Tony Leung haikeana. Kuvat: Cinema Mondo
ELOKUVA | Epäonnisesti rakastuvan poliisin tarina keskittyy 17-kerroksiseen, korttelinkokoiseen talorumilukseen Chungking Mansioniin, joka koostuu pikku puodeista, hotelleista ja hosteleista sekä ravintoloista.
Marita Nyrhinen
Helsinkiläinen elokuvien levitysyhtiö, Cinema Mondo, on tuonut Suomeen jo kolmannen hongkongilaisohjaaja Wong Kar-wain ohjaaman elokuvan restauroituna, nyt hänen varhaisempaa tuotantoa olevan Chungking Expressin (1994). Aikaisemmin kesällä saivat uusintaensi-iltansa In the Mood for Love (2000) ja pian sen perään Happy Together (1997). Restauroituina elokuvat näyttävät nyt entistä paremmilta.
Chungking Express teki syvän vaikutuksen minuun, kun näin sen aikoinaan Suomessa Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla. Rehellinen syy siihen oli, että elokuvan ensimmäinen osa tapahtuu Hongkongin ytimessä, Nathan Roadin varrella olevassa 17-kerroksisessa, korttelinkokoisessa talorumiluksessa Chungking Mansionsissa, joka koostuu pikku puodeista, hotelleista ja hosteleista sekä ravintoloista.
Elokuvan siivittämänä sorruin asumaan tuon talon muutamassa pikku hotellissa peräti 12 kertaa aina pääsiäisen aikoihin järjestetyn elokuvafestivaalin aikaan. Myönnettäköön, että vilkkaasti ”liikennöivät” torakat saivat vihdoin mieleni muuttumaan ja etsimään majapaikkoja oikeista hotelleista. Restauroidun elokuvan nähtyäni ikävä tuohon hassuun kansainvälistä väkeä pursuavaan taloon ja suurkaupungin vilinään iski kuitenkin kuin nuija.
Ikoninen talo
Chungking Express sai nimensä kahdesta Wong Kar-waille tärkeästä paikasta. Chungking viittaa juuri tuohon Chungking Mansionsiin, joka sijaitsee Kowloonin niemimaan eteläkärjessä, Tsim Sha Tsuin kaupunginosassa. Juuri noilla kulmilla Wong kasvoi 1960-luvulla. Elokuvan jälkimmäinen osa Express viittaa puolestaan Hongkongin saarella Lan Kwai Fongin baarikadulla sijainneeseen Midnight Express -nimiseen ravintolaan. Siellä kuvattiin elokuvan katukeittiökohtaukset.
Wong koki, että hyperaktiivisena paikkana Chungking Mansions toimi metaforana itse Hongkongille, sillä sokkeloinen rakennus houkutteli tarinan sijoituspaikaksi juuri sen monien pikku majapaikkojen rypäs. Siellä monet kulttuurit risteilivät, ja siellä voisi kuvitella rikollisuuden rehottavan. Minäkin satuin erään kerran saamaan huoneen, jossa vuoteen alla oli edellisen asukkaan isoja matkalaukkuja, ehkä afrikkalaisten hämärämiesten jättäminä. Pelotti.
Chungking Mansionsin alimpien kerrosten kapeilla käytävillä myydään kaikkea mahdollista matkamuistoista, vaatteista ja käytetyistä matkapuhelimista lähtien, ja rahanvaihtopisteitä piisaa. Rakennuksen rappukäytävillä curry tuoksuu, sähköjohdot roikkuvat epämääräisesti, ja tuntuu, että siivouspartio käy harvakseltaan hätistelemässä torakoita. Ulkona päivystävät intialaiset ja pakistanilaiset kaverit kaupitellen kopio-Rolexeja.
Chungking Express, joka koostuu kahdesta erilaisesta episodista, on kestänyt hyvin aikaa lankapuhelimien näkyvästä käytöstä huolimatta. Erityisen kiinnostavaa on, että tämä erilainen elokuva osoittaa, kuinka omaperäisellä tavalla tarinoita voidaan kertoa.
Kuvauspaikkoja
Ainakin Suomessa on annettu ymmärtää, että elokuva olisi kuvattu jokseenkin kokonaan Chungking Mansionsissa. No, osaksi onkin. Chungking Mansions toimii ensimmäisen episodin tapahtumapaikkana, rakennuksen sokkeloisilla käytävillä ja ahtaissa huoneissa.
Episodin kohtauksia on kuvattu tuossa ikonisessa rakennuksessa, joka eli loistonsa päiviä 1960-luvulla, jolloin se oli jonkin aikaa yksi kaupungin korkeimmista rakennuksista. Se on kansojen sulatusuuni, jossa voi äkillisesti luulla olevansa Afrikassa tai jossain Intian tai Pakistanin tienoilla.
Elokuvan ensimmäisessä episodissa kaunis blondiksi naamioitunut huumeparonitar (Brigitte Lin) järjestelee kauppojaan ja valjastaa ihmisiä rikollisiin puuhiin. Toisessa tarinassa seurataan intensiivisesti poliisi 663:n (Tony Leung) epäonnista rakastumista. Näiden tarinoiden yhdistävä tekijä on pikanuudelibaari ja se, että kummankin tarinan miespäähenkilö on baarissa käyvä, rakkauden kiemuroissa tuskaileva poliisi.
Baarissa hääräävä neito (kantopoptähti Faye Wong) haaveilee elämästä Kaliforniassa ja kuuntelee jatkuvasti Mamas & The Papas -yhtyeen kappaletta California Dreamin’. Laulu soi elokuvassa kahdeksan kertaa, yhteensä 9 minuuttia ja 37 sekuntia.
Kuuluisat liukuportaat
Suurin osa Chungking Expressin tarinasta pyörii Midnight Expressin, myöhäisillan snackbaarin tuntumassa. Faye Wongin hahmo työskentelee baarissa, jossa kaksi poliisia vierailee usein kahvittelemassa. Todellisuudessa tuo paikka sijaitsee kuuluisalla baarialueella Lan Kwai Fongin kaupunginosassa D’Aguilar-kadulla. Sittemmin baarin tilalle on tullut 24 tuntia auki oleva kioski, 7 Eleven.
Poliisi 663: n asunto on elokuvan toisen episodin kuvaajan, Christopher Doylen asunto. Doyle asui silloin asunnossa, josta aukesivat näkymät Hongkongin kuuluisille keski- ja keskitason liukuportaille.
Liukuportaat on kuuluisa rakennelma useista syistä. Se on maailman pisin ulkona oleva katettu liukuportaiden järjestelmä. Portaat, jotka valmistuivat 1993, samoihin aikoihin kun elokuvan kuvaukset olivat käynnissä, saivat merkittävän osan myös Chungking Expressin tarinassa. Melankolisen vihreässä valossa kylpevät liukuportaat herättävät urbaanin autiuden ja yksinäisyyden tunteen. Samalla portaat ilmentävät arjen liikettä sykkivässä kaupungissa
Liukuportaista on tullut yksi Hongkongin vilkkaimmista ja tunnetuimmista maamerkeistä. Ne kuljettavat lähemmäs satatuhatta ihmistä keskitasoille ja Centralin keskustaan päivittäin – mikä tekee siitä olennaisen osan hongkongilaisten päivittäistä työmatkaa.
Liukuportaiden liepeillä sijaitsee Graham Streetin ruokatori. Siellä tapahtuu useita Chungking Expressin kohtauksia. Näemme Faye Wongin hahmon hoitelevan asioita päiväsaikaan, kun taas elokuvan mieshenkilöt puikkelehtivat siellä öisin. Vuosikymmenten saatossa tori on menettänyt merkitystään mutta on yhä olemassa.
Elokuvan kahdella episodilla on eri kuvaaja. Wong Kar-wain ensimmäisen elokuvan Tears Go By (1988) kuvaaja Andrew Lau vastasi ensimmäisestä osasta, toisesta muun muassa elokuvien Days of Being Wild (1990), Fallen Angels (1995) ja Happy Together (1997) kuvaaja Christopher Doyle.
Entä sitten kaipuu Kaliforniaan? Elokuvan California-ravintola, jonne poliisi 663 järjestää treffit, sijaitsi Midnight Expressiä vastapäätä. Sittemmin paikalle rakennettiin loistelias tornitalo, joka sai nimekseen California Tower muistuttaen samalla elokuvan nimikkoravintolasta kohoten kohti taivasta yhtenä monista pilvenpiirtäjistä, jotka kohoavat korkeuksiin satojen metrien korkeuteen.
Lue Eija Niskasen arvio elokuvasta täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Leskiprofessorin fantasiat ja teinitytön alamäki – Tokion elokuvafestivaalin japanilaislöydöt
ELOKUVA | Tokion kansainvälinen elokuvafestivaali järjestettiin loka-marraskuun vaihteessa. Kulttuuritoimituksesta paikalla oli Eija Niskanen.
Väärinymmärretyn näyttelijän elämä oli työtä, arvoja ja asenteita – arviossa Annelin aika
ELOKUVA | Saara Cantellin dokumentti Anneli Saulista on uskottava. Annelin aika on täynnä aitoa puhetta ja railakasta naurua.