Pokka pitää. Kuva: Harri Hinkka

1

Riemastuttava Pokka pitää jatkaa edelleen Tampereen Komediateatterin suosikkinäytelmänä. Ei ihme. Meno on Hyacinth Bucket’n seurassa ihastuttavan sekopäistä.

Minna Koskelan jäätyä hienostorouva ”Bukeen” roolista pois, on paikan ottanut ansiokkaasti Leena Rousti, joka aiemmin näytteli Daisyn roolin. Daisyn rooliin astui raikas Sirke Lääkkölä, joka on ihanan herttainen himoitessaan rahvaanomaista puolisoaan Onslow’ta (Aku Sajakorpi) romanttisiin petipuuhiin.

Sajakorpi on kyllä niin Onslow, että välillä tuntuu kuin lavalla olisi alkuperäinen, Geoffrey Hughes.

Tarina alkaa näytelmäharjoituksista, joita naapurin Emmet (Jari Ahola) ohjaa. Yllättäen paikalle saapuu Hyacinth ja ottaa tilan täydellisesti haltuun. Emmetin kauhuksi Hyacinth tarjoutuu vapaana olevaan rooliin. Emmetin sisar Liz (Merja Koivula) yrittää luovia siinä välissä ja rauhoittaa suorastaan katatoniseen tilaan joutunutta Emmetiä.
Rousti pääsee täyteen vauhtiin toisella puoliskolla, kun hän kokin rooliasussaan yrittää kaikin keinoin vältellä paikalle saapunutta hienostorouvatuttavaansa. Buckee-sekoilu äityy jo niin vauhdikkaaksi, että katsomossa saa nauruterapiaa olan takaa.

Hyacinthin sisar Rose (Hanna Gibson) huomaa heti tilaisuutensa tulleen nähdessään uuden kasvon näytelmäharjoituksissa, juuri eronneen herra Milsonin (Jere Riihinen).

Roy Clarken teksti on yksi BBC:n myydyimmistä televisiosarjoista. Viehätys piilee sarjan tuttuudessa. Hyacinth Bucket on viihdyttänyt katsojiaan vuosikausia.

Esityksiä 16.5.2026 asti. Esityskalenteriin tästä.

Markus Jäntti: Day at Longchamp. Kuva: Irmeli Heliö

2

Markus Jäntin Interplay – at the interface of painting and sculpture -näyttely oli jälleen

osoitus nuoren taiteilijan monipuolisuudesta. Näyttelyssä pienet lasifiguurit sulautuvat osaksi utuisten akvarellimaalausten maailmaa. Näyttelyn nimi kuvastaa teosten materiaalien ja tekijöiden, kuvataiteilijan ja lasinpuhaltajan, välistä vuorovaikutusta.
Jäntti on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Berliinin Universität der Künste -taideyliopistosta. Uransa varrella hänelle ovat tulleet tutuksi monet eri tyylit. Akvarellit ovat hänelle ominaisin maalaustapa. Taideopiskeluissa hän on laajentanut grafiikasta useisiin tyyleihin.
Tässä näyttelyssä esillä oli Jäntin muoti- ja mainoskuvastoista ammentamaa inspiraatiota. Hän kiinnostui siitä, miten eläimiä käytetään viestimään tietyistä arvoista. Hevosesta muodostui Jäntille toistuva teema hänen tuotannossaan. Tässä näyttelyssä aistii taiteilijan syvemmän ajatusmaailman ja hienovaraisen pohdinnan sekä visuaaliseen estetiikkaan kätketyn kriittisen pohdinnan. Hevoset laukkakilpailuissa on synnyttänyt ajatuksen yläluokkaisen symbolismin näyttämöstä.

Näyttely oli Helsingissä Galleria Loistissa lokakuussa harmillisesti vain pari viikkoa. Jäntin isompi näyttely on tulossa keväällä Tukholmaan.

3

Steve Cavanaghin Toinen heistä valehtelee (suom. Päivi Paju; Docendo, 2025) on erinomainen trilleri. Teos ei anna armoa lukijalle eikä ratkaisu aukea helpolla.

Steven Cavanagh on pohjoisirlantilainen palkittu jännityskirjailija, joka tunnetaan erityisesti Eddie Flynn -oikeussalitrillereistään. Aiemmin on suomennettu tästä sarjasta teos Kolmastoista. Ennen kirjailijan uraansa hän toimi lakimiehenä.

Tarina alkaa, kun kaksi siskosta soittaa samasta talosta lähes yhtä aikaa hätäkeskukseen. Heidän isänsä on murhattu raa’asti omaan vuoteeseensa. Sisaruksilla on molemmilla tilaisuus ja motiivi.

Eddie Flynn ottaa päämiehekseen siskoksista aremman ja hiljaisemman, vähän nuhjuisen Sofia Avellinon. Hän herättää jo olemuksellaan valamiehistön epäilykset. Vastapuolella on täysin toista maata oleva hohdokas, muotitietoinen ja kiiltokuvamainen seurapiirijulkkis Aleksandra Avellino. Hän saa avustajakseen Kate Brooksin, jolle tämä on ensimmäinen iso murhaoikeudenkäynti.
Molemmat asianajajat uskovat vakaasti asiakkaidensa ehdottomaan syyttömyyteen.

Oikeudenkäynnnin aikana peli käy todistajien osalta yhä uhkaavammaksi, kun matkan varrella heitä alkaa löytyä kuolleena. Enää ei voi olla varma mistään.

Cavanagh jatkaa tyylilleen uskollisena oikeussalitrillerisarjaa, joka yllättää nerokkailla käänteillään. Juuri kun olet melkein varma ratkaisusta huomaat olevasi jälleen alkuasetelmassa.

Toinen heistä valehtelee on 458-sivuinen trilleri, jota ei voi jättää kesken. Päähenkilö Eddie Flynn on itse entinen huijari ja sittemmin opiskellut asianajajaksi. Siinä hän huomaa miten alat eivät juurikaan poikkea toisistaan.

4

Luontoretki Kangasalan Kirkkojärven ympäri sateisena marraskuun päivänä oli kelistä huolimatta virkistävä. Ryhmä motivoituneita Entisiä nuoria lähti vaeltamaan märkään metsään pitkin liukkaita pitkospuita, luontoa ihaillen.

Matkaa kertyi noin 11 kilometriä. Osa reitistä sivusi pellonlaitaa, kunnes taas pääsi sukeltamaan metsäpolulle. Maisemat ovat kyllä kauniita, satoi tai paistoi.
Kuinka saisimme päättäjät infrasrtuktuuri-innossaan ymmärtämään, kuinka tärkeä luonto on ihmiselle. Kaikkialle ei tarvitsisi rakentaa.

Maisemia Kangasala Kirkkojärven luontopolusta ja Ruutanajärven luontoretkeltä. Kuvat: Irmeli Heliö

5

Luontoretki kaksi. Vain viikko myöhemmin tein luontoretken ihanaan ikimetsään Ruutanajärvelle lapsuuden maisemiin, ja nyt lunta satoi ihan kunnolla. Kaunis ikimetsä, puhdasta valkoista lunta, joskin märkää, oli runsaasti.

Olin noin neljän vanha, kun vietimme kesää noissa maisemissa ja kuljimme metsäpolkua pitkin Ruutanajärvelle. Varmaan isän reppuselässä osan matkaa.

Nyt oli mahtava tarpoa kymmenien vuosien jälkeen samoissa maisemissa, puhtaassa lumessa järven ympäri. Mukana oli nuotiopuut, termoskahvit ja retkimakkarat. Mikäpä siinä oli istuskella ja tarinoida.
Reitin varrella oli mielenkiintoista tutkailla riistakameroiden kertomaa ja kuunnella lumisen metsän hiljaisuutta. Jokunen pieni risahdus kuului silloin tällöin. Metsän oma asuja ehkä tarkkaili meitä suojakolostaan.

Irmeli Heliö

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua