Kuva: Armas E. Leopold

1

Armas E. Leopold julkaisi hiljattain esikoislevynsä Sumussa (Eclipse, 2025). Nokkela päättelee jo bändin nimestä, että esimerkiksi Vesa-Matti Loirin harjoittamaa perinnettä tässä jatketaan ja Armas Einar Leopold Lönnbohmin eli Eino Leinon runoja esitetään. Poikkeuksena sääntöön levyllä on yksi kappale, joka ei ole Leinon käsialaa. Kuten bändi itsekin luonnehtii, on sekin lopulta varsin leinomainen.

Konsepti on voimakas. Eino Leinon runous on pureutunut syvälle kansalliseen tajuntaamme oli niitä runoja itse lukenut tai ei. Ja Leino itse ammensi tietenkin jostain paljon vanhemmasta.

Yhtyeen muodostavat Mammu Koskelo (konserttikantele, kitara, laulu, sävellykset), Eve Pietarinen (lyömäsoittimet, laulu) ja Esko Vihava (kontrabasso, laulu, sävellykset). Se paitsi kunnioittaa alkuperäislähdettä, on äänimaailmaltaan ja sovituksiltaan tiukasti tässä ajassa kiinni ja tuoreelta kuulostava. Sävyjä on kotoperäisen folkin lisäksi jazzista ja laajemmin maailmanmusiikista.

Leinon tulkitseminen ei ole erityisen omaperäistä, paitsi jos siitä Armas E. Leopoldin tapaan tekee sellaista. Erittäin hienoa musiikkia.

2

Joensuulaisen leffafestarin Rokumentin (12.–16.11.2025) avajaiselokuvana tänä vuonna nähty Mr. Nobody Against Putin (2025) on tavattoman tärkeä elokuva näyttää juuri tässä ajassa, jossa olemme turhankin innokkaasti katkoneet yhteyksiämme itänaapuriin ja tehneet niin usein ihan vain sillä perustella, että jos joku tai jokin on venäläinen, on sen oltava paha.

Karabashin kylässä Venäjällä eli Pasha, idealistinen koulun tapahtumakoordinaattori. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan keväällä 2022, alakoulut ympäri Venäjää muuttuivat värväysalustoiksi ja militaristinen propagandakoneisto läpäisi koululaitoksen. Pasha dokumentoi osin salaa, osin työnsä turvin videokamerallaan oppitunneille marssivat Wagnerin palkkasoturit ja oppilaiden marssiharjoitukset. Materiaalin hän lopulta lähetti elokuvantekijä David Borensteinille.

Monenlaisia harmaan sävyjä ei elokuvasta puutu eikä silti jää epäselväksi, että Putinin hallinto on rikollisjoukkio. Elokuva on laadukas, eikä todellakaan mitenkään kevyt katsottava.

3

Susanna Åken esikoisromaani Eläjä (Otava, 2025) ei turhaan ole ehdolla maakuntalehti Karjalaisen järjestämässä vuosittaisessa Pohjois-Karjalan vuoden kulttuuriteko -kisassa. Romaani pureutuu taiteellisia vapauksia ottaen tositapaukseen, jossa tehdasyhteisö ryhtyi lynkkausjoukoksi Pankakakoskella Lieksassa vuonna 1956. Joukkio pankakoskelaisia tunkeutui Hangaspurolla sijaitseviin romanien koteihin ja hääti väkivaltaisesti asukkaat pakosalle.

Synkkä ja traaginen perustarina rakenteisiin asti nivoutuneesta rasismista oikeuttamassa väkivaltaa on vahva. Jäykkä luokkayhteiskunta ja romanit sen väliinputoajina kuvataan värikylläisesti eikä henkilöitä jätetä karikatyyreiksi saati jaotella hyviin ja pahoihin. Vastikään päättyneen sodan traumat ovat voimakkaana taustalla.

Romaani on todella laadukas ja esikoisromaaniksi poikkeuksellisen monisyinen ja kypsä.

4

Suomen editio Le Monde Diplomatiquesta on ilmestynyt vuodesta 2007 ja se julkaisee myös riippumattoman venäläisen Novaja Gazetan artikkeleita. Lehti ei väistele poliittisen kannan ottamista, mutta puolueen äänenkannattaja se ei ole.

Olipa lehdestä ideologisesti mitä mieltä tahansa, on kovemmankin linjan vastapelurin ehkä nöyrryttävä myöntämään, että samankaltaista, yhtä laajaa ja monipuolista katsausta eri puolille maailmaa ilman tiukan, päivänpoliittisen ajankohtaisuuden vaatimusta on vaikea saada mistään muualta yhtä näppärästi.

Lehden journalismi on erittäin laadukasta. Suomi tarvitsee tällaista lehteä ja toivon sille pitkää ikää.

5

Tämä kirja ansaitsee uuden maininnan, sillä harvoin on tietokirjallisuuden Finlandia-palkinto mennyt näin oikeaan paikkaan. Paavo Teittisen kirja Pitkä vuoro – Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen (Gummerus, 2025) pureutuu ulkomaisen työvoiman riistoon Suomessa perusteellisesti ja kattavasti. Teittinen kirjoittaa hyvin ja vaikka asiaa on valtavasti, kirjan rakenne ja jäntevyys pitävät pintansa.

Teos on erinomainen. Viiltävän kriittinen ja systemaattinen tapa käsitellä modernia orjuutta niin lähteisiin kuin terminologiaankin asianmukaisen kriittisesti suhtautuen on yksinkertaisesti upeaa journalistista työtä.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua