Kuvat: Napalm Records / MonDeGos

1

Helsinkiläinen MonDeGos julkaisi viime vuonna melko syvälle ysärin grungetunnelmiin sukeltavan Authority-EP:n (2025). Se on todella hyvä, mutta sen jälkeen julkaistut pari kappaletta, In The Woods ja Paradise, ovat vielä parempia.

Etenkin uusin, häpeilemätöntä aikuisrock-vivahdetta grungen sekaan ujuttava Paradise on mahtava. Jos bändin tyypit vielä EP:llä tekivät sellaista musiikkia, jota kaipasivat koska sellaista ei enää missään soinut, on nyt selvästi alkanut löytyä oma ääni.

2

Eye of Melianin äskettäin ilmestynyt kolmas albumi Forest of Forgetting (Napalm, 2026) tarjoilee levyn päätteeksi ilahduttavan yllätyksen. Albumin päättää Tears of the Dragon -cover Bruce Dickinsonin toiselta sooloalbumilta vuodelta 1994.

Alkuperäinen kappale on loistava ja se on kestänyt aikaa häkellyttävän hyvin. Nyt Johanna Kurkela bändeineen tekee siitä rohkeasti oman tulkintansa, joka vastoin kaikkia odotuksia toimii todella hyvin.

3

Ainakin osittain Berliiniin siirtynyt Pihka Is My Name julkaisi äskettäin kolmannen albuminsa Lost in Encyption (PihkaSound, 2026). Levy ei ehkä ensikuulemalla iske yhtä kovalla voimalla kuin kaksi edellistä. Se vaatii hiukan enemmän etsimistä ja löytämistä. Tämä ei välttämättä ole huono asia, sillä kiinnostavia juttuja kaksikko taas tekee ja tunnelmat ovat taas vahvoja ja levy vie hienoille mielikuvitusmatkoille.

4

Ei ihme, että Aino & Miihkali voittivat Levylautakunnassa kappaleellaan Ihana meri (2026). Biisi on tavattoman upea. Se pohjautuu Edith Södergranin runoon Ihmeellinen meri.

Kanteleensoittaja ja laulaja Aino Ruotanen, kitaristi Miihkali Jaatinen, sekä äänitteellä rumpuja soittava Anssi Nykänen loihtivat ajattomaan runoon taianomaisen tunnelman. Aino Ruotanen sävelsi sen alkujaan kanteleelle jo vuonna 2014. Oli jo aikakin julkaista se.

5

Italialainen Lorenzo Coppola johti maaliskuussa Joensuun kaupunginorkesterin esittämään Mozartia, Spohria ja erityisen mainion tulkinnan Haydnin Sinfoniasta nro 99. Musiikki oli elinvoimaista ja huumorintajuista.

Roomassa syntynyt Lorenzo Coppola on yksi arvostetuimmista historiallisten klarinettien soittajista. Coppola tarinoi teoksista pitkin konserttia paljon ja eläväisesti. Joku voisi pitkistä selityksistä ärsyyntyäkin, mutta Coppola punoi ne niin hienosti osaksi kokonaisesitystä, että konsertti kaikkinensa oli mahtava. Ehkä jos jostain haluaa valittaa, niin konsertille annettu nimi Coppolan cootut classicot oli hiukan vaivaannuttava.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua