Sininen laulu. Kuva: Jorma Avelin / Yle

1

Tämän ajan etuna on se, että voi kuunnella ja katsella suomalaisen taiteen tarinaa televisiosta. 1970-luvun nuorelle se ei ollut mahdollista. Piti – tai no: sai – kahlata kirjallisuutta kirjastossa, jos aikoi tehdä esitelmän jostakin pienestä osasta suomalaisen taiteen historiaa. Erityiseti kuvataiteeseen tutustuminen oli monen kilon painoisten kirjojen takia haastavaa.

Elämäni jumala Peter von Bagh teki lukemattomia hyviä dokumentteja taiteilijoista, taiteesta ja erityisesti elokuvista. Sininen laulu: Suomen taiteiden tarina -dokumenttisarjan (2003–2004) haastattelut ovat taiteen ja kulttuurin edustajien kertomuksia, analyysejä ja tarinoita taiteilijoista ja heidän tuotannostaan. Sininen laulu on julkaistu myös kirjana.

Kolmas katselukerta antaa yhtä paljon kuin se ensimmäinen. Joka kerta ilahduttaa, että nämä suomalaisille tärkeät tekijät ja teokset muistuvat taas mieleen.

Opettajille ja vanhemmille vinkiksi: tämä on paras tapa opettaa ja kertoa taiteiden tarinaa ruudun äärellä kasvaneille.

Sininen laulu: Suomen taiteiden tarina Yle Areenassa.

2

Eletään 1980-luvun Södertäljessä. Päähenkilö Agnesilla on jo syntyessään paskin tuuri ikinä. Äiti Anita ei välitä lapsestaan, ei puhu, ei hoida, ei syötä ja vangitsee lapsen päiviksi kotiin. Toisaalla asuva isoäiti ja isoäidin avustaja Susanne yrittävät auttaa, mutta eivät saa omien ongelmiensa vuoksi muutettua tilannetta kuin väliaikaisesti.

Koulussa Agnes tutustuu Kristianiin, Miikaan ja äitinsä tuntemaan musiikinopettajaan Frank Leideen. Mies tuntuu ymmärtävän lapsia ja uskoo lahjakkuuksiin, mutta onko taustalla jotain muutakin?

Karin Smirnoff kertoo Sokerikäärmeessä (suom. Outi Menna; Tammi, 2024) tarinaa yhtä yhtä kauheasti ja kiinnostavasti kuin osassa aikaisemmista romaaneistaan. Hetkittäin lukija saa tarpeekseen kaikesta ahdistuksesta ja välinpitämättömyydestä. Siitä, että lapset joutuvat pienestä pitäen huolehtimaan itsestään ja myös toisista lapsista, piruilun ja välinpitämättömyyden keskellä.

Sokerikäärme kannattaa jättää lukematta iltamyöhällä, vaikka se ei ole kauhukirjallisuutta. Ruotsalaisen arkidraaman mestari osaa tiivistää todellisuuden sellaisena kuin se on. Aina voi paeta ajatukseen, että tämä on fiktiota.

Lue Leena Reikon arvio romaanista täältä.

3

Hyllyjä siivotessa tekee löytöjä. Tällä kertaa se oli levy Hyllyjen välissä hiljaa – Kirjastolauluja (Kirjastoseura). Vuonna 1993 yleiset kirjastot täyttivät 200 vuotta ja sen juhlistamiseksi tehtiin levy.

Mukana on 14 kappaletta, jotka on sävelletty levyä varten. Laulajina ovat muun muassa Katriina Honkanen, Mikko Perkoila, Pentti Rasinkangas, Matti Pellonpää, Kari Väänänen, Tuula Amberla, M. A. Numminen ja Tarharyhmä.

Levyn kappaleet edustavat laulelmia, popmusiikkia, lastenlaulua ja rockia. Kappaleet lauletaan joko suomeksi tai ruotsiksi. Kappaleiden sanat, tekijät ja kaikki esittäjät mainitaan tekstiliitteessä tarkasti ja oikein.

Hyllyjen välissä hiljaa on harvinaisen hyvää kuuntelumusiikkia kuin myös siivousmusiikkia. Levyltä ei voi valita parasta kappaletta, monta hyvää kylläkin, kuten Kari Väänäsen esittämä Kirjalaisen laulu, M. A. Nummisen laulama Kirjasto ja sivistys tai Katriina Honkasen säveltämä, sanoittama ja esittämä Matka Charlien kanssa. Barbara Helsingiuksen Bokmalen on sekin viihdyttävä esitys.

Levyn kustantajalle, Kirjastoseuralle, on annettava kiitokset. Se on toiminut nyt jo 63 vuotta.

Nyt, kun kirjastojakin ollaan kurittamassa valtiontalouden verukkeella, olisi uusi levy paikallaan. Nimiehdotus: Ääntä ja sanoja hyllyjen välistä!

4

Anna Brotkinin käsikirjoittaman ja Jenni Toivoniemen ohjaaman Perhoset-elokuvan (2024) tapahtumat on sijoitettu kekseliäästi Seinäjoen Tangomarkkinoille. Tarjolla on juomaa, ruokaa, ihmisiä, musiikkia, draamaa ja tahatonta komiikkaa.

Siiri (Aksa Korttila) on kotoisin Seinäjoelta. Työmatkalla Seinäjoella elinkeinoministerin avustajana hän kohtaa pitkästä aikaa isänsä. Tapaaminen ei paljon naurata eikä laulata.

Isä Petri (Jani Volanen) kertoo enimmäkseen satuja, vieläkin, aikuisille läheisilleen. Siirin toinen ongelma on avustajiaan juoksuttava ministeri Lena-Maj Lindgren, jota näyttelee Leea Klemola, tuo Suomen Olivia Colman, jolle mikään ei ole vaikeaa ja jonka ei tarvitse väännellä naamaansa välittääkseen tunteita ja tunnelmia.

Lue Kirsi Haapamatin arvio elokuvasta täältä.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua