Ohuella langalla. Kuva: SVT / Yle
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Anna Hollingsworthin listalta löytyy runoutta, tv-draamaa ja avoin kirje.
1
Mietin pitkään, ovatko Saima Harmajan runot parasta vai kauheinta juuri nyt. Harmaja kuoli vuonna 1937 vain 23-vuotiaana tuberkuloosiin, ja nyt keväällä julkaistuissa Kootuissa runoissa (WSOY, 2023) heijastuu sairaus, kuoleman kaipuu ja maanpäällinen kärsimys: ”Pienet ja kärsivät tähdet/ katsovat kaupunkiin./ Olen niin väsynyt tänään/ tuskiini hiljaisiin.” Tumma kuvasto lävistää niin luonnon kuin sielun kokoelman täydeltä, ja usein runojen paatoksellisuus oi!-huudahduksineen, muottiin pakotettuine riimittelyineen (”Etäällä ulapalla/ laivat jyskyttää/ Ritisten jalkojen alla/ särkyy hauras jää”) ja toistuvine tuberkuloositeemoineen voi tuntua nykylukijasta, no, ei ainakaan tuoreelta. Ei-niin-kulttuurisesti-valaistunut osa minua ei olisi aina vain jaksanut lukea enempää parantolariimejä.
Mutta! Tein parhaani olla kulttuurisesti valaistunut ja kirjallisuuden tyylikerrostumia arvostava henkilö (en myöskään välttämättä halua olla kriitikko, joka kirjoittaa kohulyttäyksen Harmajasta). Harmajan kaiken paljastavassa kärsimyksen kuvauksessa on jotain perusihmisyyteen pureutuvaa, ja se soi vahvana melkein vuosisataa myöhemminkin. Usko tuonpuoleiseen kaikuu vahvana runojen läpi, ja maailmankuva on kärsimyksenkin keskellä seesteinen. Luontokuvat eivät ehkä yllätä, mutta ne ovat kauniita ja lähestyttäviä – monille ne ovat varmasti meditatiivinen kokemus. Loppupuolen runoissa mukaan tulee myös vahva rakkaustematiikka, johon sekoittuu myös hylätyksi tulemista ja vihaa.
En ehkä olisi itse lisännyt Koottuja runoja äitienpäiväsuositukseksi niin kuin jotkut kirjakaupat tekivät (iloisempiakin vaihtoehtoja on), mutta suosittelen sitä kaikille, jotka pohtivat kärsimystä ja siihen suhtautumista. Runot tarjoavat vilpittömyydessään myös hyvää pohdintaa postmoderniin ironisuuteen tottuneille ja niille, joita kiinnostaa (teoreettisena kysymyksenä tai muuten) nykylukijan suhtautuminen vanhempaan runouteen.
2
Netflixin Queen Charlotessa ei sen sijaan olla turhan seesteisiä. Bridgerton-sarjan itsenäisessä esiosassa seurataan yhtäältä menneisyyttä, jossa aatelisneito Charlotte käytännössä pakkonaitetaan Englannin kuninkaalle, sekä tarinan nykyisyyttä, jossa kuningatar Charlotte yrittää epätoivoisesti saada lapsikatraansa lisääntymään kruununperijän tuottamiseksi. Tuttuun Bridgerton-tapaan sarja pursuaa pukuloistoa sekä loistoa ilman pukuja.
Queen Charlotte Netflixissä.
3
Katri Kallionpää kirjoitti Helsingin Sanomissa loistavan kirjeen uudelle kokoomuslaiselle kulttuuriministerille Sari Multalalle. Kallionpää kirjoittaa: ”Näyttäisin Suomen maahanmuuttokielteisimmän hallituksen ministerille, mikä minun mielestäni on parasta kulttuuria Suomessa: Kansainväliset muusikot soittamassa Kallion kaduilla ja baareissa jazzia, tuota Amerikan maahanmuuttajien perinnöstä kumpuavaa musiikkia.” En voi tähän lisätä juuri muuta, paitsi että Harju 8:ssa Kalliossa on joka kesäsunnuntai livejazzia – jotain hyvää hallituksen leikkauksia odotellessa.
4
Elena Sallisen esikoisrunoteos Kehät (Poesia, 2023) on kiinnostava tutkielma asioiden yhteyksistä. Se koostuu fragmentaarisina näyttäytyvistä pienistä huomioista, jotka ovat itsessään oivaltavia ja avautuvat moniin suuntiin: ”Video avautuu ontossa tilassa kuin planeetta/ tai kun vaatekoi verkoston hämärässä” tai ”Valtamerialuksen jatkuva alttius kadota”. Teoksen kokonaisuudessa eri kokoluokkien havaintojen välille alkaa kuitenkin muodostua yhteyksiä, ja niin runoista muodostuu jatkuvasti uudenlaisia merkitysverkostoja. Kehissä kannattaa viipyä ja niihin kannattaa palata.
5
Beckin, Wallanderin, Millenium-trilogian ja muiden klassikoiden jälkeen voisi luulla, että Ruotsin rikossarjaideat kuivuvat kasaan jossain vaiheessa. Ohuella langalla onnistuu kuitenkin tuomaan paljon uutta ja kiinnostavaa poliisigenreen: malmölaisella poliisilaitoksella pohditaan poliisin monimuotoisuutta, kamppaillaan somenäkyvyyden kanssa, torjutaan ihmiskauppaa ja salaliittoteoriamielenosoituksia sekä tietenkin ihastutaan ja vihastutaan. Sarjan toinen kausi on tällä hetkellä nähtävissä Yle Areenassa.
Anna Hollingsworth
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (21.11.2024): Vaietut arktiset sodat, Pikku Kakkosen konsertti, Oro Jaska
Marja Mustakallio on katsellut Yle Areenaa ja viihtynyt pikkupoikien konserttiseuralaisena.
Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio
Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.
Parasta juuri nyt (14.11.2024): Die Brücke, romantiikka, avaruus, Larissa Sansour, Tove Jansson
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on kiertänyt museoita Tukholmassa ja Helsingissä.
Parasta juuri nyt (12.11.2024): Kevään kirjat, Paris Paloma, Munch-museo, Forest Shuffle, The Devil’s Plan
Mikko Saari on lukenut kirjakatalogeja, kuunnellut uutta musiikkia ja käynyt katsomassa Munchin tauluja.