Parasta juuri nyt (9.2.2021): Agentit, Pariisi, The Dig, avaruusmeditaatio

09.02.2021

Agentit. Kuva: Netflix

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. JT Lindroos on katsellut ahkerasti Netflixiä, miettinyt lumen ja avaruusmeditaation syvimpiä olemuksia sekä tehnyt musiikillisen matkan Pariisiin.

1

Ranskalainen Netflix-sarja Agentit on nautittava, koukuttava ja vauhdikas. Sarja sijoittuu pariisilaiseen elokuva-alan agenttitoimistoon ja on pääasiallisesti pilke silmäkulmassa tehtyä kevyttä melodraamaa. Sarja ei vaadi suuria aivokierroksia, mutta sen henkilöhahmot ja näiden ihmeelliset ihmissuhdevyyhdit ovat älykkään inhimillisiä, tunnistettavia ja sen verran yliampuvia, että lopputulos muistuttaa pikemminkin Pedro Almodóvarin elokuvia kuin rutinoituja rakkausromaaneja.

Jokaisessa jaksossa on mukana vieraileva tähtinäyttelijä, joka yleensä enemmän tai vähemmän parodioi itseään, ja tämä kaarti onkin leffafriikeille alan aatelia: Juliette Binoche, Jean Dujardin, Béatrice Dalle, Isabelle Huppert, Jean Reno, Sigourney Weaver ja monet muut valkokankaan konkarit antavat sarjalle riemastuttavaa lisäpotkua.

Agentit on kuin lämmitetty viltti kylmille talvipäiville. Maukkaan punkkulasin kera.

2

Jos Pariisi muutenkin kiinnostaa, mikäs sen parempaa korona kuopattua matkasuunnitelmat kuin Jacques Dutroncin mestariteos Il est cinq heures, Paris s’éveille eli ”kello viideltä Pariisi herää”.

Dutronc tunnetaan niin proto-garage-rokkenrollerina kuin palkittuna näyttelijänäkin, ja hänen laajaan tuotantoonsa tutustuminen on aina parasta. Helpoiten sen aloittaa tästä.

3

Matkailusta puheen ollen, toinen huomionarvoinen Netflix-uutuus on Carey Mulliganin ja Ralph Fiennesin tähdittämä The Dig. Tositarinaan löyhästi perustuvaan romaaniin pohjautuva elokuva on lämminhenkisen melankolinen kuvaus pienestä arkeologisesta kaivauksesta Itä-Englannissa juuri ennen toisen maailmansodan syttymistä. Itseoppinut arkeologi (omin sanojensa mukaan kaivuri) Basil Brown löytää paikallisen tilan hautakummuista varhaiskeskiaikaisen muinaisjäännöksen.

Matkailu on tässä tapauksessa siis lähinnä nojatuoli- ja ajatusmatkailua historian ja filosofian kautta aikoihin ammoisiin. Pienimuotoinen elokuva on pohjimmiltaan hillityn perinteinen kuvaus ihmisten loputtomasta kiinnostuksesta itseään isompiin asioihin. Tuon pienen ajatuksen ympärille on toki istutettu paljon pientä draamaa ja isompaa melodraamaa, sympaattisen päähenkilön ja kaikkitietävän Cambridgen yliopiston arkkitehdin välisestä naljailusta hiukan turhauttavasti päälleliimattuun romanssiin. Tämä elokuvan loppupuolelle sijoitettu sivuraide on vetää muuten mielenkiintoiselta tarinalta jalat alta, mutta perustarinan voimakas vire kestää.

The Dig on saanut aiheellista kritiikkiä 35-vuotiaan Carey Mulliganin valinnasta 56-vuotiaan Edith Prettyn rooliin, mutta toisaalta en osaa kuvitella, että elokuva olisi toiminut läheskään yhtä hyvin, jos roolin olisi esittänyt siihen alun perin sijoitettu Nicole Kidman.

The Dig ei toki ole Me metallinetsijät -sarjan veroinen mestariteos, mutta taidolla toteutettu ja ammattimaisesti näytelty perusleffa kiehtovasta aiheesta.

4

Nyt on helmikuu, joten lumi on parasta.

Lumi puhdistaa ja tasaa sen mikä silmien eteen osuu, se helmeilee auringon säteiden alla ja muistuttaa kesäisestä aaltojen kimmellyksestä. Lumi pyöristää terävät särmät pehmeiksi, se valaisee yöt. Lumi suojaa ja lumi inspiroi. Lumi luo luovuutta, ja lumi lämmittää. Se nousee lentoon, vapaana ja iloisena, ja se tanssii temmeltäen tuulen mukana.

Lumesta kannattaa nauttia juuri nyt,ennen kuin se muuttuu muistoksi, muotoaan auringon alla muuttaen, puroja luoden ja luontoa kasvuun keväiseen auttaen.

lumi

Lumi. Kuva: JT Lindroos

5

Auringon kajastus metsäisellä lumihangella rentouttaa. Mutta meditaatioon löytyy vähän vilpoisempikin paikka, josta voi kuitenkin nauttia lämpimässä olohuoneessa. Itse olen rauhoittunut arjen rasituksista Seán Doranin koostamalla neljän tunnin matkalla kuun ympäri Kaguya-luotaimen kanssa. Reaaliajassa.

Hiljaa horisonttia pyörittävä kuumaisema on kuin keväällä soljuvaa jokea horroksessa katsoisi. Se kuitenkin avaa aivotoiminnan avaraksi, rentouttaa ja räjäyttää tajunnan samalla rysäyksellä. Valon ja varjon hidasta mutta loputtoman kaunista leikkiä, joka vaivuttaa hypnoottiseen tilaan isolla ruudulla, vetää silmät suuriksi ja suun leveäksi, kun yhtäkkiä horisontin takaa nouseekin kotiplaneettamme, tämä rakas sinivalkoinen marmorikuula.

Ajatus avarasta avaruudesta ympärillämme, sen mielettömistä mahdollisuuksista, on aina ja ikuisesti parasta.

JT Lindroos

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This