Netflixin The Glory -sarjaan liittyy kostojuonen lisäksi go-peli. Kuva: Netflix

1

Hozier eli Andrew Joseph Hozier-Byrne on irlantilainen tummasävyisen folkpopin messias, jonka uusin levy Unreal Unearth (Rubyworks, 2023) on kokonaisvaltainen elämys. Kymmenen vuotta sitten Take Me to Church -singlellä suosioon ponnistanut artisti on tunnettu sanoituksistaan, jotka käsittelevät muun muassa uskontoa, seksualisuutta, ja historiaa. Tälle uskollisena uusin levy on ammentanut inspiraationsa helvetin yhdeksästä piiristä sekä nykypäivästä – se, näkeekö näissä kahdessa eroa, on jokaisen oma asia.

Eat Your Young, keväällä julkaistu single, kritisoi sodan rahoittamista samaan aikaan kun köyhyyden annetaan kasvaa. Butchered Tongue käsittelee katoavia kieliä – Hozierin oma äidinkieli on iiri, jonka englantilaiset ovat historian saatossa yrittäneet hävittää, ja jolla hän laulaa albumin ensimmäisen kappaleen lopussa.

Suomen kieli on vielä toistaiseksi elinvoimainen, mutta keskustelua sen tulevaisuudesta käydään jatkuvasti englannin vallatessa yhä enemmän alaa, ja etenkin siihen suhteuttaen Hozierin laulu synnyttää kylmiä väreitä. Vahva ja vaikuttava levy.

2

Reilu vuosi sitten hehkutin Netflixin Heartstopper-sarjaa Kulttuuritoimituksessa. Kakkoskausi saapui suoratoistopalveluun elokuun alussa, ja tietysti katsoin sen päivässä. Ja kyllä, kakkoskausi on vähintään yhtä hyvä kuin eka.

Tässä kohtaa pitää taas alleviivata, että kyseessä on teineille suunnattu sarja, jossa on kliseitä ja kikatusta, ja mutkia vedetään välillä suoraksi. Ihan vaan siksi, että niin monta kertaa sarjaa hehkuttaessani olen saanut vastauksen: ”eihän tässä ole mitään uutta”.

Pitääkö aina olla? Eikö suloinen ja hauska sarja, joka käsittelee vaikeitakin asioita hyvin ja silti teineille sopivalla tavalla, ole tarpeeksi? Pitääkö kaiken aina olla korkeakulttuuria?

Heartstopper Netflixissä.

3

Pysytään Netflixissä, mutta siirrytään Etelä-Korean tarjontaan, jossa on viime vuosina noussut suosioon uusi genre: kostodraamat. Syytä ilmiölle on haettu niin maan historiasta (etenkin Japanin vallan ajan sorrosta) kuin yleisön kyllästymisestä rakkaustarinoihin, jotka vielä pari vuotta sitten hallitsivat näyttöjä. On melkein jopa huolestuttavan tyydyttävää katsoa, miten entinen altavastaaja punoo juonia kostaakseen häntä vastaan rikkoneille.

Oma suosikkini on Netflixistä löytyvä My Name, jossa tytär pyrkii löytämään isänsä tappajan ja osana prosessia liittyy rikollisjärjestöön ja ryhtyy poliisin myyräksi.

Toinen loistotapaus on niin ikään Netflixistä löytyvä The Glory, palkintoja kahminut ja palvelussa kymmenen katsotuimman ei-englanninkielisen sarjan joukkoon noussut tarina naisesta, joka haluaa kostaa koulukiusaajilleen. Kumpaakaan en suosittele heikkohermoisille, mutta kaikille muille kyllä.

4

Shin Kyung-sook on yksi Etelä-Korean menestyneimmistä kirjailijoista. Hänen uusin teoksensa I Went to See My Father ilmestyi englanniksi tänä keväänä.

Valitettavasti tätä upeaa kirjaa ei ole ainakaan vielä suomennettu, mutta toivottavasti tulevaisuudessa! Kyseessä on lumoava ja silmiäavaava teos sukuhistoriasta, suhteista ja siitä, miten vähän oikeasti tiedämme vanhemmistamme – kirjaa onkin juuri tästä syystä kutsuttu Shinin aiemman kirjan Pidä huolta äidistä (Into, 2015) jatkoksi. Kaunista ja koskettavaa tekstiä, jonka herättämät ajatukset pyörivät mielessä pitkään.

5

000twisted on Instagram-tili (ja Tiktok-tili), joka postaa outoja, hämmentäviä ja hieman häiritseviä animaatioita. Animaatioissa seikkailevat tietyt hahmot, esimerkiksi saapikkaissa kävelevä luurankotyttö ja hieman epävarman oloinen hermosto, ja taustalla oleva humina tuo mieleen kauhuleffan pahaenteisen äänimaailman. Jostain syystä nämä lyhyet klipit omat mielestäni todella rauhoittavia ja nautinnollisia, ja ilahdun joka viikko nähdessäni uuden animaation instassa.

Elsa Lindström

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua