Parasta juuri nyt (26.6.2020): Kesä ja jäätelö, puuroformulat, lukutaito, Imperial, teollinen vallankumous

26.06.2020
PÄÄKUVA2

Ylempi pallo Cookies, alempi pallo Donitsi. Minetin herkullinen sekoitus katosi suun nielemänä. Kuva: Petri Hänninen

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Petri Hänninen on viettänyt jäätelökesää ja palannut lautapelien ääreen.

1

Kaikki minut tuntevat tietävät kuinka paljon pidän työnteosta, ja kesästä. Kun nämä kaksi asiaa yhdistetään, saadaan ultimaattinen kombo, jossa käsikirjoittaja-kriitikko istuu aamuauringossa naputtelemassa seuraavaa työtään.

Joka toinen vuosi on selvästi pehmiskesä, ja joka toinen on pallojäätelökesä. Jostain syystä mieltymyksenä voi olla vain toinen näistä. Tämä kesä on pallojäätelökesä, ja tamperelaisen ykkösvalinnat ovat tietysti Tampereen jäätelötehdas sekä Minetti, joiden ainoa huono puoli on rajoitettu saatavuus. Isot ketjut kun ovat miinoittaneet parhaat myyntipaikat.

Poikkeuksena yllämainittuun on Keskustorin Valion kioski, josta saa mangopehmistä. Itse en siitä piittaa, mutta laite jättää vienon mangon maun vaniljapehmikseen, mikä on pikantti lisä peruspehmikseen.

2

Yksi maailman vaikeimmista asioista on saada kakarat syötävän tapettiliisterin eli aamupuuron pariin. Täten päätin järjestää puuroformulat eli joka-aamuiset GP-kisat.

Ensiksi on aika- ajot: se joka on ensimmäisenä pöydässä (eikä enää nouse siitä) saa 1 pisteen. Ensimmäinen, joka aloittaa lusikoimisen saa kolme pistettä, toinen kaksi ja kolmas yhden. Sama määrä pisteitä on luvassa lautasen tyhjentämisestä, mutta suutaan ei saa polttaa. Muutoin moottori kärähtää eikä pääse lainkaan maaliin, ja siitä ei pisteitä heru. Lisäksi nopeimmasta kierroksesta, eli jos lopettaa ennen kuin muut ovat ehtineet edes aloittaa, saa yhden pisteen. Tähän pystyy ainoastaan isä.

Kieltämättä aamupuurolle on tultu hieman nopeammin.

3

Viime aikoina olen lueskellut sarjakuvia iltalukemiseksi, ja olen alkanut nauttia käsikirjoituksen lukemisen taidosta. Se nimittäin on joillakin piirtäjillä parempi kuin toisilla. Esimerkkinä vaikkapa Gary Frankin piirtämä Supreme Power -sarja, josta näkee että piirtäjä on kohentanut käsikirjoitusta entisestään.

Ensimmäistä kertaa kiinnitin tähän asiaan huomiota kun tein Russ Leachin kanssa Geysers of Titan -sarjakuvaa Aces Weekly -verkkosarjakuvalehteen. Russilla on erinomainen taito poimia käsikirjoituksesta tärkeimmät elementit, myllyttää ideat vielä kerran ympäri, ja esittää ne omalla tavallaan. Ruudutus saattaa muuttua, asioiden järjestys saattaa muuttua, ja kuvakulmista saattaa tulla radikaalimpia, mutta silti kaikki vaadittu on siellä.

Silloin kun asia tehdään huonosti, piirtäjä piirtää vain puhuvia päitä. Kaikkein kamalinta on aita on matalin -tyyli, jossa piirtäjä ei noudata käsikirjoitusta siksi, ettei hän uskalla ottaa riskejä ja pelkää, ettei taidot riitä. David Lloyd muistuttaakin, että piirtäjää pitää aina rohkaista ylittämään itsensä.

4

Nyt kun koronasäännöksiä on höllätty, niin myös Bar Lategame on avattu, ja saimme Imperialin pöytään. Lautapeli, jonka ääressä on useimmiten koettu I’m Losing My Favourite Game -tunnelmia, on nyt kääntynyt päinvastoin.

Imperial on pelinä piinaavan kauhea, ja siksi niin hyvä. Pelissä ostetaan osuuksia Euroopan valtioista, jotka käyvät sotaa keskenään, ja kasvattavat näin kassaansa ja arvoaan. Tämän ei pidä antaa erehdyttää, sillä Imperial on kuitenkin talouspeli eikä sotapeli.

Pelin hirveys on siinä, että jos peli lähtee luisumaan tappiolinjalle, sen suuntaa on enää vaikea kääntää. Voiton ja tappion siemenet kylvetään jo pelin alkupuolella, eli näennäisen harmittomat liikkeet pelin alussa aiheuttavat perhosefektin pelin loppuun. Julmaa, raakaa ja ihanaa!

KUVA2 imperial Kuva Petri Hänninen

Viimekertainen Imperial-lautapeli oli hämmentävän tasatahtinen eikä yksikään valtio päässyt keulimaan. Kuva: Petri Hänninen

5

Olen enemmän luddiitti kuin teknokraatti, mutta silti sen asian tiedostaminen, että elämme keskellä neljättä teollista vallankumousta, on saanut minut tutkiskelemaan tämän ajan teknistä kehitystä.

Ensimmäinen teollinen vallankumous oli brittien heiniä, ja synnytti Brittiläisen imperiumin. Muut maat pääsivät mukaan vasta toiseen teolliseen vallankumoukseen. Ensimmäinen teollinen vallankumous liittyi höyrykoneen keksimiseen ja kanaalien rakentamiseen (joka aiheutti Canal Maniana tunnetun ilmiön), ja toinen taas kutomakoneiden kehittymiseen ja rautateiden rakentamiseen (joka aiheutti Railroad Manian).

Neljäs teollinen vallankumous sai aimo potkun koronaviruksesta. VR- ja AR -ympäristöt ovat tehneet tuloaan jo pitkän aikaa pelimaailmassa, aseteollisuudessa ja lääketieteessä. Tekoälyt taas ovat mullistamassa etäasiakaspalvelun ja muun muassa elokuvarestauroinnin.

Kolmannen teollisen vallankumouksen päätteeksi meillä on käsissämme tieteistarinoista tuttu henkilökohtainen laite, jolla voi olla katkeamattomassa yhteydessä maailmanlaajuiseen tietoverkkoon sekä toisiin ihmisiin niin kuva- kuin ääniyhteyden kautta. Niin hankalasti kannettavaa laitetta kuin älypuhelin ei kukaan scifikirjoittaja osannut ennustaa, puhumattakaan siitä, että perheet istuisivat hiljaa olohuoneessa kukin nokka kiinni omassa laitteessaan.

Mitä meillä on edessämme 30 vuoden kuluttua? Istummeko kotona nojatuolissa, mutta olemme silti virtuaalisesti läsnä työpaikalla, harrastuksissa, matkoilla ja jopa perheen kesken? Tässäkin asiassa todellisuus varmasti ylittää kaikki ennustukset, niin hyvässä kuin pahassa.

Ai niin, toisen teollisen vallankumouksen pyörteisiin voi tutustua Vapriikin Finlayson 200 – tehtaasta brandiksi -näyttelyssä.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua