Kari elokuvasta Karaokeparatiisi. Kuva: Marita Hällfors / Napafilms

1

Tänä aamuna se tapahtui: neljäkymmentä vuotta lasahti mittariin. Ei haittaa ollenkaan. Otan ilolla vastaan kaikki vuodet, jotka tarjotaan. Terveyttä on vielä jäljellä ja henkiseltä iältäni lienen ehkä kolmentoista, joten asiat ovat toistaiseksi ihan hyvin.

Nelikymppisyydessä ei ole sinänsä mitään hyvää tai huonoa, kuten ei missään muissakaan i’issä – jonkin ikäinen on aina oltava. Joskus toki yön pimeinä hetkinä sitä havahtuu huimaavaan ajatukseen, että jotenkin vuodet ovat jonnekin vierineet, vaikka vasta hetki sitten oltiin niin pieniä, että istuttiin maton reunalla ja heiluteltiin jalkoja. Aika rientää kuin hirvi ja siihen on sopeuduttava. Se on pelin henki.

2

Hämeenlinnaan Luonnonperintösäätiön Ikimetsäpuodin viereen on helmikuussa avattu Ikimetsägalleria. Gallerian kahden kerroksen tilat soveltuvat monenlaisten näyttelyiden ja tilaisuuksien järjestämiseen, ja sellaisia Ikimetsägalleriassa on jo onnistuneesti ollutkin.

Kuva: Juho Hakkarainen

Koska nelikymppisenä kehtaa vetää häikäilemättä kotiin päin, niin mainostetaan tässä nyt omaa 40 vuotta kesken -näyttelyä, jonka puuhastelu on ollut ihanaa touhua. Olen näyttelystä innoissani kuin pikkupoika. Mukana on nelisenkymmentä maalausta noin kahdenkymmenen vuoden ajalta sekä piirroksia ja tekstejä. Hauskaa ainakin on ollut, kuten yksi näyttelyn teoksista on nimetty.

Avajaisia vietetään tänään 30.3. klo 17. Tervetuloa!

Juho Hakkaraisen 40 vuotta kesken -näyttely Hämeenlinnan Ikimetsägalleriassa 15.4.2023 asti.

3

Maalaamisen lisäksi myös soittohommat ovat varsin hyviä hommia. Soitan sähkökitaraa yhtyeessä The Oates, joka kokoontuu säännöllisesti keskiviikkoisin Pienteollisuustalon treenikämpälle soittamaan. Tätä on tapahtunut jo reilun kymmenen vuoden ajan, joskin treenipaikka ja päivä on välissä vaihdellut. Keikoillakin olemme silloin tällöin käyneet.

Seuraavaksi yhtyettämme on mahdollista päästä kuulemaan Vastavirta-Klubille Härstock-tukikeikalle 31.3. klo 21. Illan aikana musisoivat myös Astropolis, Folkjykä & Kuntoutujat, Pillows ja Torrances.

4

Sain rakkaalta kumppaniltani ennakkosynttärilahjaksi kuudenkymmenen minuutin rentoutuskellunnan, joka tapahtui Tampere Floats -firman kellunta-altaassa Pirkkalassa.

Kokemus oli kaiken kaikkiaan hämmentävä. Ensin suljetussa ja pimeässä aistideprivaatiotankissa tuli klaustrofobinen olo, jota rauhoittavaksi tarkoitettu alkumusiikki vain alleviivasi. En tiennyt missä olin ja miten päin, en tiennyt olivatko silmäni auki vai kiinni. Ponnistelin rentoutuakseni, etsin hyvää tapaa olla ahtaassa altaassa, mutta niska oli jäykkä, asento epäluonnollinen. Mielen täytti kaikki kiire ja stressi: työhommat, näyttelynavajaiset, keikka, Parasta juuri nyt -listaus… Mutta siinä hyvässä suolassa lojuessani keksin, että kai tämäkin on parasta juuri nyt, ja aloin kirjoittaa juttua mielessäni.

Pikku hiljaa homma alkoi toimia ja hyvä asento löytyi. Suolavedessä lilluminen vaatii tietynlaista heittäytymistä. En voi sanoa täysin rentoutuneeni, mutta painajaismainen olo ainakin väistyi, ja tunti kului hetkessä.

5

Sitä en toivo ollenkaan, että synttärihumussa ajautuisin laulamaan karaokea, koska en ole tipan vertaa karaokeihminen. Siksi olikin silmiä avaavaa katsoa Einari Paakkasen ohjaama ja käsikirjoittama Karaokeparatiisi, joka näyttää oivaltavasti ilmiön monia puolia. Japanissa alkunsa saanut amatööriviihteen muoto sopii suomalaiseen luonteenlaatuun kuin nenä päähän ja moni on näillä kulmilla löytänyt siitä lääkkeen yksinäisyyteen. Karaokebaarissa suomalainenkin näyttää tunteensa.

Karaoke on samaan aikaan maailman yksinäisin ja maailman yhteisöllisin harrastus. Kehuttu dokumentti näyttää lajin monia puolia ja siihen on osattu valita erinomaiset päähenkilöt. Dokumentti on paitsi hauska, myös koskettava.

Karaokeparatiisi Yle Areenassa. Lue Marita Nyrhisen Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio täältä.

Juho Hakkarainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua