Parasta juuri nyt (30.12.): Peter Høeg, Pirkko Saisio, Leila Slimani, Solsidan, Riviera, Once Upon a Time in Hollywood

Kirjailija Peter Høeg

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkösen lukulistalla on Høegia, Saisiota ja Slimania, minkä lisäksi korttelikinot houkuttelevat elokuviin.

1

Tanskalaiskirjailija Peter Høegin Sinun silmiesi kautta (Tammi) on jännittävällä tavalla epätodellinen ja ilmassa leijuva, tieteellistä ajattelua ja traumapsykologiaa hyödyntävä romaani.

Sen ytimessä on neuropsykologisen kuvantamisen laitos, joka pyrkii löytämään ihmisten välisen syvän yhteyden aivojen skannausmenetelmällä. Ihmiset pääsevät osalliseksi toistensa mielen syvyyksistä, muistoista ja kokemuksista. Myös eri ihmisten unet sekoittuvat toisiinsa.

Peter, Lisa ja Simon kokevat syvää yhteyttä jo tarhaikäisinä. Myöhemmin heidän tiensä kohtaavat neuropsykologian laitoksella. Lapsuuteen palataan toistuvasti läpi koko romaanin.

Høeg yhdistelee tiedettä ja fantasiaa, tarinoita ja psykologiaa, kokemuksia ja kuvitelmia. Vetävästi kirjoitetussa romaanissa pohditaan, miksi syvällinen yhteys toiseen ihmiseen on niin kovin vaikea, ohimenevä ja häilyvä. Toinen kantava teema on traumojen kokeminen. Voisiko trauman kanssa oppia elämään paremmin, jos se nähdään uudessa valossa ja sille kirjoitetaan uusi, helpommin siedettävä kertomus?

2

Myös Pirkko Saision romaanissa Epäröintiä (Siltala) on vahva imu, joka vetää tehokkaasti mukaansa. Romaanissa on pieniä tarinoita, tarinan pätkiä, pohdiskeluja ja epäröintejä, joita kertojan ääni sitoo yhteen. Taiteen ja teatterin maailmassa liikutaan ja tuota maailmaa katsotaan sisältä päin, välillä Tšehoviakin lainaten ja venäläismestarin tyylillä puhuen.

Kirjan läpäisee yksi repliikki, ”en minäkään ollut ennen kuin tapasin sinut”. Se putkahtaa esiin pienissä eroottisvetoisissa kohtauksissa, joita Saisio kuvaa hienovireisesti ja jännitteisesti, kuin verhoa hieman raottaen, mihin tämä voisi johtaa, vaikka lopputuloksena olisi puhdas torjunta.

3

Leila Slimanin Kehtolaulu (WSOY) on hyytävä, pienehkö romaani, jonka karmeus paljastuu jo ensimmäisessä luvussa. Keskiluokkaiseen pariisilaisperheeseen palkattu lastenhoitaja surmaa raa’asti perheen kaksi taaperoikäistä lasta.

Loppu onkin sen avaamista, miten tähän on päädytty. Pinnalta katsoen lastenhoitaja on kuin täydellinen mansikkakakku, mutta kun kerroksia avaa, sisältä paljastuu paljon mustaa ja mätää.

Romaanissa on niin vastenmielinen sisältö, että siitä on vaikea pitää, mutta samalla se on kirjoitettu niin, että juonen ja päähenkilöiden kehityksen seuraaminen pakottaa jatkamaan sivu sivulta eteenpäin. Slimanin kirjoitustyyli on niukkaa, tehokasta ja lakonisen toteavaa tylyyteen asti.

4

Riemukkaan ruotsalaiskomediasarjan, Solsidanin, kuudes tuotantokausi päättyi televisiossa juuri ennen joulua. Perheiden lapset ovat kasvaneet ja pariskunnat keski-ikäistyneet, mutta eivät lainkaan viisastuneet.

Sarjan parodia on huikeaa tykitystä ja stereotyyppiset henkilöhahmot niin muottiinsa valettuja, että heissä ei kehitystä tai muutosta juuri tapahdu. Siksi he ovat niin vastustamattomia. Solsidanissa paistaa aina kesäinen aurinko, vaikka asukkaiden erinäiset suunnitelmat menevät toistuvasti mönkään.

Felix Herngren kirjoittaa tuotantoryhmänsä kanssa niin vauhdikkaita repliikkejä ja tilanteita, että jokaisessa kohtauksessa on juju. Usein taustalla on väärinkäsitys.

Solsidanin joutuu nyt kaivamaan Areenasta. Sarjaan perustuva elokuva nähdään ensimmäisen kerran televisiossa 5.1.2020 kello 19.30 MTV3-kanavalla.

Felix Herngrenin taattua huumoria voi seurata myös Lappiin sijoittuvassa perhe- ja hotellisarjassa Toinen kierros.

5

Yle uutisoi äskettäin (28.12.), että Suomessa on meneillään pienten elokuvateattereiden buumi. Elokuvateatterisaleja on jo 360, kun niitä vuonna 2013 oli 280. Erityisen ilahduttavaa on se, että alalle syntyy uusia pieniä elokuvateattereita ja korttelikinoja.

Yksi tunnelmallinen pieni korttelikino on Riviera Helsingin Kalliossa. Baarista voi ostaa juomaa ja pientä purtavaa ja nauttia elokuvista kookkaissa punaisissa nojatuoleissa.

Ohjelmisto on laadukasta. Viimeksi näin siellä Quentin Tarantinon monipolvisen elokuvan Once Upon a Time in Hollywood, joka kuvaa vuotta 1969. Hippiliike on voimissaan, musiikki soi ja avoautot pörräävät Hollywoodin kaduilla.

Leonardo DiCaprio esittää parhaat vuotensa ohittanutta näyttelijää, joka paremman puutteessa ottaa rooleja vastaan spagettiwesterneissä. Kovaotteinen Brad Pitt seuraa häntä stunttina, palvelijana ja ystävänä. Elokuva hyödyntää viittauksia ja lainoja historiallisista tapahtumista esimerkiksi Charles Mansonin muodostaman kultin väkivallanteoista, mutta ohjaaja pyöräyttää elokuvan tarinan oman näköisekseen.

Leonardo DiCaprio ja Brad Pitt ovat molemmat loistavia rooleissaan.

Sirpa Pääkkönen

Pin It on Pinterest

Share This