Kuvat: Kirsi Haapamatti / WSOY

1

Joe Fenti on bostonilainen koomikko, jonka oivaltavia, erityisesti yritysmaailmaa ja työelämää sivaltavia lyhytvideoita katselen öisin Instagramista, kun en saa unta. Seuraan somessa useampaakin amerikkalaista koomikkoa ja vitsinvääntäjää, mutta Joe Fentin fentifriedchicken-tili on yksi hauskimmista.

2

Selma Lähteenmäki on kirjoittanut kirjan Eläinten turvakoti Tuulispää (WSOY, 2024). Kirja kertoo turvakotiin päässeiden eläinten tarinoita ja avaa turvakodin perustaja Piia Anttosen ajatuksia ihmisten suhteesta eläimiin.

Olen aihepiirin kestofani ja lukenut hieman vastaavia tarinoita paljon, mutta kyllä tämä silti jaksoi temmata mukaansa. Mukana on dramaattisia selviytymistarinoita, hellyyttäviä kohtaamisia ja kuolemaakin, sujuvalla ja sopivasti tunteikkaalla ilmaisulla kerrottuna. Jossain kohtaa kuitenkin mietin, olisinko valinnut kirjalle minä-kertojan, kolmannen persoonan sijaan. Kirjassa kerrotaan paljon Piia Anttosen mietteistä. Mielestäni näin olisi voinut tehdä, vaikka kirjoittajana onkin joku muu. Tai ehkä sitaattien käyttö olisi tuonut Anttosen vielä samastuttavammin kirjan keskushenkilöksi?

3

Ruotsalaisdraama Blå tunna linjen eli Ohuella langalla on loistava poliisisarja, joka ei ole poliisisarja perinteisessä merkityksessä lainkaan. Sarjassa ei ratkota mysteereitä jakso kerrallaan, vaan rämmitään eteen vyöryvien vaikeuksien keskellä jaksosta ja tuotantokaudesta toiseen. Mainioita hahmoja piisaa, ja tummasävyinen tunnelma tempaa mukaansa. Ajankuva tuntuu dystooppiselta.

Yle Areenassa on katsottavissa myös dokumentti sarjan teosta. Myös sille vahvan suosituksen annan.

Ohuella langalla Yle Areenassa.

4

Tukholman-reissuni aikana piipahdin useammassakin kirjakaupassa. Tarkoitus oli ostaa kirjoittajille suunnattu Skriva-lehti, mutta käteeni osuikin englanninkielinen Writer’s Digest. Siinä sattui olemaan omaan kirjoitustyöhöni liittyvä artikkeli: Miten kirjoittaa eläinhahmo?

Muutakin kiinnostavaa tässä oli, joten en kadu, että jätin sinänsä laadukkaan Skrivan tällä kertaa hyllyyn. Saakohan näitä kumpaakaan muuten mistään Suomesta? Ainakaan ei ole silmään sattunut.

5

Päätarkoitus syksyiselle retkelleni länsinaapuriin oli yhdysvaltalaiskirjailija David Sedariksen esiintyminen Tukholman Oscarsteaternissa. Olen ollut innokas Sedariksen lukija niin kauan kuin muistan. Hänen kirjoissaan kerrotaan usein miehen kirjakiertueista ja luentatilaisuuksista, joten olihan se nyt koettava, kun mahdollisuus lähellä avautui.

Ilta olikin huikea. Mietin miksei tällaisia järjestetä Suomessa? Yleensä kai kirjailijat esiintyvät siten, että heitä haastatellaan kirjailijantyöstä ja tuoreimmasta kirjastaan. Tämän show’n keskiössä oli kuitenkin ääneenluku. Sedaris luki omia tekstejään, ja me, täysi sali, kuuntelimme. Toki hän tekstien välissä hieman kertoili niiden synnystä, mutta pääasia oli lukeminen.

Oli hauskaa, samalla harrastakin, ja yhteisöllistä. Me kaikki olimme tulleet saliin, koska ymmärsimme juuri tämän kirjailijan huumoria ja älykkäästi vinoa suhtautumista maailmaan.

Kävin myös ottamassa nimmarin kirjaan. Sedaris on usein kirjoittanut kohtaamisistaan lukijoiden kanssa, ja se vähän jännitti. Osaisinko sanoa jotain kiinnostavaa? En osannut, mutta Sedaris kiinnostui kyllä Suomesta ja kertoi lomailleensakin täällä.

Kuvia ei kirjailjasta saanut tilaisuudessa ottaa.

Kirsi Haapamatti

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua