Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Tommi Liljedahl on hämmästellyt koronakriisin tuomaa digiloikkaa ja faktojen maailmaa.
1
Etätyöstä ja digiloikasta on visioitu pitkään. Koronakriisi muutti visiot parissa päivässä käytännöksi. Alkukaaoksen jälkeen kodeissa ja työpaikoissa saatetaan pohtia, kannattaako ”normaaliin” enää palata. On oikeastaan aika tehokasta ja mukavaa, kun aika ei kulu työmatkoihin, joutaviin palavereihin ja ammatilliseen viisasteluun, vaan hommat voi hoitaa häiriöttä silloin kun itselle sopii ja siellä missä se on tehokkainta.
Koronadigiloikka on siirtänyt toimintoja nettiin sellaisella vauhdilla, että kuormituksen keventämiseksi suoratoisto- ja somepalvelut ovat laskeneet videoiden laatua. Yhtäkkiä verkko tulvii kotikutoisia livelähetyksiä, jotka ovat koukuttavaa seurattavaa. Kuntokeskuksen video näyttää makuujumpalta, koska kännykkä on vaakatasossa. Maalaispitäjän kirkonmenot tyhjässä kirkossa keskeytetään ja aloitetaan uudestaan, koska nettiyhteys pätkii.
Perjantaina ei enää pääse saunaan, kun Jukka Nousiainen ja kumppanit ovat keksineet taas jotakin. Kalevi Suopursun karaokekeittiö edusti jo huippua: mies kuvaputkitelkkarin ääressä laulamassa omia karaokebiisejä.
Nettilivet saavat kokemaan jotain omituista yhteisöllisyyttä, kun koteihinsa eristäytyneet kommentoivat ja kannustavat ruutujensa äärellä. Eli vähän sama havainto kuin stadionilla: innokkaat katsojat sen elämyksen tekevät. Se on ihan sama, kokoaako väen urheilujuhla, rockshow vai käännytyskokous, niin ihokarvoja nostattaa se, kun ihmiset kokoontuvat yhteisen asian äärelle. Nyt jonkin aikaa netissä.
2
Vaikka politiikka ei kiinnostaisi, vaali-illat tarjoavat mahtavaa viihdettä. Silloin suomalainen yhteiskunta ja Yle näyttävät parasta osaamistaan. Monissa maissa vaalituloksia voidaan odotella päiväkausia, mutta meillä tulostenlaskennan etenemistä saadaan seurata reaaliajassa. Kun suurien kaupunkien vaalilautakunnat vielä hikoilevat äänestyslappujen kanssa, Ylen ennusteet kertovat, miten vaalissa tulee tapahtumaan. Asiantuntijat vaihtuvat studiossa ja hyvin valmistautunut toimittaja kertoo ihailtavalla nopeudella ja syvyydellä, mitä äänestystulos tulee tarkoittamaan.
Kun tapahtuu jotain merkittävää, mediat tunnistavat poikkeusolot ilman hallituksen julistustakin. Koronakatastrofissa notkeimmilta vaikuttavat isoimmat. Yle ja Hesari ovat keskittäneet voimansa epidemiaan ja sen vaikutuksiin. Kaiken aikaa päivittyvä tilanneseuranta luo tunnelman, että jokainen voi olla kaiken aikaa tapahtumien keskipisteessä.
Ylen erikoislähetykset ovat olleet kiitettäviä suorituksia. Markus Liimatainen ja kumppanit suoltavat tuntitolkulla suoraa lähetystä ja hyppäävät asiantuntijoiden kanssa sujuvasti teemasta toiseen.
Ihailtavaa ketteryyttä osoittaa myös Hesarin koronaseuranta. Kaiken aikaa täydentyvä uutisvirta kokoaa tuoreimmat tapahtumat ja tilannetta monesta kuvakulmasta taustoittavat jutut meiltä ja maailmalta.
Osaavat toimittajat heittäytyvät ainutkertaiseen uutistapahtumaan innolla. Se perustuu paloon, eikä digianalytiikkaan, joka ohjaa tuottamaan sitä mikä ihmisiä kiinnostaa.
3
Ensimmäisen kotona vietetyn koronaviikon tunnot kiteytyvät pikkujannujen kohtaamisessa kotikujalla. Kaverukset moikkaavat apeina ja luimistelevat tien laidoilla. Välissä on kadun mitta ja viikko ilman kavereita. Erakkopäivät ovat saaneet murehtimaan, muistavatko kaverit enää sitten joskus, kun kaikki on ohi.
Kujalla kohtaavat toimivat ohjeiden mukaan ja patistelevat kontaktia ottavaa pikkuveljeä kauemmas. Tämä kun ei vielä ymmärrä, että korona on tehnyt kavereista jotain karteltavaa.
Jannut haukkuvat hetken tautia ja lähtevät eri suuntiin jatkamaan riutumistaan. Kunnes palaavat hetken päästä varovaisesti, kun kotoa tuleekin lupa mennä trampoliinille, kunhan siellä ei pistetä painiksi, vaan pidetään etäisyyttä. Tuntuu kuin jannut pomppisivat hetken vanhempiensa iloksi ja palaavat sitten omiin hommiinsa neljän seinän sisälle.
”Jos tämä jatkuu vielä kesälomalla, niin mä kyllä vaadin uuden kesäloman”, jannu miettii. Tramppa, skeittaus tai scoottaus ei paljon kiinnosta, jos niitä joutuu tekemään yksikseen.
Koulujen sulkeminen vaikutti alkuun riemun aiheelta. Mutta kohta tuntui siltä että kotona kouluhommia olisi enemmän kuin normaalioloissa. Vanhemmat purkautuivat someryhmissä kolmen viran loukusta: omien töiden lisäksi piti venyä opettajaksi ja suurtalouskokiksi, kun koko perhe pyöri saman pöydän äärellä.
Vähitellen huomattiin myös, miten lasten arki oli asettunut. Etenkin erityislapset rauhoittuivat, kun koulurasitus jäi pois. Kouluhommat saattaa hoitaa omaa tahtia silloin, kun vire on parhaimmillaan. Ei opettajan aamuviestin lukeminen varsinaiselta joulukalenterin avaamiselta tunnu, mutta parin päivän harjoittelun jälkeen se ohjaa arkea tehokkaasti.
Maalaiselämä näyttää parhaita puoliaan. Pitkiksi venähtävät ”välitunnit” voi käyttää pihalla fillareiden tuunaamiseen ja nikkarointiin, joihin ei ohjatussa arjessa jää aikaa. Kaupunkiympäristössä äkkipysähdys on rajumpi, koska kaikki tekeminen on tiiviimpää eli kiellettyä.
Nyt näyttää siltä, että muksut touhuavat itsekseen kesälomaan saakka. Lähes puolen vuoden tauon jälkeen voi olla vaikea palata pulpetin äärelle, kun on tottunut tekemään kouluhommia mökillä, terassilla ja majassa. Sosiaaliset suhteet ja tilanteet ovat minimissä, mutta kotikoulussa oppii paljon muuta sellaista, mikä ei opetussuunnitelmiin mahdu.
4
Kuningaslaji jalkapallo näyttäytyy asiaan vihkiytymättömälle aikuisten miesten palloleikkinä. Altistuminen alkaa siitä, että alkaa seurata suosikkipelaajaa ja huomata muitakin hänen ympärillään. Alkaa arvostaa dieselinä keskikentällä hölköttelevää syöttökonetta ja jopa tukkireitistä topparia, joka kääntyy sulavasti kuin lentotukialus.
Samalla tavalla laajenee myös musiikkikirjasto. Kun Paperi T teki yhteisalbumin Khidin kanssa, räppiä vierastava lumoutui seitsemän vuoden takaisesta Ex ovis pullus non natis serò fit ullus -minialbumista.
Talk Talk -basisiti Paul Webbin kolmas soololevy puolestaan johdatteli belgialaiseen jazzgospeltaiderockiin. Mies tuotti 11 vuotta sitten Dez Monan albumin. Bändin jäsenistä kootaan livebändi, kun Webb loppuvuodesta tuo muutamalla erikoiskeikalla sooloprojektinsa Rustin Manin elävän yleisön eteen.
Outous on vahva mauste. Jos sitä annostelee liikaa, keitos menee pilalle. Jos outoutta on liian vähän, tuotos ei erotu. Maku ei ole muuttumaton, vaan erilaisissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa outoutta kaipaa ja sietää eri tavalla.
Dez Mona ei olisi nuorempana ja malttamattomampana soinut kovinkaan monen biisin verran, mutta makuun päästyään antaa mahdollisuuden jopa omituiselle oopperahuudolle.
5
Gapminder-säätiö tekee näkyväksi maailman muutosta. Säätiön perustaja Hans Rosling kiersi maailmaa luennoimassa hyvinvoinnin kasvusta. Havainnollisesti esitetyn tilastotiedon perusteella hän osoitti, että asiat ovat paljon paremmin kuin uskomme.
Faktojen maailma -kirja (Otava, 2018) kokoaa kolme vuotta sitten kuolleen Roslingin opetukset kansien väliin. Ruotsalaislääkäri murskaa maailmankuvaa vääristäviä stereotypioita lahjomattomien faktojen avulla. Mielikuva maailman pahuudesta ja vaarallisuudesta perustuu vanhentuneeseen ja vääristyneeseen tietoon, koska myönteinen kehitys ei tuota uutisia. Maailma ei muutu huonommaksi, vaan parannukset ovat häkellyttävän nopeita.
Vauraimmat tarkkailevat maailmaa pilvenpiirtäjäkuvakulmasta. Korkeuksista näyttää, että kaikki köyhemmät ovat kehitysmaita. Rosling ei puhu kehitysmaista, vaan jakaa maailman tulotason perusteella neljään ryhmään. Köyhimmässä luokassa savimajan kätilö haaveilee taskulampusta, jotta löytäisi pimeässä synnyttäjän luokse. Pieni tulojen lisäys riittää nostamaan kakkosryhmään, jossa polkupyörä mullistaa kulkemisen.
Suomi harppasi nopeasti pohjalta nelosluokkaan, mutta muualla kehitytään nyt vielä nopeammin, koska polku on valmiina. Olennaista on etenkin koulutus. Köyhimpiin maihin ei kannata rakentaa sairaaloita, jotka pelastavat vain harvoja. Paljon enemmän hyötyä on koulutuksesta, jonka ansiosta valtava joukko välttää sairaaloihin joutumisen.
Faktojen maailma riisuu lukijan aseista, sillä kirjan alkajaisiksi tehtävä monivalintatesti paljastaa, että stereotypiat vääristävät fiksuna itseään pitävän lukijan maailmankuvaa. Hans Rosling on luennoillaan laittanut samaan testiin tuhansittain sijoituspankkiireita ja johtajia, jotka tekevät koko maailman kannalta tärkeitä päätöksiä. Tulos on karu: maailman kehitys arvioidaan johdonmukaisesti pieleen. Kolmesta vaihtoehdosta arvaileva simpanssi menestyy testissä asiantuntijoita paremmin.
Kirja tarkastelee kehitystä puhtaasti ihmisten hyvinvoinnin kannalta, eikä pohdi sitä, miten elonkehä kestää väestönräjähdystä ja kulutuksen nopeaa kasvua. Tähänkin näkymään tarjotaan lohtua: väestönkasvu ei noudata eksponentiaalista käyrää, koska paljon lapsia tehtaillaan ainoastaan siellä, missä ei voi olla varma heidän selviämisestään. Kun päästään äärimmäisestä köyhyydestä, hedelmällisyys kaikkialla maailmassa putoaa noin kahteen lapseen naista kohti. Vaikka syntyvyys on jo tasoittunut, väkiluku tulee nousemaan yli 10 miljardiin, koska kasvavan hyvinvoinnin ansiosta lapset varttuvat aikuisiksi ja aikuiset pysyvät pidempään hengissä.
Faktojen maailma auttaa asettamaan uutiset oikeisiin mittasuhteisiin, vaikkei koronaepidemian keskellä paljon lohduta, että moniin muihin tauteihin kuolee vuosittain vielä enemmän ihmisiä.
Tommi Liljedahl