Kuva: White Rabbit / WSOY / Penguin Random House

1

Minulle tulee aika ajoin kausia, jolloin luen pääasiassa muistelmakirjallisuutta. Sain tovi sitten luettua Neil Hardwickin hienon muistelmakirjan Poistetut kohtaukset (WSOY, 2025), jonka alussa hän itsekin kertoo kirjan olevan nimenomaan muistelmateos eikä elämäkerta – näin välttyy työläältä faktojen tarkistamiselta.

Hardwick on rakentanut muistelmansa hienon fiktiivisen premissin varaan, ja muutenkin vältytään pitkän uran tehneiden muistelijoiden luettelomaisuudelta. Neil Hardwick oli lahja kotimaiselle televisioviihteelle, hänen teatteriteoksiaan en ole tainnut nähdä, ja tämä kirja on mielenkiintoinen silmäys kirkkaan ajattelijan mieleen.

Lue Maija Kääntän Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio täältä.

2

Hardwickin jälkeen aloin lukea Primal Scream -yhtyeen laulajan Bobby Gillespien muistelmakirjaa Tenement Kid (2021). Siinä peilataan musiikkia ja kulttuuria skotlantilaisen työväenluokan linssin läpi. Korostuneesti Gillespien näkemyksiin on vaikuttanut ammattiliittovaikuttajana työskennellyt isä ja 1970-luvun kiivas yhteiskunnallinen ilmapiiri.

Tietysti Bobby Gillespie on paitsi loistava musiikintekijä, myös innokas musanörtti, joten tätä lukee erittäin mielellään!

3

Olen varovaisesti antanut myös pikkusormeani äänikirjoille, lähinnä tietokirjallisuuden osalta. Tällä hetkellä menossa on arviolta elämäni neljäs äänikirja, W. David Marxin 2000-luvun kulttuurihistoriaa luotaava Blank Space (2025).

Musiikista ja muodista työkseen kirjoittava Marx käy sarjatulitahtiin läpi internetin läpimurron, sosiaalisen median kaiken kattavan murroksen, musiikkibisneksen rakenteiden uudelleen järjestymisen, katumuodin ja haute couturen sekoittumisen, influensserit, meemit, Trumpin, tosi-teeveen, manosfäärin ja tuhat muutakin asiaa. Kaikesta en välttämättä ole samaa mieltä, mutta kirja tuntuu kokoavan aika terävänäköisesti kaiken mikä maailmassamme on perustavalla tavalla muuttunut viimeisen 25 vuoden aikana.

Kiehtova ja ahdistavakin kirja.

4

Viime viikolla yhtyeeni Double Denim sai avata illan Liisa Akimofin levynjulkaisukeikalla Espoossa. Olen ollut todella innoissani Akimofin paluusta levyttäväksi artistiksi ja uusi albumi Miten asiat oikeesti on? (2026) jatkaa upean Kaikenlaista uutta tulossa -levyn hulvattoman näkemyksellisellä linjalla.

Kannattaa mennä katsomaan Liisa Akimofia ja hänen Yökerho-yhtyettään jos mahdollista, bändi on tulossa toukokuussa ainakin Tampereen Telakalle. Espoossa saatiin kuulla jo muutama julkaisematonkin kappale, jotka käsittelivät muun muassa kulttuuriapurahoja ja bändeille jaettavia drinkkilippuja.

Lue Sami Sankilammen Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio levystä täältä.

5

Viime aikoina olen myös katsellut laadukasta amerikkalaista tv-draamaa, kun minua muistutettiin HBO:lta löytyvästä Task-sarjasta (2025). Monitasoisena etenevä sarja käsittelee pikkukaupungin rikollisuutta, perhesuhteita ja lojaalisuuden teemoja.

Näyttelijäsuoritukset ovat hienoja ja hahmojen motiivit tuntuvat uskottavilta, toisin kuin niin kovin usein nykydekkareissa. Ihan kuin amerikkalaiset olisivat lainanneet tunnelman rakentamiseen elementtejä nordic noirista.

Janne Laurila

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua