Kuva: Total Cello Ensemble

1

Pirkanmaa sai tänä syksynä uuden ihastuttavan musiikkitapahtuman, Sellopirkanmaa-festivaalin. Sellomusiikkiin keskittyvän festarin konsertteja järjestettiin Tampereen lisäksi myös Juupajoella ja Sastamalassa.

Itse pääsin osallistumaan Tampere-talossa Total Cello Ensemblen konserttiin. Kuuden sellotaiturin muodostama yhtye soitti niin Sibeliuksen ja Tshaikovskin klasarihelmiä kuin Piazzollan tangojakin.

Kaikenikäiselle yleisölle markkinoidun konsertin ohjelmistossa oli myös veikeitä kokeellisempia teoksia yhtyeen primus motor Hannu Kiisken säveltäjänkynästä. Kuuden sellon voimin toden totta voi synnyttää vaikkapa formulakisojen tai metsän äänimaailman! Nuoria konserttiseuralaisiani ihastuttivat myös Hatshaturjanin Sapelitanssi sekä James Bond -tunnari Skyfall.

2

Tampereen Teatterin Anastasia-musikaali tarjoilee syksyn pimeyteen aimo tujauksen teatterin taikapölyä. Fantastinen lavastus, vinhasti tunnelmasta toiseen johdatteleva epookkipuvustus sekä vauhdikkaat tanssikohtaukset, joissa näyttelijöiden mukana pyörähtelee huikeina videoprojisointeina toteutettuja menneisyyden haamuja, loihtivat lavalle silmää hivelevien näyttämökuvien karkkibuffetin.

Disney-elokuvaan perustuva kuvitteellinen tarina murhatun tsaariperheen pelastuneesta tyttärestä on eskapistinen aikuisten satu, mutta taustalla kumisevat toki todellisen historian traagiset vaiheet. Jotkut kohtauksista, esimerkiksi juna-asemalla kotimaataan hyvästelevien laulu, synnyttävät katsojan mielessä riipaisevia rinnastuksia nykyhetkeen.

Päällimmäisenä musikaalista jää kuitenkin mieleen visuaalinen yltäkylläisyys ja unelmaisen satumaailman lumo: teatteri voi tuoda lohtua ja piristystä raskaisiin aikoihin.

Lue Kulttuuritoimituksen Anne Välinoron Anastasiasta kirjoittama kritiikki täältä.

3

Pääsin vastikään ensivierailulleni vuonna 2016 avattuun Viron kansallismuseoon. Jylhä museo sijaitsee Raadin entisen lentokentän kiitotiellä Tampereen ystävyyskaupunki Tartossa. Valtava museorakennus kätkee sisäänsä pursuilevan kattauksen historiaa kiviaikaisesta asutuksesta laulavaan vallankumoukseen. Vitriineissä voi nähdä niin neuvostoaikaisen itse tehdyn ruohonleikkurin kuin perinnekäsitöitä Setomaalta.

Museon koko antia on mahdotonta ottaa haltuun yhden päivän vierailulla, joten näyttelyistä onkin fiksuinta keskittyä syvemmin vain muutamaan.

Minua kiehtoivat eniten virolaiseen kansanrunouteen sekä sukukieliin liittyvät osastot. Vanhana Tarton yliopiston vaihto-opiskelijana verryttelin viron kielen taitoani runolaulunäytteitä lukemalla ja kuuntelemalla. Kansanrunouteen tutustuminen avasi tenhoavasti jaettua itämerensuomalaista kulttuuriperintöämme.

Sukukieliin keskittyvällä näyttelyosastolla fiilistelin vatjan kielen arkistokortteja ja kokeilin pelejä, jotka havainnollistivat, miten viron kirjakieltä on aikanaan luotu tai millä tavalla murteet, slangisanat ja kielilainat muokkaavat kieltä edelleen.

Tartto noin ylipäänsä on sykähdyttävä matkakohde, jonne kannattaa suunnata viimeistään vuonna 2024, kun ”Emajoen Ateena” on Euroopan kulttuuripääkaupunki.

4

Sukukielientusiasmia voi harjoittaa onneksi myös kotimaassa. Vastikään ilmestynyt Olli Heikkosen toimittama antologia Kerran olin taivaan suolajärvi (Aviador, 2022) esittelee liiviläistä nykyrunoutta kolmen eri tekijän kirjoittamana niin alkukielellä kuin suomenkielisinä käännöksinä.

Luitte oikein: piskuisella lähisukukielellämme, jonka viimeisetkin äidinkieliset puhujat ovat kuolleet kymmenkunta vuotta sitten, todella kirjoitetaan nykyrunoutta! Ajassa, jossa isot kustantamot preppaavat somevaikuttajista myyviä keynote-kirjailijoita, julkaistaan yhä myös jotakin niin marginaalista kuin nykyrunouden käännösantologia kielestä, jonka sujuvasti taitavia keskustelijoita on koko maailmassa vain parisenkymmentä. Mikä riemastuttava valopilkku ja kunnioitettava kulttuuriteko tällaisen kirjan julkaisu on!

Runoilija Olli Heikkonen on hyödyntänyt käännöstyönsä pohjana Renāte Blumbergan tekemiä raakakäännöksiä, ja apua käännösprosessissa on antanut myös yksi teoksen runoilijoista, Valts Ernštreit. Heikkosen herkkävireisellä runoilijan vaistolla tekemien käännösten myötä pääsee käsiksi liiviläiseen mielenmaisemaan, jossa elävät rinta rinnan kalastajakansan perinteet sekä nykykulttuurin ilmiöt pilvipalveluineen ja puhelinsovelluksineen.

5

Syksy on kirjamessujen aikaa! Tampereen omia Kirjafestareita odotellessa on hyvä piipahtaa Helsingin Kirjamessuilla katsastamassa uuden ohjelmajohtaja Ville Blåfieldin kädenjälkeä. Kirjamessujen peruskauraa ovat kuumimpien uutuuksien esittelyt, mutta niiden oheen uusi ohjelmajohtaja on kertonut haluavansa tuoda messulavoille entistä enemmän myös yhteiskunnallista debattia.

Minua innostaa debatoinnin sijaan kuitenkin runous, jota ohjelmasta onneksi myös löytyy. Kiinnostavilta kuulostavat esimerkiksi karismaattisina lavarunoilijoina tunnettujen Veera Miljan ja Mari Laaksosen esiintymiset, Nuoren Voiman Liiton järjestämä esikoisrunoilijapaneeli sekä ukrainalainen nykyrunous.

Anna Elina Isoaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua