Bob Fossen jazzkädet Oodi-kirjaston Kino Reginassa – koreografi piti esikuvanaan Fred Astairea

14.11.2020

Bob Fosse keksi liikekielen, jonka Michael Jackson toi koko maailman tietoisuuteen.

ELOKUVA | Reginassa esitetään nyt elokuvia, jotka Bob Fosse on ohjannut tai joissa hän esiintyy koreografina ja tanssijana. Vaikkei Fossen nimi olisi tuttu, hänen liikekieleltään ei ole voinut välttyä.

Olin joku viikko takaperin tanssitunnilla. Ohjaaja kehotti yhdessä liikekohdassa pitämään käsiä Bob Fosse -tyyliin. Ohje kuvastaa asemaa, josta Bob Fosse nauttii elokuviensa ulkopuolellakin, 33 vuotta kuolemansa jälkeen.

Tanssijana aloittanut, musikaali- ja elokuvakoreografina kannuksensa ansainnut ja niistä Broadway-musikaalien ja elokuvien monipalkituksi ohjaajaksi päätynyt Bob Fosse on kehittänyt niin paljon jazztanssille pohjautuvaa showtanssityyliä, että tuskinpa kukaan alan harrastaja on välttynyt hänen liikekieleltään, vaikkei olisi koskaan Fossen nimeä kuullutkaan. Sisäänpäin käännetyt polvet, ”jazzkädet”, hattujen, kävelykeppien ja muun rekvisiitan hyväksikäyttö tanssissa, sivuttaisliike, olan rullaukset sekä lantiota ja vartalon linjaa korostava seksikäs liikekieli ovat Fossen kontribuutio jazztanssille. Fosse itse piti esikuvanaan Fred Astairea.

Bob Fosse aloitti tanssijanuransa lapsena Chicagossa 1930-luvulla. Sisko lähetettiin lasten draama- ja tanssikouluun tanssitunneille ja Bobby laitettiin saattamaan häntä. Koulun opettajat huomasivat hänen ketteräjalkaisuutensa ja pian oli pystyssä steppitanssiduo toisen pojan kanssa. Jo teini-ikäisenä Fosse esiintyi vaudevilleteattereissa ja eri tilaisuuksissa. Sodan aikana hän suoritti asepalveluksensa kiertämällä armeijan viihdytysjoukoissa, myös ympäri Tyyntä valtamerta. Hän ei vähävaraisen kotitaustansa takia koskaan saanut muille Broadway-tanssijoille tyypillistä nuoruuden balettikoulutusta, mikä lienee lisännyt hänen haluaan näyttää taitonsa.

Fosse herätti sodan jälkeen New Yorkiin siirryttyään Dean Martinin ja Jerry Lewisin huomion ja pääsi koreografiksi The Colgate Hour -nimiseen tv-ohjelmaan. Sitä kautta hän sai MGM-elokuvastudion sopimuksen ja pääsi esiintymään tanssijana studion elokuviin. Elokuvien näyttelevää tanssitähteä hänestä ei Gene Kellyn ja Fred Astairen tyyliin kuitenkaan tullut, koska vaikka tanssitekniikka oli hänellä hallussa, ei ulkonäkö riittänyt elokuvasankarin rooliin saakka. Läpimurto koreografina oli Kiss Me Kate (1953) tanssijaksoineen, jonka Fosse koreografioi ja joka toi hänet Broadway-musikaalien pariin.

Fosse sai Broadwaylla tehtäväkseen hoitaa koreografiat The Pajama Game -musikaalin. Sitä seurasi muun muassa Damn Yankees (1955), jota tehdessään hän tapasi tulevan vaimonsa, Broadway-tanssija Gwen Verdonin. Elokuvaversiossa (1958) on nähtävissä Fossen ja Verdonin kenties tunnetuin yhteistanssi on Who’s Got the Pain, jossa molempien irtonaisen rento vartalonkäyttö pääsee oikeuksiinsa.

Gwen Verdonin osuutta Fossen uralla ei kannata unohtaa, harjoittihan käytännössä Verdon usein Fossen koreografiat tanssitiimeille.

VIDEO: Who’s Got the Pain esittelee taiteellisen ja yksityiselämän parin, Gwen Verdonin ja Bob Fossen.

Yhdysvalloissa työstettiin usein teoksia samoista aiheista niin Broadwaylle kuin elokuviinkin. Sweet Charityn musikaaliteatteriversio tehtiin vuonna 1966, pääosassa Gwen Verdon, ja elokuvaversio, Fossen ensimmäinen elokuvaohjaus vuonna 1969, nyt pääosassa Shirley MacLaine, jolle Verdon opetti roolin.

Sweet Charity sisältää yhden Fossen eniten vaikutteita myöhemmille koreografeille antaneista musiikkijaksoista, Rich Man’s Frugin, jossa fossemainen liikekieli pääsee oivasti esille. Tästä sensuellista koreografiajaksosta ovat ammentaneet niin Madonna kuin Beyoncékin omiin lava- ja musiikkivideokoreografioihinsa.

Michael Jacksonin tunnetuksi tekemä tanssityyli eteenpäin kallellaan olevine hipsumisineen, vikkeline jalkatöineen ja nopeine pyörähdyksineen on sekin silkkaa Fossea, kehitetty eteenpäin Bob Fossen roolista Stanley Donenin musikaalielokuvassa Pikku Prinssi (1974). Numerossa Snake in the Grass Fosse esittää käärmettä, joka lipuu liukkaana erämaassa.

VIDEO: Rich Man’s Frug -koreografia elokuvasta Sweet Charity on toiminut mallina monelle poptähdelle.

Fossen toinen elokuvaohjaus Cabaret (1972) sijoittuu vuosien 1929–1933 Berliiniin, kabareeklubille. Se on tyypillinen backstage-musikaali, jonka tarina sijoittuu esiintyjien pariin. Musiikkinumerot syntyvät luontevasti tästä ympäristöstä ja kommentoivat ironisesti elokuvan tarinaa. Musiikkinumeroiden ainoa ulosastuma öiseltä klubilta on hyytävä Tomorrow Belongs To Me, jonka laulaa natsinuorukainen kyläjuhlassa, ennakoiden tulevia.

Tarinassa nuori brittikirjailija on ajautunut Saksaan. Siellä hän sattuu Kit Kat Klubille, jossa tapaa kabaree-esiintyjä Sally Bowlesin. Heidän välilleen syttyy on ja off -rakkaustarina.

Cabaret perustuu Christopher Isherwoodin kahteen novelliin Mr Norris Changes Trains ja Goodbye to Berlin (1939), jotka pohjautuvat hänen omiin kokemuksiinsa. Elokuvan nuori kirjailija, jonka silmin tapahtumat nähdään, on siis kirjailijan alter ego. Klubilla tapahtumia johtaa seremoniamestari, mainio Joel Grey, joka nappasi roolista miessivuosa-Oscarin. Naispääosa-Oscar meni Liza Minnellille Sallyn roolista ja parhaan ohjaajan pystin vei kotiin Fosse.

Elokuva kuvattiin kokonaan Saksassa. Ohjauksessa näkyy vaikutteita saksalaisesta ekspressionismista, runsaasta peilien käytöstä, valon ja varjon korostamisesta. Liikkuva kamera, kuvakulmat ja dynaaminen leikkaus korostavat elokuvan visuaalisuutta. Elämään ovat jääneet elokuvan ensimmäinen musiikkinumero, seremoniamestarin esittämä Willkommen, herkkä Sallyn esittämä aidon rakkauden kaipaus Maybe This Time sekä Sallyn ja seremoniamestarin yhteisnumero Money Money.

Cabaret kierrättää Josef von Sternbergin Sinistä enkeliä (1930) mieleenpainuvine marlenedietricheineen. Ja heittää vaikutteet takaisin Saksaan: epäilen Babylon Berlinin Moka Efti -jakson, jossa Severina laulaa Zu Asche Zu Staub -laulun, olevan banaanihametanssijoineen jotain velkaa Fossellekin.

Cabaret’n musiikkinumeroista pistää silmään, että kaikkia musiikkinumeroita ei ole koreografioitu puhtaaseen tanssinumerotyyliin. Monet Cabaret’n numerot eivät sisällä monimutkaista tanssia.

Cabaret on säilyttänyt tuoreutensa siksikin, että Fossen Kit Kat Klubilla juhlitaan iloisen sukupuolihämmennyksen hengessä. Entäpä gorillanumero If You Could See Her / The Gorilla Song?

Cabaret Liza Minnelli Joel Grey The Berlin

Liza Minnelli ja Joel Grey rahan perässä Kit Kat Klubilla.

Bob Fosse ei ollut mikään enkeli, eikä varmasti pärjäisi enää nykyisinä post-metoo-aikoina. Hänen ja Gwen Verdonin myrskyisää avioliittoa varjosti Fossen tyyli iskeä itselleen tanssijanainen jokaisesta projektistaan. Lopulta Verdon ottikin asumuseron, mutta suhteesta jäi tytär Nicole Fosse, joka on hänkin toiminut tanssijana ja näyttelijänä. Joku on voinut spotata hänet yhdestä Miami Vicen jaksosta.

Bob Fossen elämäntavat olivat kaikkea muuta kuin sopivat tanssijan ja koreografin fyysisesti vaativalle uralle. Hänen suupielessään roikkui aina tupakka ja alkoholia sekä erilaisia pillereitä kului saaveittain, kuten 1960-1970-luvun viihdeteollisuuspiireissä oli tapana. Fosse päätyikin sydänleikkaukseen 1987 ja kuoli suhteellisen nuorena 1987.

Fossen kunniaksi on mainittava, että hän kuvasi näitä puolia elämässään rehellisen ironisesti elokuvassaan All That Jazz. Fossen kaltaista koreografiohjaajaa esitti Roy Schneider. Elokuva on jälleen backstage-lajityyppiä ja sisältää joukon tanssiharjoituskohtauksia, joista yksi mieleenjäävä on seksikäs lentokonekoreografia.

Itse tähden asemaan nousseena ja muita tähtiä ohjanneena Fosse päätyi käsittelemään elokuvissaan tähteyttä tanssisalien ulkopuolellakin. Lenny on kuvaus rääväsuisest stand-up-koomikosta Lenny Brucesta, jota esittää Dustin Hoffman. Star80 kuvaa Playboy- mallia, jonka esittäjä, Mariel Hemingway, oli hänkin aikansa kohujulkkis. Fossella oli suunnitelmissa tehdä elokuva Robert De Niron kanssa, mutta hän kuoli ennen elokuvan päätymistä tuotantoon.

Bob Fossen ohjaamia elokuvia ja elokuvia, joissa hän esiintyy koreografina ja tanssijana. Esityssarja Kino Reginassa (Keskuskirjasto Oodi, Helsinki) 14.11.2020–9.1.2021.

 

Näytökset

  • Lauantai 14.11.2020 klo 15.30 Sisareni Eileen
  • Tiistai 17.11.2020 klo 19.15 Sweet Charity
  • Perjantai 20.11.2020 klo 20.45 Sweet Charity
  • Lauantai 21.11.2020 klo 14.00 Sisareni Eileen
  • Keskiviikko 25.11.2020 klo 20.40 Cabaret
  • Sunnuntai 29.11.2020 klo 19.30 Cabaret
  • Keskiviikko 2.12.2020 klo 20.45 Lenny
  • Lauantai 5.12.2020 klo 19.30 Lenny
  • Sunnuntai 6.12.2020 klo 17.00 Pikku prinssi
  • Perjantai 18.12.2020 klo 20.30 Syke ei sammu
  • Torstai 31.12.2020 klo 16.30 Syke ei sammu
  • Torstai 7.1.2020 klo 18.55 Star 80
  • Lauantai 9.1.2020 klo 17.00 Star 80

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This