Niilo Sevänen. Kuva: Gummerus

1

Joensuun popmuusikot ry on Ilosaarirockin yhtiöittämisen jälkeen ottanut selvästi suuntaa vielä aiempaakin yhteiskunnallisemmaksi toimijaksi. Pohjoiskarjalainen kulttuuri ja taide näyttää saaneen entistä vahvemman edunvalvojan, kun yhdistyksen aika ja resurssit eivät ole täysin sidottuna yhden suurtapahtuman järjestämiseen.

Esimerkiksi keskustelunavaus siitä, että Joensuuhun voisi perustaa urheiluakatemian mallin mukaisen taideakatemian on aivan mainio. Samaan aikaan Joensuussa etenevät suunnitelmat Pohjois-Karjalan osuuskaupan toteuttaman kulttuurikeskuksen rakentamiseksi. Kaupungintalolle on puolestaan keskittynyt kaupunginteatteri sekä maakuntamuseo ja nyt näyttää siltä, että kaupungille äärimmäisen nolo teatteriravintolasotkukin saadaan vihdoin kuntoon. Myös Joensuun taidemuseo avataan remontin jälkeen tänä vuonna. Ja vapaiden toimijoiden parissa tapahtuu koko ajan kaikenlaista ilahduttavaa.

Voi käydä niin, että alueella on kohta kulttuurin infra melko asiallisessa kunnossa ja vieläpä vahvoja tahoja pitämässä ääntä kulttuurin puolesta.

2

Carpenter Brutin uusi levy Leather Temple (No Quarter, 2026) on todella kova ja levyn kappaleista esimerkiksi Neon Requiem aivan hävyttömän hyvä. Musiikki on elokuvallista, iskevää ja vakavastiotettavalla tavalla mahtipontista.

Artisti on rakentanut melkoisen mytologian näiden nahkalevyjensä ympärille, joita nyt ilmestyi kolmas – ja on myönnettävä, että en ole perehtynyt siihen lainkaan. Satuin vain huomaamaan, että uusi levy ilmestyi ja laitoin soimaan. Sitten kuuntelinkin sen lyhyen ajan sisällä useaan kertaan.

Minä en sinänsä tarvitse noita taustatarinoita, mutta kyllähän myös esimerkiksi Henna Helasvuon ja Lasse Turusen upea Pihka Is My Name näyttää, että ehkä artisti itse sellaisia tarvitsee luodakseen syvän kaunista musiikkia.

Koko nahkatrilogia on hyvä, mutta viimeisin levyistä selvästi vahvin kokonaisuus.

3

Seuraavaa osaa kannatti odottaa eikä Niilo Sevänen joihinkin kirjailijoihin verrattuna edes odotuta kovin paljon. Kirjat ilmestyvät noin vuoden välein.

Unten kruunu (Gummerus, 2026) jatkaa joensuulaislähtöisen Seväsen Ikitalvi-trilogiaa. Tarinassa Halla-tyttö saa tietää vähä vähältä enemmän, kuka ja mikä on. Juopotteluun taipuvainen muusikko Orfeus puolestaan muovautuu yhä enemmän rooliinsa hänen tukenaan.

Metallibändi Insomniumista parhaiten tunnettu solisti aloitti vaihtoehtohistoriallisen fantasiasaagansa teoksella Ikitalven polku (Gummerus 2024). Se oli erinomainen aloitus, ja Unten kruunu on vielä sitäkin vahvempi viedessään tarinaa rohkeasti yhä syvempään ja monimutkaisempaan suuntaan. Sellaisia kysymyksiä toki herää, että uhkaako tarina kasvaa yli äyräidensä ja miten se oikein saadaan nätisti loppuun trilogian tulevassa päätösosassa. Sevänen on asettanut itselleen melkoisen haasteen eikä ole syytä olettaa, etteikö hän omaan haasteeseensa kykenisi vastaamaan.

4

Ratboysin tuore levy Singin’ to an Empty Chair (New West, 2026) tuli minulle aivan puskista, myönnettäköön, mutta onpa iloinen yllätys. Bändin country-vivahteet yhdistyvät Garbagen suuntaan nyökkäilevään tummasävyiseen popahtavaan rockiin, vaikka säröä ja koneita on vähän vähemmän.

Vokalisti Julia Steinerin ääni on kaunis, vahva ja ilmaisuvoimainen ja kun David Sagan kitaroineen pääsee välillä vähän enemmän irti, on meininki mainiota. Ensialkuun olisi ollut helppo sivuuttaa tämä tusinaindienä, mutta ei levyä pitkällekään tarvitse kuunnella ennen kuin tulee selväksi, että sellaisesta ei ole kyse.

5

Kuopiolaista uusekspressionismia 1980-luvulta esittelevä Anna Vepsän teos Villit – Kuopion koulun nousu ja uho (Parvs, 2026) on kirjailijan oman luonnehdinnan mukaan näyttelykatalogi, ja toki se on sitäkin. Samalla nimellä on esillä näyttely Kuopion Kummassa (26.4.2026 asti) ja Varkauden Konstissa (16.5.–6.9.2026.)

Kirja on myös täysiverinen tietoteos, joka toimii hyvin itsenäisesti. Teos on räiskyvä ja värikäs kuin Kuopion koululaisilla konsanaan, ja asiaa lyhyeen kirjaan mahtuu väljästä taitosta huolimatta paljon. Teoksiakin kirjan sivuille on saatu paljon.

Outokumpulaislähtöinen, sittemmin kuopiolaistunut ja tätä nykyä Varkauden museotoimenjohtajana työskentelevä Anna Vepsä on jo aiemmin väitellyt aiheesta ja kirjoittanut nyt populaarimman teoksen.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua