Pääkuvassa Matti Rag Paananen, yksityiskohta teoksesta Notre-Dame I (Paris nro 84), 2015. Kuva: Jari Laurén

* *

1

Pääsin vihdoin kokemaan Jussi Moilan käsikirjoittaman Isän maan, jota esitetään Kansallisteatterin vintillä Taivassalissa. Hiukan sekavan alun jälkeen esitys yltyi paikoin hillittömäksi parodiaksi ja kirkastui loppua kohti. Analyysi isiltä pojille periytyvästä puhumattomuuden kulttuurista, joka vihdoin särkyi, oli paikoin riipaisevaa katsottavaa.

Miehen tässä näytelmässä tekevät viikset, totesi näyttelijä Kaisa Leppänen esityksen alussa ennen kuin asettui elämäänsä ruotivan miehen rooliin – ja teki kerrassaan loistosuorituksen kolmen muun näyttelijän rinnalla.

Lue Jussi Kareisen arvio näytelmästä täältä.

Kuva: Saara Autere

2

Type3 on maailmaa hallitsevan järjestelmän nimi. Kun muu kuolee, jäljelle jäävät rotat. Lahden Malva-taidemuseossa pääsin sukeltamaan Pasi Rauhalan luomaan outoon tulevaisuuden maailmaan.

Audiovisuaalinen ja vuorovaikutteinen kokonaisuus Type3 on rakennettu pelimoottorin päälle videopelien tapaan. Kehystarina kuljettaa pimeitä käytäviä pitkin huone huoneelta yhä syvemmälle dystooppiseen ja ahdistavaankin tulevaisuuteen, jossa tekoäly, algoritmit ja suuret tekoäly-yhtiöt ovat ottaneet vallan ja robottisilmä valvoo kaikkea.

Huikein näkymä odotti jättiscreenillä labyrintin ytimessä, jossa teos reagoi katsojan liikkeisiin. Käynti pani miettimään, miten syvällä Type3:n maailmassa jo eletään.

Type3 – Uuden maailman rauniolla Malvassa Lahdessa 12.4.2026 asti.

3

Turussa viehätyin Matti ”Rag” Paanasen pökerryttävistä naivistisista maalauksista. Rag oli turkulainen ravintolapianisti, säveltäjä, runoilija, itseoppinut kuvataiteilija ja ties mitä kaikkea muuta. Hän sävelsi muun muassa seitsemän sinfoniaa ja maalasi hurjaa tahtia 700 teosta.

Vasta nyt, kolme vuotta kuolemansa jälkeen, hän sai ensimmäisen museonäyttelynsä. Paananen oli ITE-taiteilija sanan kauneimmassa merkityksessä.

Esillä on 130 värikästä maalausta. Niiden aiheet löytyivät niin matkoilta kuin päivän uutisista. Monessa kuvassa kurkistaa taiteilijan tuttu pää, josta hiukset ovat harventuneet. Erityisesti tykästyin hänen Pariisi-näkymiinsä.

Matti ”Rag” Paanasen näyttely Aboa Vetus Ars Nova -museossa Turussa 22.3.2026 asti.

4

Ilman Yhdysvalloissa riehunutta talvimyrskyä (puhun luonnonilmiöstä) en olisi kuullut Mozartin ensimmäistä pianokonserttoa Toni Yunin soittamana. Kun yhdysvaltalainen pianistivieras ei myrskyn takia päässyt Helsinkiin, Kanadasta saapunut Yun otti haasteen vastaan ja tarjoili Musiikkitalossa RSO:n solistina unohtumatonta, romanttista Mozartia täysimääräisesti.

Lisäksi RSO soitti ensiesityksenä Outi Tarkiaisen teoksen Day Night Day. Se avasi musiikkia rakastavalle amatöörillekin huikean matkan pohjoisen maisemiin, joissa jää helähti ja luonnon syvät äänet kertautuivat.

RSO:n konsertti Musiikkitalossa 28.1.2026 ja konserttitallenne Yle Areenassa.

5

Aki Kaurismäen leffojen toisteisuus on viime vuosina alkanut tökkiä. Boheemielämää 30 vuoden takaa on silti yhä täysosuma. Nautin mustavalkoisen maalauksellisen leffan joka hetkestä, ja varsinkin alkupuolella moni kohtaus irrotti hervottomat naurut. Erityisesti Kaurismäen mainio luottonäyttelijä, nyt jo edesmennyt Matti Pellonpää osoitti virtuositeettinsa ja vieläpä ranskan kielellä.

Innostuin myös varaamaan kirjastosta Henri Murgerin romaanin Boheemielämää, johon perustuu niin tämän leffan käsikirjoitus kuin Puccinin La Bohéme -oopperan libretto.

Aki Kaurismäen Boheemielämää Yle Areenassa.

Seppo Metso

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua