Tanskalainen draamasarja Carmen-kiharat löytyy Yle Areenasta. Käsikirjoitus Mette Heeno. Kuva: Yle

1

Tanskalainen televisiosarja Carmen-kiharat (Carmen Curlers) sukeltaa 1960-luvulle, todellisen papiljottivallankumouksen syntyhetkiin. TV- ja radiokauppias Axel Byvang (Morten Hee Andersen) sijoittaa pelotta kaikki rahansa, tulevaisuutensa ja ihmissuhteensa aivan uudenlaiseen keksintöön, lämpörulliin, joiden ansiosta keski- ja yläluokkaisten rouvien aikaa ei enää kuluisikaan tuntikausia kampaajalla. Kuka tahansa nainen, myös työläistaustainen ja pienituloinen, voisi itse luoda muotikampauksia kotonaan sähköllä toimivien lämpörullien ansioista – ja vain kymmenessä minuutissa!

Sarjan pirteä tempo viehättää: se on koko ajan vähintään puoli askelta katsojaa edellä. Kerronnan vire on tulevaisuudenuskoa vahvistava, vaikka vaikeuksia ja esteitä Carmen-kiharoiden voittokulun tiellä riittää tämän sarjan ensimmäisen tuotantokauden viimeisille hetkille saakka. Tarinan kuljetusta ryydittävät aika ajoin musikaalimaiset tanssikoreografiat, joiden avulla kerronta irtautuu realismin rajoitteista ja tavoittelee viihdyttävästi myös sisäisiä tunnelmia.

Syvyyttä ja vaihtelua tarinaan tuovat Axel-sankarin antagonistina esiintyvä yläluokkainen, pahimman sortin koulukiusaaja Poul Mosholt (Christian Tafdrup Rigmand), kampaaja Frans Lynge (Nicolai Jørgensen), Axelin vaimo Tove Byvang (Rosalinde Munster) ja varsinkin maatilan emännästä kiharalaitetehtaan työnjohtajaksi luonnostaan solahtava Birthe Winfeld (Maria Rossing).

Carmen-lämpörullat ovat monille meistä tuttuja vähintään mummun tai äidin kampausvälineistöstä. Sarjan taustalla vaikuttaa myös oikeiden Carmen-kiharoiden menestystarina. Tällä keksinnöllä miljonääriksi vaurastunut Arne Bybjerg kuoli marraskuussa 2022 kotonaan Australiassa, 94 vuoden ikäisenä.

Sarja kertoo ajasta, jolloin naiset vapautuivat kampaajalla istumisesta tai pistelevät papiljotit päässä sinnitellyistä öistä, mutta vielä mullistavampaa on, että he saivat työtilaisuuksia ja vastuullisia tehtäviä myös kodin ulkopuolelta.

Inhimillisesti syvimpiä hetkiä koetaan varsinaisesta Carmen-rullien tarinasta irtautuvassa jaksossa, jossa kampaaja Frans Lynge tunnistaa rakkauden mahdollisuuden ja tunnustaa seksuaalisen identiteettinsä. Jakso on yksi kauneimpia rakastumisen ja toiselle ihmiselle suostumisen audiovisuaalisia kuvauksia.

Aina katseensa tulevaisuuteen suuntaavaa Axelia esittävä, valloittava Morten Hee Andersen on näyttelijänä aiemmin tuttu tanskalaisten draamojen parhaimmistoon kuuluvasta, pappissuvun isiltä pojille periytyviin sieluntuskiin porautuvasta sarjasta Huuto syvyydestä (2018).

2

Tiina Lehikoisen romaani Punelma (Like, 2022)  ei ole mikä tahansa romaani. Heti alkulehdillään se määrittelee luonteensa sanoilla ”esseihtivä romaani”. Kirjan kertoja käy sykähdyttävää dialogia Eino Leinon routavuositrilogian keskimmäisen teoksen, romaanin Jaana Rönty (1907), kanssa.

Punelmassa kertojan vahva ääni tunnistaa ja tunnustaa syrjässä syntyneiden alistetut kohtalot. Kertoja haluaa nähdä ja tehdä näkyväksi taustaltaan köyhien, syrjäseuduilla kasvaneiden tyttöjen ja naisten roolit ja mahdollisuuksien puutteen aikakautena, jolloin suurmiehen viittaan puetut herrat loivat Suomen suurta kansallista kertomusta. Hän pohtii, mitä mahdollisuuksia ja mitä rajoituksia Leino kirjailijana antaa romaaninsa henkilölle – niin sukupuolensa, maantieteellisen taustansa kuin sosioekonomisen syntyperänsäkin kautta toiseutetulle naiselle nimeltä Jaana Rönty. Miten Jaanan tarina vertautuu aikansa kulttuuri-ilmastoon ja Suomea kansakuntana rakentaneiden, kanonisoitujen, saksalaisia esikuvia pyrinnöissään mukailevien miessankareiden kansallisiin pyrkimyksiin?

Punelman dialoginen pohdinta soljuttaa ajattelua ja assosiaatioita luontevasti monipuoliseen aineistoon, jossa ovat keskeisiä niin Leinon varjoon jääneen L. Onervan laaja kirjallinen tuotanto kuin feministisen tutkimuksen tärkeät tekijät. Heistä mainittakoon ainakin Rosi Braidotti, Simone de Beauvoir ja Hélène Cixous.

Jaana Rönty -hahmon kanssa keskusteleva kertoja perustelee ajatteluaan moniulotteisesti ja monikerroksisesti aatehistorian, kaunokirjallisuuden, kirjallisuudentutkimuksen, elokuvan, kuvataiteen ja musiikin alueille ulottuvilla kiinnostavilla viittauksilla. Kerronta liikkuu ajassa, Jaana Rönty ei jää ainoastaan historiaan vaan paljastaa jotain merkityksellistä myös omasta ajastamme.

Rihmastomaisesti Lehikoinen rinnastaa kainuulaisessa korvessa syntyneen Jaana Röntyn tarinan osaksi omaa taustamaisemaansa ja löytää tämän asemasta analogioita myös nykypäivään. Kyse on paljolti sen pohtimisesta, kenen näkökulma on kanonisoitu, kenen marginalisoitu; kenellä on oma ääni, kuka on vain kohde ja väline. Jotta muutokselle tulisi tilaa ja se toteutuisi, nämä rakenteet on ymmärrettävä. Lehikoinen kirjoittaa:

”Jo lapsena olin omaksunut arvostetuilta satusediltä ja prinsessa-animaatioista ajatuksen feminiinisestä heikommuudesta, ja heikommuuden tunne vain vahvistui, kun siirryin klassikkokirjallisuuteen ja kiiteltyihin elokuvahelmiin. Sivu sivulta ja otos otokselta opiskelin alemmuutta.”

Erkki Kiviniemen Kulttuuritoimitukselle kirjoittama syvällinen arvio Tiina Lehikoisen Punelmasta löytyy täältä.

3

Tommi Kinnusen romaani Pimeät kuut (WSOY, 2022) on myötätuntoinen kuvaus ikääntyneestä opettajasta, Elna Suorajärvestä, joka koettaa selviytyä sodanjälkeisten vuosien raskaissa oloissa lukuvuoden ja talven kerrallaan. Talveksi 1947 hän on saanut pestin pikkukylästä Neuvostoliiton rajan tuntumasta. Terveys ei enää kestäisi, mutta muuta vaihtoehtoa hänellä ei ole. Päteviä opettajia ei hevin päästetä eläkkeelle, koska niin moni miesopettaja menetettiin sotavuosina.

Kaikki mahdolliset käytännön vastukset odottavat opettaja Suorajärveä hänen uudessa työpaikassaan. Asumus on kurja, työvälineitä ja oppikirjoja ei ole, kaikki on luotava tyhjästä. Kinnusen kerronta näyttää lukijalle, että Elna on taitava opettaja niin koulutyön arjen näkökulmasta kuin pedagogiseltakin kannalta. Opettamisesta mitään ymmärtämätön koulun johtokunta on päähenkilölle keskeinen ja pitkäkestoinen vastus, vuorovaikutus oppilaiden kanssa luonteva voimavara.

Kinnunen on omistanut kirjansa väsyneille. Se on painavasti sanottu. Elna Suorajärvi on jaksamisen äärirajoilla, mutta elämänkokemus on antanut hänelle eväitä myös pitää puolensa, pistää koulun johtokunnan ukoille hanttiin, päästää irti menneistä – ja päätyä hempeilemättömän karuihinkin ratkaisuihin.

4

Trish Morrissey: In the Garden, from Rosa, Irma and the Sandman, 2016. Serlachius-museo Gustaf. Kuva: Trish Morrissey

Britanniassa asuvan ja työskentelevän irlantilaistaiteilijan Trish Morrisseyn valokuva- ja videoteokset ovat vielä vähän aikaa esillä Mäntässä, Serlachiuksen Gustaf-museossa. Nämä teokset kannattaa nähdä!

Morrisseyn sarjalliset valokuvateokset perustuvat taiteilijan kykyyn heittäytyä eri rooleihin. Performatiivisuuden ja erilaisten roolien omaksumisen kautta hän tutkii naisen perherooleja sekä sosiaalisten ja yhteiskunnallisten mahdollisuuksien ulottuvuuksia eri aikakausina.

Näyttelyn nimi Autofiktiot viittaa kirjallisuudesta viime vuosina hyvin tunnetuksi tulleeseen lajityyppiin, jota Morrissey soveltaa ansiokkaasti valokuvan ja videotaiteen alueille. Hän esiintyy teostensa mallina itse, mutta asetelmat eivät ole dokumentaarisia vaan ensisijaisesti tarinallisia.

Kirjallisten autofiktioiden tapaan katsoja ei voi tarkalleen tietää, mikä näissä kuvissa on fiktiota, mikä taiteilijan elämänhistoriaan kytkeytyvää. Liukuva fiktion ja realismin raja luo teoksiin ja niiden vastaanottoon mehukasta jännitettä – ja hyvin usein myös hurmaavaa humoristisuutta.

Sosiaalisesti rohkea teossarja on esimerkiksi Julkisivu (2005–2007), jota tehdessään Morrissey lähestyi uimarannoilla aikaa viettäviä perheitä ja ystäväporukoita. Hän pyysi lupaa vaihtaa osia porukan äitihahmon kanssa, jolloin äiti siirtyi kameran taakse nappaamaan kuvan, Morrissey puolestaan pukeutui tämän vaatteisiin ja liittyi seurueeseen ottaen tämän paikan ryhmässä.

Samalla, kun Morrisseyn teokset saavat pohtimaan kuvien totuudellisuutta yleisellä tasolla, ne leikkivät tietoisilla rajanylityksillä. Vakiintuneiden roolien murtumakohtien löytäminen on antoisaa, myös sosiologisesti kiinnostavaa.

Näyttely kattaa Morrisseyn teoksia yli kahdelta vuosikymmeneltä ja on esillä Gustafissa 8.1.2023 saakka.

5

Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytyshankkeen blogista löytyy muun muassa karjalaisnuorista kertova Karjalaine iäni -videosarja. Kuva: Anne Kalliola

Karjalan kielen suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen elvytystyö on vakavasti uhanalaiselle karjalan kielelle elintärkeää. Suomessa elää yhä suomalaisia ihmisiä, jotka eivät tiedä, että suomen lähin sukukieli, karjala, on oma kielensä, jota on puhuttu nykyisen Suomen alueella yhtä pitkään kuin suomea – ja puhutaan edelleen. Kyse ei siis ole suomen murteesta, mutta karjalan kielen opetusta suomen koululaitoksessa ei ole koskaan järjestetty. Karjalan kielen puhujia ja ymmärtäjiä löytyy sekä Suomesta että Venäjän Karjalasta.

Karjalan kielen elvytystyöstä on vastannut vuodesta 2021 alkaen Itä-Suomen yliopisto.  Valtion rahoitusta yliopiston koordinoimaan elvytystyöhön järjestyi ensin vain kahdeksi vuodeksi. Nyt erittäin hyvä uutinen on, että opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa karjalan kielen elvytystä ja kehittämistä Itä-Suomen yliopiston kautta myös vuosina 2023–2024.

Todella hyvä, paras uutinen olisi se, että karjalan kielen ja kulttuurin elvytys saisi vakiintuneen aseman ja karjalan kieli tunnustettaisiin laissa. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Kotus toteaa, että oma kielilaki parantaisi karjalan kielen asemaa ja karjalan kieli tulisi mainita myös perustuslaissa. 

Karjalan kielen elvytyshankkeen blogista voi tutkia modernia karjalaisuutta ja nykypäivän karjalaisidentiteettejä esittelevää materiaalia. Karjalažus tänäpäi -otsikon alta löytyy esimerkiksi somesanastoa livvinkarjalaksi, perhe- ja sateenkaarisanasto eli pereh- da ukonvemmelsanasto karjalaksi, karjalaisista nuorista kertova, erinomainen Karjalaine iäni -videosarja sekä siihen liittyvä Meidy on olemas -pdf-kirja, joka on valokuvaaja Anne Kalliolan käsialaa.

Katri Kovasiipi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua