Parasta juuri nyt (8.3.2023): Kevätaurinko, naiset, Tampere Film Festival, Bernardine Evaristo, valtamerten suojelusopimus

08.03.2023
EvaristoKansi

Bernardine Evaristo. Kuva: Jennie Scott / WSOY

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Marja Heinonen paistettelee lyhytelokuvien, kirjallisuuden ja Naisten päivän keväisessä valossa.

1

Täytyy tunnustaa, että tällaisena aurinkoisena kevätaamuna suurin ongelma parhaiden ajankohtaisten juttujen löytämisessä on runsaudenpula. Jokainen aamuauringon ikkunassa paljastama talvinen roisketahrakin on kuin muistutus elämän monista ihanista asioista.

Kaiken takana on kevätaurinko, joka lataa mielen täyteen valoa ja toivoa paremmasta. Miten sitä voikaan joka vuosi niin upeasti yllättyä valon määrän lisääntymisen tahdista! Kevät harppoo vauhdilla eteenpäin, kun jokainen päivä pitenee noin viisi minuuttia maaliskuunkin aikana.

Ei ole vain mutua, vaan tiede antaa tukea auringon parantavalle voimalle. Aamulla on helpompi herätä, makea ei houkuta entiseen malliin ja energiaa riittää iltaan asti. Auringonpaiste ja kulttuurielämys ovat parhammillaan sisaruksia keskenään. Kohottavat ja auttavat arjessa tarpomisessa!

2

Yhtä varmasti kuin kevät tulee myös Filkkarit. Tänään alkavat Tampereen elokuvajuhlat (8.–12.3.2023) ovat yksi vuoden kohokohdistani. Ei vain huikean esityskavalkadinsa vuoksi, vaan myös rennon festarifiiliksen.

Kilpailuohjelmistoihin oli tänä vuonna enemmän tunkua kuin koskaan. Lopulta niihin valittiin yhteensä 116 elokuvaa 59 maasta. Mukana ovat esimerkiksi kotimaisessa kilpailussa ensi-iltansa saava Mika Kaurismäen ohjaama musiikkidokumentti Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin (2023) sekä Maija Blåfieldin kokeellinen lyhytelokuva Scenic View (2023). Kaikki kilpailuihin valitut elokuvat esitetään festivaalilla

Minulle tämän vuoden tärppivalinnat on tehnyt puolestani ystäväpiiriin kuuluva, vannoutunut filkkarifaniryhmä. Aikoinaan he ovat olleet vapaaehtoisina työntekijöinä tapahtumassa, mutta sitten elämä on sirotellut heidät eri puolille Suomea. Filkkareiden imu kokoaa kuitenkin joukon taas hyvien elokuvien ääreen. He valitsivat kansainvälisen kilpailusarjan Parveilua-setin ja Elina Knihtilän retrospektiivin.

Tähän lisään Maghreb & Ranska -ohjelmiston, joka on oma henkillökohtainen suosikkini. Se tarjoaa neljä näytöksellistä tuoretta lyhytelokuvaa Ranskasta sekä Maghreb-maina tunnetuista Marokosta, Algeriasta ja Tunisiasta. Elokuvat syventävät kuvaa Ranskan entisten siirtomaiden historiasta ja nykyisyydestä sekä niiden suhteesta Ranskaan ja ranskan kieleen.

Eikä tässä kaikki. Elokuvajuhlien kilpailuohjelmisto esitetään muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myös verkossa Festhome TV -alustalla.

3

Lippu salkoon liehumaan, sillä tänään vietetään YK:n julistamaa kansainvälistä Naisten päivää. Virallisesti sitä on vietetty vuodesta 1975 lähtien. Juuret ovat kuitenkin tätä kauempana. Jo vuonna 1910 Kööpenhaminassa koolla ollut sosialistinen internationaali päätti naistenpäivän vietosta. Tavoite oli edistää naisten äänioikeutta ja naisasialiikettä.

Vaikka naisten aseman parantamiseksi on tehty paljon ja tehdään yhä, asian esillä pitäminen on tärkeää. Aivan kuin maailmanrauha tai demokratia, sukupuolten tasa-arvokaan ei ole nykyisessä ajassamme itsestäänselvyys.

Asiat etenevät joskus tuskastuttavan hitaasti, Suomessakin. TIilastojen mukaan yli 40 prosenttia suomalaisista naisista on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi 15 vuotta täytettyään. Ja sitten tilasto ihan toisesta näkökulmasta – naisten ansiot ovat yhä Suomessa keskimäärin 16 prosenttia miesten ansioita pienemmät. Maailmanlaajuisesti palkkaero on 22 prosenttia. Myös kulttuurin saralla on vielä matkaa siihen, että naiset ovat samalla lähtöviivalla miesten kanssa. Onneksi suunta on kohti parempaa.

Kahden tyttären äitinä iloitsen siitä, että Suomeen syntyneenä lapseni ovat imeneet äidinmaidossa varmuuden siitä, että he voivat tavoitella tähtiä omien unelmiensa mukaisesti. Ainakaan sukupuoli ei ole ensimmäinen kompastuskivi. Lippu siis salkoon!

4

Vuoteeni vieressä iltalukemistona lojuva Bernardine Evariston romaani Tyttö, nainen, toinen (suom. Kaijamari Sivill; WSOY, 2022) on luonteva jatkumo pohdintaan naisen oikeudesta olla sitä, mitä hän haluaa olla. Kirjassa on 12 naisen ja yhden ei-binäärisen ihmisen koskettavat tarinat. Kirjan luvut antavat eri-ikäisille, erinäköisille ja hyvin erilaisilla identiteeteillä varustetuille mustille äänen. Kirja kuvaa upeasti sitä, miten paljon yhteiskunta asettaa ihmisen olemiselle reunaehtoja ja ahdistaa meitä itselle vieraaseen elämään.

Vanity Fairin haastattelussa kirjailija on todennut, että hän halusi osoittaa mustien brittinaisten elämän monimuotoisuutta, erilaisia taustoja, kokemuksia ja ominaisuuksia. Toden totta. Tässä kirjassa näkökulma laajenee naisena olemisen ahtaudesta mustana ja seksuaalivähemmistöön kuuluvana olevan elämisen ahtauteen. Kuitenkin riemukkaan kuplivasti! Minä samastuin voimakkaasti pohtimaan sitä, mikä on meistä kunkin oikeus ja kyky toteuttaa tässä maailmassa omaa, jokaisen ainutlaatuista tapaa olla olemassa.

Kirja on kahminut lukemattoman määrän tunnustuksia, mitä en ihmettele. Upea, eri tavalla, mutta kikkailematta kirjoitettu kirja. Tähän loppuun suomalaisen kustantajan, WSOY:n, kirjaesittelyn loppulause, jossa tiivistyy hienosti teoksen ydin:

”Tämä säkenöivän nokkela, runoudelta lainaava romaani keskittyy toiseutettujen ääniin. Tyttö, nainen, toinen muistuttaa meitä tulemaan yhteen aikoina, jotka pyrkivät repimään meitä erillemme.”

Lue Leena Reikon romaanista Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio täältä.

5

Viime lauantaina aikaansaatu sopimus valtamerten ekosysteemien suojelusta on sellainen ilonlähde, joka avaa tämän päivän riemun suureksi uskoksi, että tulevaisuudessakin meillä on maapallo, jolla ihmiskunta voi iloita asioista.

Nyt YK:ssa allekirjoitettua kansainvälistä meriensuojelusopimusta on neuvoteltu yli 15 vuotta. Siihen on kirjattu tavoite suojella 30 prosenttia maailman meristä vuoteen 2030 mennessä.

Sopimus on hieno osoitus siitä, että ihmiskunta tosissaan ymmärtää maapallon resussien rajallisuuden ja kykenee yhdessä toimimaan. Valtamerisopimus on tärkeä osa kokonaisuutta, jonka muut osat ovat YK:n ilmastosopimus ja luontokadon pysäyttämiseksi tehty sopimus. Ne kaikki lisäävät painetta tehokkaampaan suojeluun, vaikka ne eivät suoraan velvoita allekirjoittajamaita mihinkään tiettyihin toimiin.

Kiehtovaa on se, että merien ja merenpohjan suojelussa suojellaan myös sellaista, mistä meillä ole mitään tietoa, tuntematonta. Kaikkea ei ihminenkään tiedä. Onneksi.

Marja Heinonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua