Parasta juuri nyt (30.10.2020): Depeche Mode, Lähiöiden finest, Haamusärky, iHuman, The Conversation

30.10.2020

Andy Fletcher ja Dave Gahan nähtyinä hovikuvaaja Anton Corbijnin silmin. Kuva: Taschen

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Lepe Parviainen on odottanut pulssi koholla tulevaa Depeche Mode -kirjaa, vilkaissut pääkaupunkiseudun uudempaa räppiskeneä ja oppinut vasta nyt, että ihmisellä voi olla häntä.

1

Alankomaalaisen ohjaaja ja valokuvaaja Anton Corbijnin luomat videot, valokuvat, levynkannet ja keikkalavat ovat pitkälti olleet visuaalinen vastine Depeche Moden musiikille.

Nyt tätä herkkua saa koteihin kirjaimellisesti kilokaupalla, kun Taschen julkaisee marraskuussa 2020 järkälemäisen kuvitetun historiikin Corbijnin deppariyhteistyöstä, joka on kestänyt jo kolme vuosikymmentä. Show You the World In My Eyes on 44 cm korkea, kuusikiloinen ja 512-sivuinen teos, joka sisältää myös ennen julkaisematonta materiaalia. Jokainen nide on Basildonin poikien ja Corbijnin omakätisesti signeeraama.

Ihan halvalla teosta ei kokoelmiinsa saa hommattua: rahvaan painos maksaa 750 euroa ja valokuvavedoksen sisältävä erikoistaidepainos 1 500 euroa. Onneksi jälkimmäinen on jo loppuunmyyty. Toisaalta, eihän se ole kuin yhden säästyneen Keski-Euroopan stadionkeikkareissun hinta.

2

Maahanmuuttokysymyksissä olen aina asettunut salaa odottavalle kannalle: tämä tulee vielä vaikuttamaan suomalaiseen musiikkiskeneen ennennäkemättömillä tavoilla. Nyt ruotsalaisen musiikkivideo-ohjaaja Saga Berlinin lyhyiden dokkareiden sarja pääkaupunkiseudun urbaanin musiikin nousevista maahanmuuttajataustaisista artisteista lunastaa näitä odotuksia. Kunnollista!

Lähiöiden finest esittelee liudan suurelle yleisölle vielä tuntemattomia rapin ja r’n’b:n eri alalajien tekijöitä. Mukana ovat mm. Nisa, OPA, Djangomayn, Cavallini & Shrty, Cvshbaby, Kevin Tandu, Kingfish sekä North Side Finest -kollektiivi. He kertovat mutkattomasti suhteestaan Suomen musiikkikulttuuriin ja Helsingin pienuuteen ja sisäänpäinlämpiävyyteen. Omaperäisten artistien kosiskelemattomuus ja yllättävän kovakin kunnianhimo tulee selväksi. Useat ovat valinneet kielekseen suomen tai mahtavia riimipareja tuottavan englanti-suomi-yhdistelmän.

Lähiöiden finest on katsottavissa Yle Areenassa.

3

Anna Tommolan esikoisromaani Haamusärky (2020, WSOY) on hänen tietokirjojensa jälkeen odotettu syksyn uutuus eikä pettänyt.

Tarina on julmahuvimaisesti hauska ja ahdistava. Lapsuuden traumaattisten tapahtumien kuvaukset palauttavat 1980-luvulta jo unohtuneita yksityiskohtia mieleen ylellisine Yves Rocherin voiteineen ja VHS-kasettitarroineen. Tapahtumien liikkeellepanevana voimana on kuitenkin 2020-luvun härski tosi-tv-ohjelma Viemärihyttynen, joka riepottelee kriiseiksi revenneiden putkiremonttien uhreja. Tv-tuotanto saattaa uudelleen yhteen ihmisiä, joilla olisi paljon kostettavaa.

Tommolan henkilökuvauksista tulee vaivihkaa ja lämmöllä esille heidän psyykkiset ja fyysiset erityisyytensä. Poikkeavuuksista silmiinpistävin, pikkutytön häntä, sai ensin lokeroimaan kertomuksen uuskumman genreen ja toi mielleyhtymiä Ali Abbasin häkellyttävään lajityyppejä sekoittavaan fantasiarikoselokuvaan Raja (2018), jossa yliluonnolliset henkilöt löytävät kaltaisensa. Lukukokemuksen jälkeinen googletus kuitenkin valisti, että ihmisillä on todella tavattu häntiä. Miten en ole koskaan tiennyt? Tämän oivalluksen myötä romaanin teema sai aivan uuden painavan merkityksen kuvauksena ihmisen luonnollisesta kehollisesta vaihtelusta sekä yhteiskunnan suhtautumisesta sen eri muotoihin.

Kertomisen tyyli toi mieleen arkisia nyrjähdyksiä ja moraalista rappiota kuvaavat itänaapurimme mestarit kuten Roman Sentšinin. Kirjan virheetön kieli hivelee lukijaa.

4

Docpointinkin ohjelmistossa nähty norjalaisen Tonje Hessen Schein ohjaama dokumenttielokuva iHuman (2019) tarkastelee tekoälyä yhtä aikaa tekno-optimistisesti ja ihmistä koskevia uhkakuvia ruokkien. Takaisinkytkentäluupit, kaikukammiot, tiedonkeruu ja valvonta, autonomiset aseet, kuulostaako tutulta?

Tekoälyn toimintaa on vaikea ennustaa ja tietyissä tapauksissa mahdotonta nähdä. Tämä, yhdessä teknologian suorituskyvyn ja oppimiskyvyn kehityksen kanssa, on oiva maaperä ennustuksille, joiden mukaan tekoälystä tulisi oma ihmisestä riippumaton ja ihmisen kyvyt ylittävä elämänmuotonsa.

Synkällä otteella dramatisoitu dokkari ei suhtaudu yleisen tekoälyn mahdollisuuteen lainkaan epäilevästi, kuten nykyään lienee kuitenkin valtavirtaa. Haastatteluihin valitut tekoälyn tutkijat ja kehittäjät päinvastoin uskovat yleisen tekoälyn olevan väistämätön kehityskulku, ja jopa että tekoäly tulisi tekemään ihmisen tarpeettomaksi. Konservatiivisemmat näkemykset siitä, että ihminen käyttäisi tekoälyä kompensoimaan omia heikkouksiaan ihmisen määrittelemien tavoitteiden saavuttamiseksi, sivuutetaan olankohautuksella iHumanissa. Toiveikkaampia tulevaisuusvisioita olisi toivonut myös tuotavan esille.

iHuman on tarjolla Yle Areenassa

5

The Conversation on uutissivusto, jolla akateemiset tutkijat kirjoittavat yleistajuisesti omaan alaansa kuuluvista ajankohtaisista aiheista. Artikkelit on hövelisti julkaistu Creative Commons -lisenssillä, joka sallii niiden uudelleenjulkaisun.

Uutisten ja kommentaarien aiheet kattavat lähes kaikkia tieteenaloja avaruustutkimuksesta kaupunkisuunnitteluun ja kirjallisuuteen, joten sivustolla voi uppoutua vaikkapa muovin kierrätykseen, koiran aisteihin tai banaanileivän uussuosioon. Erityisesti nyt koronan aikaan sivusto on julkaissut tieteeseen perustuvia uutisia siitä, mitä toistaiseksi tiedämme pandemiasta ja koronaviruksesta itsestään.

Sivuston jalo pyrkimys on lisätä lukijoidensa ymmärrystä uutisten taustalla olevista ilmiöistä puolueettomasti. Nimelle uskollisesti artikkeleitaan The Conversationiin kirjoittavat tutkijat myös keskustelevat lukijoiden kanssa juttujen kommenttipalstalla – voisipa toivoa samaa vaikka Hesarilta!

Lepe Parviainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This