Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Antti Lähde hekumoi viikonloppuna järjestettävän Flow Festivalin pienempien lavojen tarjonnalla.
Olen viihtynyt 2010-luvun jokaisena elokuuna Helsingin Suvilahden Flow Festivalilla, paria poikkeusta lukuun ottamatta jokaisena festivaalipäivänä. Hipsterivitsit sikseen, jos joku sellaisia vielä vuonna 2019 katsoo tarpeelliseksi kertoa: festivaali on hieno, monipuolisen ja joskus uskaliaankin musiikin juhla – ja Suomen oloissa ainutlaatuinen.
Tänä vuonna (9.–11.8.2019) festivaalin päälavalla esiintyvät muun muassa amerikkalainen R&B-tähti Solange, psykedeelisen popin jättiläinen Tame Impala ja 1970-luvun lopulla perustettu post punkin ja goottirockin kulmakivi The Cure.
Jopa 15 000 katsojaa vetävän jättiläisteltan, Lapin Kulta Red Arenan, tähtiä ovat muun muassa Ruotsin popjumalattaret Robyn ja Neneh Cherry sekä kotimaiset suosikit Pariisin Kevät ja Ville Valo & Agents.
Festivaalin kolmoslavalla, Seat Black Tentissä, nähdään tuttuun tapaan sulassa sovussa nousevia indienimiä (Big Thief, Mitski, Khruangbin) ja pitkän linjan kulttisuosikkeja (Stereolab, Nitzer Ebb).
Mutta mitä tapahtuu Flow’n pienemmillä lavoilla? Valitettavan paljon, sillä tänäkin vuonna monta kiinnostavaa esiintyjää jää päällekkäisyyksien takia näkemättä. Kaikenlaista harmia!
1
The Other Sound. Suvilahden vanhan voimalaitoksen eli Voimalan rooli Flow’ssa on viime vuosia muuttunut. Tekno on vaihtunut kokeelliseen elektroniseen musiikkiin, ambientiin ja moderniin klassiseen. Tänä vuonna yritän livahtaa yli tuhannen neliön tehdassaliin nauttimaan ainakin virolaisen Maarja Nuut & Ruumin abstraktista syntikkapopista (pe 9.8. klo 19), chicagolaisen Jerrilynn Pattonin eli Jlinin vimmaisesti nykivästä taide-elektrosta (pe 9.8. klo 0.15) sekä kalifornialaisen harpunsoittajan Mary Lattimoren toismaailmallisesti liplattavista äänimaisemista (su 11.8. klo 17).
2
Nordea Globe Balloon. Kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun tuloksena seitsemän vuotta sitten syntynyt pyöreä esiintymislava vaikutti alkuun kuriositeetilta, mutta Flow’ta on enää vaikea kuvitella ilman sitä. Tänäkin vuonna ”pallolavan” kiinnostavimmat nimet tulevat jazzin ja afrikkalaisen musiikin parista: chicagolainen rumpali Makaya McCraven (pe 9.8. klo 21.15) ja tansanialaista elektrosoundia, singeliä, esittelevä Nyege Nyege -kollektiivi (la 10.8. klo 22.15) syyhyttävät itseäni eniten. Kannattaa pitää silmällä myös Globe Balloonin kotimaisia artisteja (mm. Jesse Markin, M, Pekko Käppi & K:H:H:L). Ainutlaatuisessa ympäristössä on monena vuonna kuultu heiltä jotain ainutkertaista.
3
Resident Advisor Front Yard. Festivaalialueen takaosaan kätketty Resident Advisor Front Yard on ehdottomasti yksi suosikkipaikkojani Flow’ssa. Huolellisesti suunniteltu ohjelmisto takaa, että livahtaa puistomaiseen aitaukseen mihin aikaan tahansa, luvassa on ns. ihanaa teknoa. Valitettavan usein dj-keikat jäävät Flow’n runsaudenpulassa muun tarjonnan jalkoihin, joten Front Yardille kannattaa suunnata vähintään aina silloin, kun ohjelmassa ei ole (mukamas) ”mitään kiinnostavaa”. Tänä vuonna aion nipistää ”oikeiden esiintyjien” keikoista ainakin sen verran, että pääsen nauttimaan edes hetken DJ Pythonin raukeanrytmikkäästä housesta (pe 9.8. klo 21.30) ja The Black Madonnan taivaallisesta nu-discosta (la 10.8. klo 23). Kulku Resident Advisor Front Yardiin on ainakin aiempina vuosina ollut hiukan hankalaa, sillä sisään- ja uloskäynti tapahtuu samasta kulmauksesta. Tilaa alueella on usein enemmän kuin ensisilmäyksellä vaikuttaa, joten kannattaa vain sukeltaa rohkeasti syvemmälle, portin pieleen pällistelemään jääneen ihmismassan läpi.
4
Dj-vetoinen ohjelmisto on pääosassa myös Reaktor Backyardilla, Red Gardenissa ja Champagne Bar Loungessa. Yksi tärkeimmistä syistä vaivautua festivaalialueelle mahdollisimman pian porttien auettua onkin, että ehtii haistella edes hetken myös näiden pikkulavojen tunnelmaa. Pohjelihaksille kivuliaasti ylärinteeseen sijoitetun Reaktor Backyardin kattaus on tänä vuonna jopa harmillisen kova – en haluaisi missata amerikkalaisia Theo Parrishia (la 10.8. klo 22) tai Levon Vincentiä (pe 9.8. klo 22), mutta näin todennäköisesti käy.
5
Flow Festivalin ”poikkitaiteellisuus” tarkoittaa itselleni sitä, että alueella on esillä taideteoksia, joita ehtii vilkaista korkeintaan alkuillasta, minkä lisäksi siellä järjestetään kiinnostavia elokuvanäytöksiä, joista en näe ensimmäistäkään. Tänä vuonna täytyy kuitenkin ainakin piipahtaa lavarunoudelle, performanssitaiteelle ja videoinstallaatioille omistetussa Pink Spacessa – muutenkin kuin siksi, että kokonaisuuden suunnitelleen Taika Mannilan ja siellä esiintyvän Jenna Jauhiaisen kommentit koskien marginaalisten festivaaliesiintyjien palkkioita (tai niiden olemattomuutta) ovat herättäneet festivaalin alla pienimuotoista mediakohua.
Antti Lähde
