Heikki Ahola nautti DocPointin ilmapiiristä.
* *
DocPoint myönsi ensimmäisenä festivaalivuotenaan 2002 Aho & Soldan -elämäntyöpalkinnon, jonka sai Markku Lehmuskallio. Palkinto myönnetään suomalaiselle dokumenttielokuvataiteilijalle. Tätä juttua kirjoitettaessa vuoden 2025 Aho & Soldan -palkittu ei ollut vielä tiedossa, mutta tämän vuoden Apollo-palkinnon saaja kylläkin. Apollon sai elokuvaohjaaja Virpi Suutari, jonka monet dokumenttielokuvat ovat katsottavissa Yle Areenassa. Suutari on toiminut vuonna 2008 myös DocPointin taiteellisena johtajana.
Apollo-palkintoa on jaettu vuodesta 2006 lähtien suomalaista dokumenttielokuvaa merkittävästi edistäneelle henkilölle tai yhteisölle. Kohtasin muutaman palkitun avajaisjuhlallisuuksissa, kuten jutun pääkuvassa näkyvän, vuonna 2020 palkitun Juha Samolan.
Jouko Aaltosen (oik.) luotsaama, dokumenttielokuviin keskittynyt tuotantoyhtiö Illume Oy pokkasi Apollo-palkinnon vuonna 2016. Kulttuuritoimija, toimittaja ja ex-aktivisti Pontus Purokuru on nykyään Aaltosen yhteistyökumppani.
Pitkän uran toimittajana ja dokumentaristina tehnyt Reijo Nikkilä on ikuistanut monia tärkeitä yhteiskunnallisia tapahtumia. Näistä ansioista hän sai Apollo-palkinnon vuonna 2015.
* *
DocPointin avajaiselokuvana nähtiin Arantzazu Gomez Bayonin ohjaamaa dokumenttielokuva Unohda elokuvien teko! Elokuvan nimi on peräisin ohjaajan omasta elämästä, sillä häntä kehotettiin aikoinaan unohtamaan elokuvat, ”koska oma tytär on paras elokuva”. Kauniisti kuvattu henkilökohtainen elokuva vie äitiyden ja taiteilijuuden yhdistämisen dilemmaan.
Ohjaaja valaisi tuntemuksiaan välittömällä esittäytymisellään ja oli vastavoima tuoreelle tiede- ja kulttuuriministerille Mari-Leena Talvitielle (kok.), joka yritti luoda puheessaan uskoa kulttuuriin. Vaikutti siltä, että yleisö olisi halunnut luoda keskustelua ministerin kanssa, mikä tapahtunee toisella kertaa ja toisessa foorumissa.
DocPointin elokuvakartta muodostuu monenlaisista elokuvista ja mukana on niin lyhäreitä kuin pitkiä elokuvia. Osa tehoaa mainiosti isompaa yleisöön mutta joukossa on myös erikoisempia, jopa kokeellisia teoksia, jotka voisivat toimia taidegallerioissa.
Ennen kaikkea DocPoint haluaa herättää keskustelua. Tukeehan festivaali muun muassa moninaisuutta, tasa-arvoa ja ekologisesti kestävää kehitystä. Keskustelulle on tilaa, sillä useiden näytösten yhteydessä yleisö pääsee kohtaamaan elokuvien tekijöitä. Myös erilaiset seminaarit ja klubitapahtumat kokoavat yleisöä vaihtamaan ajatuksia.
DocPoint jatkuu sunnuntaihin 9.2.2025 asti, jolloin esitetään vielä kymmenittäin elokuvia. Lisätietoa festivaalin verkkosivuilta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paolo Sorrentino armon jäljillä – arviossa La Grazia
ELOKUVA | Italian presidentin pöydälle tupsahtaa papereita, joihin pitäisi saada presidentillinen allekirjoitus. Yksi on lakialoite eutanasiasta.
Seela Sella ja Esko Roine esittivät Rakkauskirjeitä kolme päivää putkeen – kamera tallensi ikimuistoisia kohtaamisia
VIDEODOKUMENTTI | Kulttuuritoimituksen videoryhmä seurasi tiiviisti kahden näyttelijälegendan esitysputkea. Minidokumentti julkaistaan nyt Seela Sellan muistolle kaikkien katsottavaksi.
Kuin kuvastimessa #61: Pikkukylän demoni (1963)
ELOKUVA | Italialaisen kauhun merkkiteos ei ole helppoa katseltavaa, mutta sen vihaisuus kantaa yli vuosikymmenten.
Jussi-palkittua äänisuunnittelijaa Juuso Oksalaa kiehtoo eniten se, miten kuva ja ääni toimivat yhdessä
MIKÄ ÄÄNI | ”On hirveän ärsyttävää, kun sanotaan, että jos kukaan ei kiinnitä huomiota elokuvan ääneen, niin silloin se on hyvin tehty”, puuskahtaa äänisuunnittelija Juuso Oksala.