Heikki Kinnunen ja Leo Lastumäki ovat Lampaansyöjät. Kuva: Yle

1

Yle Areenaan julkaistiin joululoman kunniaksi tuoreita, kotimaisia elokuvia. Niiden lisäksi on siellä katsottavissa klassikoita ja vähän vähemmän tunnettuja suomifilmejä lähes jokaiseen makuun.

Jos suomalainen 1950-luvun jazz kiinnostelee, niin voi katsoa Pekka Mandartin Keisarikunnan (2004), joka liian heppoisella juonellakin jaksaa viihdyttää puolentoista tunnin ajan. Vanha, hieno klassikko Lampaansyöjät on vuodelta 1972 ja perustuu Veikko Huovisen kirjaan, pääosissa Heikki Kinnunen ja Leo Lastumäki. Jo eläköitynyt kuvaaja Kari Sohlberg on muuten kuvannut molemmat edellä mainitut elokuvat.

Uusimmista julkaisusta Aurora kestää useita katsomiskertoja, ja ihan syystä saivat Mimosa Willamo, Chike Ohanwe ja Miitta Sorvali vuonna 2019 Jussi-patsaansa.

2

Keisarikunnan jälkeen aloin jälleen kaivata Kymenlaaksoon. En ole kahteen ja puoleen vuoteen käynyt kotiseuduilla, mutta nyt aloin haaveilla reissusta meren äärelle. Löysin jo ihanan, pienen guest housen Karhulasta, joten kesällä 2022 nähdään, Kymi!

Haaveilu on parasta ja tuo piristystä arkeen. Suosittelen kaikille kesäistä kierrosta kaakossa: Kotkassa Katariinan meripuiston maisemissa nautitaan torilta haetut possot ja mennään tutkimusretkelle Merikeskus Vellamoon, Kouvolassa huvitellaan Tykkimäessä ja haetaan leipää Risto Peltolan leipomosta – ja kai siellä Haminassakin jotain nähtävää olis! Ajomatkoilla voi kuunnella Juha Vainion Legendan lauluja!

Vellamossa Merimonsterit-näyttely vie tutkimusmatkailijan maailman reunalle. Kuva: Petra Stolt

3

Jatkan kotoilua kuitenkin vielä hetken. Keliaakikkoperheessä harvoin leivotaan tuoreita pullia ja sämpylöitä. Monen vuoden kokemuksella eivät gluteenittomat, sitkoa vaativat tuotteet onnistu koskaan.

Silloin tällöin onkin hauska tutkailla tavallisia vehnäreseptejä ja testailla niitä. Uudeksi suosikiksi nousi hiivattomat, 20 minuutissa valmistuvat pikasämpylät. Ehkä näitä pitäisi kokeilla myös gluteenittomina?

4

Omistan laatikkokaupalla vihkoja ja kalentereita. Olen varautunut vuoteen 2022 uudella, harmaakantisella kalenterilla, jonka otan kevyesti taas bujoilukäyttöön.

Bujo on koristeltu kalenteri, muistikirja ja päiväkirja yhdessä, täynnä tärkeitä merkintöjä elämästä. Jokaisen bujo on omannäköisensä ja minun bujoiluni yleensä keskeytyy jossain vaiheessa vuotta, kun taas muutaman kuukauden jälkeen löydän sen uudelleen.

5

Kaikkein parasta on nyt kuitenkin se, että vuosi 2021 päättyy. Moni iloitsi vuosi sitten siitä, että vihdoin pandemiavuosi 2020 on ohi, mutta kukaan ei arvannut, kuinka paljon rumempi ja kurjempi seuraavasta vuodesta tulisi.

Moni ystävä on roikkunut epävarmassa taloustilanteessa pitkään ja rajoitukset ovat muuttuneet jatkuvasti. Itse olen rajoittanut omaa elämää vähän liikaakiin. Jää hyvästi, 2021!

Petra Stolt

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua