Hanna Weselius. Kuva: Hannamari Shakya

1

Pian päättyvän heinäkuun kohokohtiin lukeutui Kaustinen Folk Music Festival. Viikon kestoisen kansanmusiikkijuhlan erityisyys on ammattilaisten ja harrastajien esiintyminen rinta rinnan. Itsekin olin Musiikkikoulu Uulun yhtyekurssilla syntyneen kansanmusabändin riveissä yksi festivaalille osallistuneista tuhansista pelimanneista. Kaustisella soitto soi joka nurkalla, ja pitelemätön musiikin ilo on läsnä aamusta iltaan.

Omien pelimannitouhujen ohessa ehdin nauttia monista keikoista myös kuulijana. Mieleeni jäivät erityisesti BFP:n kansan- ja maailmanmusiikin tyylejä monivivahteisesti sekoitteleva menomeininki sekä Dänkki Briha, joka luo oudon melankolisia ja psykedeelisiä tunnelmia naittamalla inkeriläistä ja karjalaista kansanperinnettä elektroniseen musiikkiin.

2

Kuvataiteesta olen tänä kesänä nauttinut Salmelan taidekeskuksessa Mäntyharjulla. Pyhäveden rannalle useaan vanhaan rakennukseen levittäytyvä taidenäyttely tarjoaa yltäkylläisen kattauksen taidetta, ja myös miljöö itsessään on elämyksellinen vierailukohde.

Minua puhuttelivat eniten ukrainalaisen Kateryna Yehorovan taitavat guassimaalaukset, Jasmin Anoschkinin veikeät mutta samalla kantaaottavatkin eläinveistokset sekä Salmelan kesän nuoreksi taiteilijaksi valitun Raana Lehtisen värimaailmaltaan persoonalliset maalaukset, joissa ihmisen ja luonnon suhde kerrostui kiehtovalla ja ajatuksia kutkuttavalla tavalla. Salmelan pääsali oli varattu upeille Reidar Särestöniemen teoksille taiteilijan 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

3

Kesäni mieleenpainuvimmaksi lukuelämykseksi nimeän Hanna Weseliuksen romaanin Pronominit (WSOY 2025). Kirjan aihe on valtava – ei sen vähempää kuin maailmanloppu. Sotien ja ilmastonmuutoksen vääjäämättömän etenemisen aiheuttaman ahdistuksen keskellä en kaipaa eskapismia, vaan juuri tällaista rohkeaa yritystä napata sanoilla jokin ote ympärillä vellovasta kaaoksesta ja painostavista uhkakuvista.

Romaanin raamina on määrittelemättömään kohteeseen suuntaava pitkä lentomatka, jonka eri kansallisuuksia edustavat matkustajat ovat ilmeisesti paenneet yhä mahdottomammiksi käyneitä elinolosuhteita. Matkustajien ajatusten ja keskustelujen kautta piirtyy haikea kuva maailmasta, jonka ihminen on itsekkyyttään ja hölmöyttään tärvellyt lähes elinkelvottomaksi. Ihmisten välisissä kohtaamisissa on kuitenkin lohdun mahdollisuus sellaisessakin tilanteessa, jossa toivoa paremmasta ei juuri ole. Kiehtovan romaanista tekee aiheen lisäksi sen kokeileva rakenne ja kertojaratkaisut.

4

Luonnonperintösäätiö ja WSOY perustivat muutama vuosi sitten Ylöjärvelle Tiitiäisen metsäksi nimetyn suojelualueen kirjailija Kirsi Kunnaksen kunniaksi. Tänä kesänä Kirsi Kunnaksen muistometsä laajeni uudella alueella, joka niin ikään sai nimensä Kunnaksen lastenrunotuotannon mukaan: uusi alue on Käpypojan metsä.

Sain alkukesästä kunnian osallistua Käpypojan metsän avajaisjuhlallisuuksiin ja pääsin satumaiseen metsään kirjailija Anni Kytömäen opastamalle retkelle. Luonnontuntija Kytömäki auttoi retken osallistujia avaamaan silmiään metsän kätketyille ihmeille. Opin, että Suomen luonnossa kasvaa muun muassa taianomainen kevätlinnunherne, jonka kukkien väri vaihtuu: nuorina kasvin kukat ovat punaiset, mutta kesän edetessä ne muuttuvat sinisiksi.

5

Parasta juuri nyt aamupuurolautasella tai jälkkärijätskin kyytipoikana ovat kotimaiset marjat! Erityistä fiilistä marjaherkkuihin saa, kun kyykkii itse mustikkametsässä tai mansikkapellolla. Tänä kesänä kävin poimimassa talven varalle pakastettavat mansikat Luomuakin-tilalla Aitoossa. Paluumatkan varrella Niitty-Seppälän marjatilan kahvilassa nautin hellepäivän nesteytykseksi tilan omaa mansikkalimsaa. Tarjolla olisi ollut myös mansikka-margherita-pizzaa, mutta sen testaaminen jäi toiseen kertaan. Suositus kuitenkin näille molemmille marjatiloille – oivia päiväretkikohteita yhä jatkuvaan kesään!

Anna Elina Isoaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua