Kuva: Kari Heino

Etelässä on parasta käydä juuri nyt, ennen kuin muut tulevat perässä ja täyttävät baarit, biitsit ja museot. Bonuksena (varhais)kevään tai (myöhäis)syksyn matkailussa on tilaisuus nähdä jonkun kaupungin tai alueen toiset, vähemmän tunnetut kasvot.

Lensin (joo, tunnustan) tällä kertaa Alicanteen. Ja uskoo ken tahtoo, tuo kaupunki ei ole vain biitsiä, biletystä ja Hesaria etämyyviä suomalaisia. Sillä on monta muutakin ulottuvuutta.

* *

1

Menneisyys. Alicante on varteenotettava tähystyspaikka Euroopan historiaan. Jo Alicanten ja sen edeltäjien nimet viittaavat pitkään, monikansalliseen menneisyyteen: Leuké (kreikkaa), Lucentum (latinaa) ja Al-qant (arabiaa). Kaikki tyynni valoon tai valkoiseen yhdistyviä sanoja.

Mikäli et kaihda tomua ja vaivaa, menneisyys esittäytyy sinulle kiveen hakattuna, eli raunioina ja muina muistomerkkeinä. Toisaalta käytettävissäsi on erinomainen Museo Arqueológico de Alicante (MARQ), alueellinen arkeologinen museo, joka esittelee Lucentumin historiaa sen eri vallanpitäjien kausilta. Paikkaa ehtivät asuttaa ainakin iberit, kreikkalaiset, karthagolaiset ja roomalaiset jo ennen kuin päästiin ajanlaskun alun tälle puolen. Lucentum sijaitsee muutaman kilometrin päässä nyky-Alicantesta, josta raunioille suhauttaa hetkessä kätevällä, rannikkoa nuolevalla tranvíalla.

Menneisyys näkyy tietenkin muussakin kuin alueen roomalaiskomennon jäljissä. Kuta kuinkin keskellä Alicantea jököttää esimerkiksi Monte Benacantil (iso mäki oikeastaan, eikä vuori), jonka huipulla on vanha, jo ensimmäisen vuosituhannen lopulla alkuaan rakennettu Santa Bárbaran linnoitus. Mäelle pääsee joko autolla, maisemahissillä tai sen rinteiden polkuja kapuamalla. Ihastuin vaihtoehto kolmoseen, ja käytin hulppeaa rinnettä toistuvasti kuntoratana.

Kuva: Kari Heino

2

Kulttuuri/taide. Alicanten kokoisen kaupungin kulttuurianti on luonnollisesti moninainen. Paneuduin tällä kertaa perusteellisimmin kuvataiteeseen. Italialaiseen (!) 1900-luvun maalaustaiteeseen keskittynyt Milán – vitrina de la modernidad -näyttely Museo Bellas Artes Alicantessa (MUBAG) houkutteli minut jopa kahdesti paikalle.

Seppo Rädyn kivenheiton päässä Bellas Artesista sijaitseva toinen must kuvataideharrastajalle on nimeltään Museo de Arte Contemporáneo de Alicante (MACA). Noiden kahden talon annin jos makustelee samaan syssyyn, voi hyvin omintunnoin valita museoiden sijaintipaikan El Barrion runsaasta baaritarjonnasta vetävimmän ja istahtaa lasilliselle vapauttamaan pehmytlevytilaa kaikelle muulle päivän aikana vielä vastaan tulevalle.

Itse päädyin aivan ihastuttavaan venezuelalaisen kitaristin ja unkarilaisen viulistin yhteiskonserttiin.

Kuva: Kari Heino

3

Kulttuuri/kielet. Espanjassakin pärjää tietysti aina vain paremmin englantia puhuen. Iloa ja hyötyä edes välttävästä espanjantaidosta kuitenkin ehdottomasti on, niin kuin kulloisenkin alueen tai maan kielen osaamisesta aina, Suomi ja suomi ehkä poikkeuksina. Meillähän tavataan ”avuliaina” hypätä välittömästi puhumaan englantia, jos vieraan suomen kieli vähänkään särähtää korvaan.

Kielistä ja mahdollisesti nimenomaan romaanisista, eli vanhaan kunnon latinaan pohjautuvista kielistä kiinnostuneelle Alicante on joka tapauksessa kiintoisa alue, koska sen toinen virallinen kieli on niin sanottu valencian kieli (valencià), eli katalaanin kielen läntinen variaatio (murre), jota nimensä mukaisesti puhutaan erityisesti Valencian seudulla ja siitä etelään. Ja jotteivat asiat olisi liian helppoja, valencian kielessäkin on tietysti omia murteitaan, joista standardimuotona pidetään eteläistä, juurikin Alicanten seudulla puhuttavaa variaatiota.

Onkohan Alicanten valencià siis yhtä aikaa kolmannen asteen vähemmistökieli ja malli toisen asteen vähemmistökieli valenciàlle?

Kuinka vain, Alicantessa katujen nimet alkavat yleensä joko calle– tai carrer-sanalla. Ensin mainittu niistä monille enemmän ja vähemmän tuttua espanjaa, jälkimmäinen valencian kieltä. Ja tosiaan, nimi Alicantekin kirjoitetaan usein Alacant.

4

Luonto. Keväällä ja syksyllä linnuista kiinnostunut matkustaa tietysti kiikarit mukanaan. Keväällä on hauska mennä muuttolintuja vastaan ja seurata siinä ohessa niitä siivekkäitä, joita ei näillä raukoilla rajoilla ainakaan yleensä näe. Alicanten matkalla täydensin vuoden lajit -listani lokkiosostoa etelänharmaalokilla, ja ihailin isoa määrää harjalintuja treenikukkulani Benacantilin rinteillä. Harjalinnun voi kyllä satunnaisesti nähdä Suomessakin.

Luonnosta (ja kulttuurista) kiinnostuneen kannattaa uskaltautua myös Alicanten ulkopuolelle. Läheisessä yliopisto- ja jalkineteollisuuskaupunki Elchessä (Elx) kulkija voi ihmetellä jo roomalaisten alulle saattamaa laajaa palmulehtoa. Metsä (puisto) on saanut maailmanperintökohteen arvon, ja siellä kasvaa yli 200 000 palmua, joista vain osa Elchen kaupungin alueella. Lehto on eräänlainen mekka niin teknologian, kulttuurin kuin luonnonkin ystäville

Palmulehtoja villimpää ja rankempaa menoa kaipaava voi paeta kohti sisämaata ja vuoria. Vähemmän käsitellyn ympäristön lisäksi tiedossa on pittoreskejä kyliä ja vaellusreittejä.

Kuva: Kari Heino

5

Paikallista. Mikä enää on paikallista? Kysymys tuli väkisin mieleen kaupungissa, jota keskimääräisen globaalistumisen lisäksi muokkaa vahva matkailuteollisuus. Onko Alicantessa paikallista juuri se, että ympärilläsi puhutaan enemmän englantia, ranskaa ja kiinaa kuin espanjaa (saati valencian kieltä)?

Ehkä. Pyrimme seuralaiseni kanssa yhtä kaikki silloin tällöin kohtaamaan jotain ”perinteistä paikallista”. Yksi parhaista löydöistä oli kortteliravintola Gambin kämppämme lähistöllä: hyvää ja paljon (annokset), kunnon viiniä (oikeasti iso valikoima), rento, paljon espanjaa puhuva porukka (henkilökunta), vähän nuhjuinen ulkoasu (ravintolan katuilme), perinteisten paikallisten suosiossa (viikonvaihteessa varaukset).

Tietenkin niitä olisi ollut muitakin, mutta mitä turhia, sillä kanta-asiakkuuskin oli selvästi paikallinen ilmiö.

6

Liikenne. Väärin arvattu. Seuraavassa kehun espanjalaista liikennettä. Ensinnäkin, suojatiet ovat oikeasti turvallisia. Jo pelkkä mahdollisuus, että saattaisit ylittää lähistöllä olevan suojatien, saa kuljettajat hiljentämään tai pysähtymään. Syy ei kylläkään ole aina kuskien suurisieluisuus vaan arkisen raadollinen sakon välttely. Poliisitiheys on erilainen kuin Suomessa.

Alicantessa sähköpotkulaudat yllättivät iloisesti – harvalukuisuudellaan. Niitä on, ja ne ovat kuulemma yleistymässä mutta eivät ole vielä sellainen riesa kuin esimerkiksi monin paikoin Suomessa.

Bonuksena löysimme pois lähtiessä Välimeren rantojen pätevimmän taksikuskin. Ei kaahaamista, koukkimista, äkkijarruttelua, vaan joustavaa, pehmeää ja kilometrejä nielevää ammattityötä Real Madrid–Valencia-ottelua kuunnellen. Una prestación inmejorable!

Kari Heino

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua