Sampo Terho. Kuvat: WSOY / Veikko Somerpuro

1

Sampo Terho julkaisi hiljattain toisen romaaninsa Stalingradin viemärit (WSOY, 2024). Ennen fiktion pariin heittäytymistä hän kirjoitti kuolemanrangaistuksen historiasta kertovan tietokirjan Silmä silmästä: kuolemanrangaistuksen historiaa (Atena, 2007). Esikoisromaani Olev Roosin kyyneleet (WSOY, 2020) on Viroon sijoittuva, vähäeleisen surumielinen romaani miehestä, jonka yhteiskunta ja kanssaihmiset kampittavat kerta toisensa jälkeen. Se on hyvä, mutta ei mitenkään loistava romaani.

Stalingradin viemärit sen sijaan on loistava. Kahden maalaisveljeksen tie keskeisiin tehtäviin natsihallinnossa on erittäin hyvin kirjoitettu. Kuten maisteriksi historiaa pääaineenaan valmistuneelta on sopivaa odottaa, on romaanin historiallinen konteksti perusteellisesti rakennettu ja tavallaan hyvin klassinen tarina on erittäin kiinnostava.

Merkittävyyttä kirjalle tuo sen tapa pohtia perusteellisesti propagandan ja informaatiovaikuttamisen käyttöä. Aikanaan yhtenä perussuomalaisten kärkipoliitikoista toiminut, sittemmin Siniseksi ryhtynyt ja myöhemmin politiikan jättänyt Terho valittiin juuri Tampereen kulttuurijohtajaksi. Vuonna 2019 Terho on ilmoittanut elämäntehtäväkseen sosialismin purkamisen. En tiedä onko hänen ajattelunsa muuttunut ja millä tavalla hän aikoo tätä missiotaan edistää kulttuurijohtajana, mutta hänen kaunokirjallinen tuotantonsa näyttäisi puuhaavan tämän tavoitteen parissa. Mutta olipa tästä kevyesti verhotusta poliittisuudesta mitä mieltä tahansa, niin Stalingradin viemärit on erinomainen lukuromaani. 

2

Puolalainen laulaja-lauluntekijä Klaudia Sobotka tekee popälykästä ja kiehtovaa, usein jossakin määrin James Bond -tunnareilta kuulostavaa musiikkia. Hän lienee niin sanottu someajan artisti, sillä hän on tullut minulle vastaan lähinnä Instagram-keloissa.

Puolankielisistä sanoituksista en mitään ymmärrä, mutta yleistunnelma on melankolinen ja urbaani, jollakin tapaa dekadentti. Albumia ei vielä ole kuulunut, mutta nippu sinkkuja löytyy kuunneltavaksi.   

3

Hiljattain Outokummussakin esitettiin noin tunnin mittainen Emilia Hermesniemen kirjoittama ja ohjaama dokumentti Radical Creatives (Aalto-yliopisto / ÄÄRI, 2023). Dokumentti pohtii ennakkoluulottomasti luovuutta. Näytöksen jälkeen olin vaikuttunut siitä, miten paljon se selvästi inspiroi ihmisiä. En osannut odottaa ihan niin voimakasta reaktiota niin monelta.

Elokuva oikeastaan vain sanoo, että luovuus ei ole niinkään sisäsyntyinen ominaisuus, joka ihmisellä joko on tai ei ole. Luovuus on valinta ja eniten saadaan aikaan silloin kun sen valinta tehdään yhdessä. Silloin voidaan muuttaa maailmaa.

Kun tarkoitus on inspiroida, ei elokuva juurikaan pureudu esimerkiksi siihen, miten yhteiskuntaluokka ja muu eriarvoisuus tämän valinnan tekemistä mahdollistavat, joten keskusteltavaa toki jää elokuvan jälkeen paljonkin.

4

Ratajätkät – Rautatienrakentajien kokemukset 1857–1939 (SKS, 2022) avaa poikkeuksellisen mielenkiintoisella tavalla yhdestä näkökulmasta sitä, kuinka Suomi rakennettiin. Kirjoittaja, Työväenmuseo Werstaan johtaja Kalle Kallio ei salaile kirjassa poliittisuuttaan, hän on demari, mutta ei toisaalta anna sen tulla hyvän tietokirjoittamisen tielle. Samalla hänen ajoittain kuivakan humoristinen tyylinsä tuo teokseen kaivattua keveyttä.

Rautateiden rakentajat ovat olleet kiinnostava, erikoislaatuinen ryhmä yhteiskunnassa ja heidän kokemuksistaan aukeaa kiehtova ikkuna koko maan ja vähän maailmankin historiaan.

5

Lukiolaisten ulosmarssi toisen asteen maksuttomuuden rajoittamista vastaan 25.4.2024 oli ilahduttava ja tärkeä yhteiskunnallinen kannanotto. Lapselleni, lukiolaiselle, paukkui pitkin päivää Wilmassa selvittämättömiä poissaoloja ja harvoin siitä tuli niin hyvä mieli kuin silloin. Vähän edes pistetään kampoihin hallituksen typerimmille toimille.

Iloa nuorten aktiivisuudesta korosti vielä se, että korkeakouluopiskelijoiden edunvalvonta tuntuu tätä nykyä uinuvan. Minun korviini on kantautunut masentavan vähän yliopisto-opiskelijoiden virallisten edunvalvojien, ylioppilaskuntien suunnalta. Jos ei muu, niin jo automaatiojäsenyys velvoittaisi olemaan edunvaltonnassa näkyvä ja kuuluva.

Korkeakouluopiskelijoidenkin asemaa heikennetään pettäen suorasanaiset lupaukset koulutuksen erityissuojelusta. Jos nyt kärjistän: lukiolaiset marssivat ulos ympäri maata, korkeakouluopiskelijat tekivät hiukan tuohtuneen somepäivityksen.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua