Arto Halonen perusti DocPointin – 25-vuotias festivaali on vahvalla pohjalla

Arto Halonen ja Riina Liukkonen. Kuva: Marita Nyrhinen

Marita Nyrhinen, teksti ja kuvat

DocPoint on vuosittainen dokumenttielokuviin keskittyvä festivaali, jonka järjestää vuonna 2001 perustettu DocPoint-elokuvatapahtumat ry. Ensimmäinen festivaali koettiin vuonna 2002 nokkamiehenään elokuvaohjaaja Arto Halonen. Nyt DocPointia juhlitaan 25. kerran lähes viikon verran (3.–8.2.2026).

Järjestäjätahon tavoitteena on ”vahvistaa, syventää ja monipuolistaa dokumenttielokuvan asemaa ja sen tuntemusta Suomessa”. Festivaali on esitellyt ja esittelee yhä niin kotimaisia kuin kansainvälisiä dokumenttielokuvia aina klassikoista ja uutuuksista lähtien.

Tärkeä kohderyhmä on ollut alusta alkaen elokuva-alan opiskelijat, jotka ovat saaneet hyviin tarttumapintaa alaansa. Myös lapset on huomioitu hienosti. Yleisö tekee festivaalin, ja sen osuus on vuosien saatossa vahvistunut. DocPoint on lunastanut paikkansa elokuvafestivaalien kentällä.

Nyhjättiin tyhjästä

Paljon on tapahtunut puolivuosisadan takaisesta, kun festivaali otti ensimmäisiä askeleitaan. Oli mahtavaa olla mukana tekemässä ensimmäisiä festivaaleja, kun koko idean isänä ja primus motorina toimi dokumenttielokuvien ohjaaja Arto Halonen. Muistelemme noita jännittäviä ja jopa dramaattisia aikoja aina tavatessamme.

Alussa ei ollut tietoakaan, miten kaikki lähtisi rullaamaan, mutta Halosella oli heti alusta alkaen visio, millainen festivaalin pitäisi olla. Festivaali oli jo ensimmäisenä vuonna suuri tapahtuma, joka piti sisällään lähes kaikki elementit, jotka ovat olleet sittemmin mukana vuodesta toiseen.

Mutta alku oli hankalaa monessa mielessä. Aika noviiseja oltiin, joskin Halosella ja muutamalla muulla mukana olleella oli kokemusta muiden festivaalien järjestämisestä. Rahaakaan ei ollut liiemmin, mutta riskit olivat hallinnassa. Yrityshenkeä piisasi yllin kyllin. Halonen kokosi tiimin, joka työskenteli festivaalin onnistumisen eteen välillä ”omasta selkänahasta”.

Ensimmäisen festivaalin ohjelmakirjaa tehtiin käytännössä yötä päivää oman työn ohessa. Minut oli pestattu kirjan toimittajaksi. Olin kirjoittajana aika kokenut, mutta katalogin kasaaminen ja toimittaminen oli aivan uusi kokemus. Joulukin painoi päälle. Artikkeleita tuli pikku hiljaa, liian hitaasti. Elokuvien esittelytekstejä piti kirjoittaa silloinkin, kun ei ollut nähnyt elokuvaa. Puhelimet kävivät kuumana kaiket illat, eikä aamun pikkutunneillakaan aina nukuttu, kun soiteltiin ristiin rastiin missä mentiin ja miten jokin ongelma piti ratkaista.

Haastetta ei vähentänyt se, että tuohon aikaan oli tapana tehdä niin sanottu festivaalilehti, ja se lisäsi työtä. Deadline oli tiukka, sillä lehti piti olla jaossa hyvissä ajoin ennen festivaalia. Lehtikiireet hidastivat katalogin kasaamista, sillä tekstejä kirjoittivat samat ihmiset.

Näytöksiä oli useissa teattereissa. Pääsyliput tehtiin käsityönä. Joku suunnitteli yksilölliset pohjat jokaiseen näytökseen. Sitten – uskokaa tai älkää – näytöskohtaiset liput monistettiin, leikattiin, niputettiin ja numeroitiin käsin. Taisi niitä lippuja olla tuhansittain, sillä jo Lasipalatsin Bio Rexin jokaiseen näytökseen tehtiin yli 600 lippua. Talkoohenki oli kova. Lippurumbaa kesti kaksi vuotta, kunnes saatiin painotalo tekemään tuo työvaihe. Varsinkin näin jälkeenpäin tämä vaikuttaa absurdilta.

Vahva festivaali siitä tuli

Arto Halonen on iloinen siitä, että DocPoint on säilynyt ja myös pysynyt vahvana ja merkittävänä festivaalina. Omassa lajissaan sen merkitys on tärkeä niin Helsingin kuin koko Suomen kulttuuritarjonnassa. Halonen on ylpeä siitä, että DocPoint on kansainvälisesti arvostettu elokuvatapahtuma.

– Se on hieno saavutus ja kertoo pitkäjänteisestä työstä, jossa useat taiteelliset johtajat ja toiminnanjohtajat sekä muu avainhenkilökunta ovat tehneet työnsä hyvin festivaalivuosien aikana.

Arto Halonen kohtasi juhlavastaanotolla kollegoitaan. Hänen kanssaan juhlivat Virpi Suutari (kesk.), joka toimi tehtävässä vuonna 2008, sekä Kati Juurus, jonka taiteellinen johtajuus kesti vuodet 2019–2022. Kuva: Marita Nyrhinen

– Minun aikanani, DocPointin kolmantena vuonna 2004, olimme jo maailman kymmenen suurimman dokumenttielokuvafestivaalin joukossa ja Pohjoismaiden suurin. Edelleen DocPoint on merkittävä festivaali, ja se on kunniakkaasti säilynyt maailmalla dokumenttielokuvien kärkifestivaalien joukossa, Halonen toteaa.

Festivaalin rakenne on hyvin pitkälle sama kuin jo alkuvuosina. Kotimaiset ja ulkomaiset elokuvat on jaettu teemoihin. Oheistapahtumina keskustelutilaisuudet ja juhlat tuovat vaihtelua teatterisalien pimeydessä koettujen elämysten rinnalle.

Festivaali yleisölle vai ammattilaisille?

DocPointin yleisökehitys on ollut nousujohteinen. Loppuunmyytyjä näytöksiä on ollut kiitettävästi, ja yleisöä on riittänyt muutenkin hyvin. Tosin korona-aika rokotti festivaalia, kuten kulttuuritapahtumia ylipäätään. Näytöksiä on paljon, ja useiden näytösten yhteydessä yleisö voi keskustella tekijöiden kanssa.

Olisipa hienoa, jos olisi paikka, jossa jutustelua voisi jatkaa näytösten jälkeen vapaamuotoisesti. Oikea festivaaliklubi puuttuu. Olisikin suotavaa, että festivaalien aikana yleisölle ja tekijöille olisi yhteen kokoava tila, esimerkiksi houkutteleva festivaalilounge, jossa voitaisiin kohdata päivittäin, jutella ja nauttia virvokkeista.

Alussa festivaaliklubi oli Makasiineilla ja sittemmin parina vuonna Vanhalla Ylioppilastalolla. Klubeista vastasi Riina Liukkonen. Ohjelmaa oli monipuolisesti. Nyt tapaamispaikat on usein hajautettu tai sellaisia ei kunnolla ole.

Myös Halosta harmittaa, etteivät tekijät ja yleisö enää kohtaa kunnolla. Hän kaipaa oikeaa festivaaliklubia, kuten alussa oli, ja kysyy: ”Missä ovat konsertit, musiikkitapahtumat, ulkoilmaesitykset ja toimiva festivaaliklubi ohjelmistoineen? Missä on DocPoint-juhla?”

Tekijöiden ja yleisön kohtaaminen rajoittuu etupäässä lyhyisiin, näytösten yhteydessä tapahtuviin keskustelutuokioihin, joissa tekijöille voi esittää kysymyksiä. Elokuva-alan ammattilaisille ja opiskelijoille suunnattu Industry-ohjelma on nykyään maksullinen tapahtuma. Päästäkseen kohtaamaan tekijöitä pitää hankkia maksullinen Industry-, Guest- tai Member-passi.

Halonen toteaa, että passi on toki festivaalin hyvä ja toimiva rahoituskeino. Hänen mielestään järjestäjien kannattaisi ottaa paremmin huomioon avainhenkilöt, jotka ovat panneet likoon itsensä festivaalin syntyvaiheissa ja jatkuvuuden takeeksi. Pitäisi olla enemmän avoimuutta.

– Festivaalihypeä ja alaamme kannattavaa buustia ja energiaa ei pääse syntymään kuin pienissä piireissä”, Halonen pahoittelee. Hänen mielestään olisi hyvä suuntautua enemmän ulospäin. Nyt festivaali on tavallaan käpertynyt alkuvuosistaan ja muuttunut virkamiesmäisemmäksi.

On helppo yhtyä Halosen näkemyksiin. Samankaltainen ongelma vaivaa useita muitakin elokuvafestivaaleja.

Sitäkin Arto Halonen ihmettelee, etteivät salit ole avajaisjuhlissa täynnä.

– Miksi avajaisjuhlasalit ovat puolillaan eivätkä pullistele yleisöä? Niissä tilaisuuksissahan luodaan tunnelmaa ja nostatetaan festivaalihenkeä, hän kritisoi.

Arto Halonen muisteli DocPointia 25. festivaalin avajaisten tervetulopuheessaan. Kuva: Marita Nyrhinen

Kasvatusta ja yhteistyötä

DocPointin organisoima DOKKINO on valtakunnallinen ja ympärivuotinen dokumenttielokuvatapahtuma lapsille ja nuorille. Se tuli mukaan festivaalin kattaukseen jo toisena vuotena. Onko rahan puutetta vai mistä on kyse, kun tämä kasvattava osa festivaalia on ollut festivaalin kotisivujen mukaan tauolla – oli jo viime vuonna, eikä tänä juhlavuonnakaan tätä hanketta ole tarjolla? Onko lapset hylätty? Mistä löytyy vetovastuu, jossa elokuvakasvatuksellinen DOKKINO saisi jatkoa?

Toinen tauolla oleva osuus on DocPoint IMPACT. Sen idea on ”yhdistää Suomesta ja muualta Pohjoismaista yhteiskunnallisia ja yhteisöllisiä dokumenttielokuvahankkeita ja yhteiskunnan eri toimijoita, tavoitteena kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen ja erilaisten toimijoiden välisen yhteistyön mahdollistaminen sosiaalisen ja ympäristön hyvinvoinnin lisäämiseksi.”

Sen sijaan vuonna 2010 DocPoint laajentui Tallinnaan, jossa se on menestynyt hyvin ja on tärkeä osa Viron kulttuuri- ja festivaalitoimintaa. Halosen mielestä Tallinnan tapahtumaa pitäisi kylläkin kehittää yhteistyön kautta.

– Pääfestarin pitäisi luoda vielä parempi ja toimivampi struktuuri tapahtumien välille. Nyt Tallinna jää liikaa omaksi tapahtumakseen, Halonen harmittelee.

Halosella oli alun alkaen visio, että DocPoint leviäisi pikkuhiljaa eri muodoissa joko päivän tai edes yhden näytöksen festivaaliksi jokaiseen Suomen kolkkaan ydinfestivaalin aikana, ja miksei muinakin aikoina. Sitä ideaa ei ole kehitelty kunnolla eteenpäin, joskin DOKKINO on toteutunut jossain määrin, ja siinä voisi olla myös mahdollisuus.

Palkintoja ja kilpailuja

Arto Halonen muistuttaa, että DocPointin perusajatus oli alusta lähtien, ettei se ole kilpailufestivaali.

– Oli palkinto saada festivaalille elokuva ja se oli juhla itsessään, hän sanoo ja jatkaa: – DocPoint yritti omalta osaltaan poistaa kilpailullisuutta taiteesta ja onnistui siinä hyvin. Tämä perusperiaate romuttui sittemmin.

Niinpä DocPointissa ei alussa järjestetty kilpailuja elokuvien paremmuudesta, mutta muunlaisia palkintoja jaettiin.

Jo ensimmäisellä festivaalilla myönnettiin Aho & Soldan -elämäntyöpalkinto suomalaiselle dokumenttielokuvataiteilijalle, ja se oli Markku Lehmuskallio. Palkinto ei ole ollut joka vuoden juttu, mutta se on jaettu tähän mennessä 11 kertaa. Vuodesta 2006 lähtien on jaettu myös Apollo-palkinto suomalaista dokumenttielokuvaa merkittävästi edistäneelle henkilölle tai yhteisölle. 

Halosen mielestä aikoinaan oli ja vielä nykyäänkin on helpointa saada kansainvälistä huomioita ja yleisöpohjaa sisällyttämällä festivaaliin kilpailu ja rahoitusfoorumi.

– Me halusimme välttää näitä molempia, ja siitä huolimatta nousimme merkittävimpien festivaalien joukkoon jo alkuvuosina ilman noita kahta elementtiä, Halonen täsmentää.

Erityisen huolissaan Halonen on siitä ajatuksesta, että DocPoint ja Rakkautta & Anarkiaa yhdistettäisiin.

– Siinä on mielestäni vaaran merkit, vaikka ymmärrän toki kahden hienon festarin perusorganisaation yhdistämisen edut. Mutta muuttuuko fokus tätä kautta yhä kauemmaksi elokuvantekijöiden festivaalista? En ole varma, mutta näen uhkakuvan. Varsinkin kun sitä suurta DocPoint-juhlaa saa etsimällä etsiä nykytapahtumasta.

DocPoint Helsingissä 8.2.2026 asti. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua