Ruissalo Amping. Kuva: Mikko Siipola

1

Sumuiset kitarat, kaikuun hukutetut lauluraidat ja tunnelmat, jotka jäävät leijumaan ilmaan kuin lämmin usva järven yllä – shoegaze tekee paluuta suomalaisen indiemusiikin kentälle. Mutta kyse ei ole vain retroinnostuksesta tai tyylikokeilusta. Tämän päivän suomishoegaze on jotain omaperäistä ja paikallista: maailmasta erillään olevaa, mutta silti syvästi kiinni tässä ajassa.

Yksi genren kiehtovimmista nimistä on Lala Salama, helsinkiläinen yhtye, joka rakentaa kaiun ja särön ympärille pehmeitä, melankolisia kappaleita. Heidän musiikkinsa ei kiirehdi eikä korosta – se ajelehtii, kerrostuu ja hukuttaa kuulijan hiljalleen ääneen. Lyriikat ovat runollisia ja niukkasanaisia, usein enemmän tunnelman kuin kerronnan väline. Lala Salaman kappaleet tuntuvat kuin pysähtyneiltä hetkiltä: valolla täyttyvä iltapäivä, kesken jäänyt keskustelu, tunne jostain unohtuneesta.

Toinen suunnannäyttäjä on Ruissalo Amping, turkulainen kokoonpano, jonka musiikki liikkuu shoegazen ja ambientin rajapinnoilla. Yhtyeen nimikin jo viittaa paikkaan, joka on sekä konkreettinen että epätodellinen – kuin uni luonnosta, jota ei ehkä enää ole. Ruissalo Ampingin kappaleissa ääni ei etene suoraviivaisesti, vaan kasvaa, hiipuu, leijuu ja muuntuu. Elektroniset elementit sekoittuvat säröisiin kitaroihin ja abstrakteihin rakenteisiin, ja suomenkieliset vokaalit upotetaan osaksi kokonaissointia.

Sekä Lala Salama että Ruissalo Amping edustavat suuntauksessa jotain olennaista: tarvetta vetäytyä pois melusta, rakentaa tilaa omalle herkkyydelle ja löytää kauneutta sumusta. He eivät käytä shoegazea koristeena tai viittauksena, vaan rakentavat siitä omia maailmojaan. Samalla he osoittavat, että suomen kieli voi taipua yllättävän kauniisti tämänkaltaiseen, lähes abstraktiinkin ilmaisuun.

Shoegazen uusi aalto Suomessa ei toista, vaan tulkitsee uudelleen. Se tekee näkymättömästä kuultavaa ja osoittaa, että sumun keskellä voi olla selkeyttä – tai ainakin lohtua.

Lala Salama. Kuva: Fullsteam Agency

2

Meidän keittiöstä löytyy peli, jota pelaamme melkein joka ilta. Se ei pidä ääntä, siinä ei vilku valoja, eikä se vie aikaa juuri varttia enempää. Se on vain pieni laatikko nimeltä Kivi, ja silti se on kulkenut meidän mukana jo kuukausia, ellei vuosia – myös kahden viikon Italian-matkalla, jossa se päätyi hotellisängylle, junapöydälle ja välillä ruokapöytään, kun odotimme pastaa.

Kivi on peli, jossa ei ole tarinaa, mutta siitä syntyy oma tarina joka kerta. Toisinaan pelin aikana puhutaan päivän tapahtumista, toisinaan ollaan hiljaa ja vain katsotaan, kumpi onnistuu viemään pelin yhdellä yllättävällä siirrolla. Yhdessä illassa voi kokea sekä huvittunutta voitonriemua että hieman turhautunutta häviämisen tunnetta – molemmat kevyinä, turvallisina, ja aina lopulta yhteisinä.

Kivi-peli. Kuva: Sami Sankilampi

En muista, milloin viimeksi jokin peli olisi ollut näin helposti osa arkea. Ei tarvitse virittäytyä, ei opettaa sääntöjä uudelleen, ei edes miettiä kovin paljon etukäteen. Silti jokaisessa pelikerrassa on pieni koukku: Mitä nyt tapahtuu? Oliko tuo siirto vahinko vai suunniteltu? Miten tuohon vielä vastataan?

Kivi ei vaadi mitään, mutta antaa paljon. Se on kuin hetki yhteistä keskittymistä päivän jälkeen – sellainen pysähdys, joka syntyy vaivattomasti, mutta merkitsee silti. Tuntuu harvinaiselta löytää peli, joka ei kyllästytä eikä vie liikaa. Se vain toimii. Ilta toisensa jälkeen.

3

Oulun Välivainion Tukikohdalla järjestetään tänä viikonloppuna (4.–5.7.2025) kahden päivän punk- ja hardcorefestari Hässäkkä-Päivät, joka pitää kiinni DIY-hengestä ja rosoisesta tunnelmasta. Tämä pieni, mutta sitäkin tiiviimpi tapahtuma on vastalause isoille ja kaupallisille festareille.

Festivaalin esiintyjistä kiinnostavimmiksi nousevat Manifesto Jukebox ja Prison Affair.

Manifesto Jukebox on pitkän linjan suomalainen punk-yhtye, joka tunnetaan melodisesta hardcore-soundistaan ja yhteiskunnallisista sanoituksistaan. Bändi on ollut pitkään tauolla palaten kuitenkin lavoille satunnaisesti. Kyseessä on yhtyeen toinen julkisista esiintymisistä tälle vuotta.

Kuva: Ville Vuorenmaa

Prison Affair on espanjalainen egg punk -yhtye, joka tuo Hässäkkä-Päiviin kansainvälistä särmää. Yhtyeen musiikissa yhdistyvät lo-fi-äänimaailma, tiukat rytmit ja omaperäinen estetiikka, jotka tekevät heidän soundistaan tunnistettavan ja mielenkiintoisen.

Hässäkkä-Päiville voi vain lähteä elämään ja kokemaan ilman ennakko-odotuksia. Todennäköisesti löydän sieltä uusia, ennestään tuntemattomia mieltä avartavia musiikkielämyksiä.

Sami Sankilampi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua