Parasta juuri nyt (28.5.2020): Reima Pietilä, reggae, David Bowie, The Last Dance, Ville Angervuori

28.05.2020
1280px Dipoli11

Espoon Dipoli on yksi Reima Pietilän tunnetuimmista rakennuksista. Kuva: Wiki Commons

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Juhani Koivisto on uppoutunut Reima Pietilän arkkitehtuuriin ja kaivanut reggaeklassikot levyhyllystä.

1

Lainasin kirjastosta Kaisa Bronerin kirjan Arkkitehtuurin visiot – Reima Pietilä ja muodon merkitykset (Oku Publishing, 2019). Kirja esittelee Reima Pietilän elämäntyötä. Olen ollut töissä Pietilän suunnittelemassa Tampereen pääkirjastossa Metsossa yli 20 vuotta ja Pietilästä on tullut hyvin rakas arkkitehti. Metso huokuu joka solullaan Pietilän henkeä ja visioita.

Sain kirjasta paljon uutta tietoa Metsosta ja varsinkin Pietilän ajatusmaailmasta. Kirjassa on mukana kokonaisuudessaan Pietilän pitkä haastattelu vuodelta 1987. Haastattelijana silloin toimi kirjan kirjoittanut Broner. Haastattelu vie hyvin syvälle Pietilän arkkitehtuurin sisään. Hienoa pohdintaa, jossa historia, taide, filosofia ja uskonnollisetkin sävyt kieppuvat arkkitehtuurin seassa ja taustalla.

Pietilältä kysytään haastattelussa hänen työtavoistaan. Aluksi hän puhuu muun muassa. siitä, ettei hänellä ole päämäärää vaan tavoitevektorien parvia ja jatkaa näin:

”Mieleeni tulee Aranin saaristo Glasgowin lahdella. Olimme Irlannissa tekemässä Metso-kirjaston kilpailuprojektia. Perehdyimme Irlannin arkeologiaan. Minua kiinnostivat etenkin vanhat irlantilaiset soljet, kelttiläiset solkityypit. Sitten tuli käynti Aranin saarella. Siellä on kivikautinen kylä, paikka jossa on ollut kivikaudella asutusta. Me asuimme siinä ihan lähellä ja elimme ikään kuin kivikautta siellä, miljööllisesti. Samalla me teimme projektia Metso-kirjastoksi. Siinä syntyi silloin sellainen jännä liukuma, että mentiin Irlantiin tekemään jotain täällä tapahtuvaa, tiedostaen samalla erittäin hyvin, että ensimmäiset kirkot Suomessa, Ahvenanmaalla, olivat irlantilaisten munkkien rakentamia. Katseltiin ikään kuin tätä samaa arkkitehtuuria, kivirakentamista, siellä alkuperäiskappaleina. Siis kun menet Ahvenanmaalle tai Irlantiin, näet samaa kivimuuria, samanlaista kiviladelmaa.”

Tuntuu huimalta työskennellä Metsossa ja ajatella olevansa osa Irlannissa olevaan kivikautista kylää ja ahvenanmaalaisia kivikirkkoja jossain Pietilän aivoissa syntyneissä tavoitevektorien parvissa.

Kirjasta selviää, että Metson arkkitehtuurissa on suoria viittauksia myös saksalaisten ekspressionististen arkkitehtien Erich Mendelsohnin (1887–1953) ja Hermann Finsterlin (1887–1973) töihin. Kirjassa on toki paljon juttua myös Espoon Dipolista, Kalevan kirkosta, Mäntyniemestä ja muista Pietilän töistä.

2

Aurinko paistaa ja on kiva kaivaa klassiset reggaelevyt esiin. Tällä viikolla minulla ovat soineet kaikista rakkaimmat eli The Congosin Heart of the Congos (1977) ja Prince Allan Only Love Can Conquer: 1976–1979 (Blood and Fire -uusintajulkaisu, 1996).

Suosittelen näitä levyjä vaikkapa puuhastelun taustamusiikiksi. Kummankin levyn soundimaailma ja yleisfiilis on yksinkertaisesti vain parasta.

3

Olen mukana Facebook-ryhmässä, jossa kuunnellaan läpi David Bowien tuotanto. Homman yksinkertaiset säännöt ovat:

”Tässä ryhmässä arvioidaan David Bowien tuotanto kappale kappaleelta yhden biisin päivävauhtia satunnaisessa järjestyksessä. Projekti käynnistyy 8.5.2020 ja päättyy kesäkuussa 2021. Mukana olevien kappaleiden määrä on noin 390.”

Nyt sitä sitten minä ja vajaa 200 muuta ihmistä kuuntelemme joka päivä jonkun sattumanvaraisen Bowien biisin ja arvoimme sen arvoasteikolla 4–10 ja toki myös kommentoimme biisiä.

Monta hittiä on tullut heti alkuun, ja minulta on tippunut kymppejä biiseille, kuten Heroes, Ziggy Stardust ja Space Oddity. Mielenkiintoista on löytää uudelleen biisejä, joista ei muista yhtään mitään. Esimerkiksi Scary Monsters -albumilla (1980) ollut laulu Scream Like a Baby on ihan tajuton biisi. Kuunnelkaa se, ja tutkikaa sanat myös.

4

ChicagoBulls

The Last Dance kertoo Chicago Bulls -koripallojoukkueesta, joka yrittää voittaa kuudetta NBA-mestaruuttaan. Kuva: Netflix

Koripallo on hieno urheilulaji. Olen tässä katsellut Netflixistä noin puolet The Last Dance: Kerran vielä, Bulls -sarjaa. Sarjassa kerrotaan Michael Jordanin ja Chicago Bullsin tarina.

Michael Jordan lienee kaikkien aikojen paras koripalloilija ja Chicago Bulls oli 1990-luvun huippuvuosinaan suunnilleen kaikkien aikojen paras koripallojoukkue, mutta vielä hienompaa on päästä valmentamaan Raholan Pyrkivän mikropoikia muutaman kuukauden tauon jälkeen, kun harjoitukset alkavat taas kesäkuun alussa pyöriä.

Ei muuta kuin kaikki vuosina 2011 ja 2012 syntyneet pojat mukaan. Tesoman palloiluhallilla torstaisin kello 16.30 nähdään! Jos tässä nyt saa mainostaa omia harrastuksia.

5

Ensi viikon maanantaina Tampereella aukeavat kirjastot taas hiukan laajemmin. Niin huippua päästä Metsolle töihin ja nähdä kaikkia asiakkaita. Ollut ikävä!

Metson musiikkiosastolla Ville Angervuoren näyttely 20 Years in My Head ehti olla maaliskuussa muutaman viikon auki ennen kuin kirjastot suljettiin. Olemme päättäneet pitää näyttelyn pystyssä heinäkuun loppuun asti. Älyttömän hieno näyttely onkin.

Ville Angervuori on graafikko, kuvittaja ja muusikko ja hänen kädenjälkensä näkyy lukemattomissa keikkajulisteissa, levynkansissa ja vaikka missä.

Lue tästä Ville Pirisen haastattelu Ville Angervuoresta.

Juhani Koivisto

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua