Dingo Allas Livessä. Kuva: Irmeli Heliö

1

Esikoisteoksessaan Kiihko (suom. Laura Liimatainen; Kosmos, 2025) Toby Lloyd pureutuu herkkään aiheeseen ja kertoo koukuttavan ja paljon ajatuksia herättävän tarinan. Uskonto, mikä tahansa, on yhteisöä hallitseva voimakas auktoriteetti, kun sen oppeja noudatetaan kirjaimellisesti.

Rosenthalit eivät ole tavallinen perhe. Syvästi juutalaiset vanhemmat Hannah ja Erik kasvattavat lapsensa arvojensa mukaan. He uskovat Vanhan testamentin totuuteen sekä pahan jatkuvaan läsnäoloon.

Rosenthalit asuvat Ericin holokaustista selvinneen isän Yosefin kanssa. Perheen äiti Hannah on kirjailija, joka näkee oman uransa kaikkea muuta tärkeämpänä. Hän on julkaisemassa kirjaa, jossa kertoo Yosefin kokemuksista toisen maailmansodan runtelemassa Euroopassa. Perheen nuorimmalle pojalle, Tovyahille, pahinta on äidin sumeilematon tahto paljastaa perheen salaisuudet.

Isoisä Yosef kuolee ja samoihin aikoihin perheen täydellinen tytär Elsie mystisesti katoaa. Palatessaan Elsie on täysin muuttunut. Tämä vaurioittaa koko perheen arkea. Nuorimmainen Tovyah opiskelee Oxfordin yliopistossa ja hänelle totuus on yksinkertainen: Elsie on pakkomielteisen ja kunnianhimoisen perheensä tuotos eikä ole nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä omille teilleen.

Tovyah on vetäytyvä ja muiden opiskelijoiden mielestä erikoinen. Tovyah eristäytyy muista, mutta ystävystyy kuitenkin kirjan minäkertojan Katen kanssa. Tovyah kärsii sisarensa kohtalosta sekä äitinsä kylmäkiskoisuudesta. Hän katsoo, että äiti toimii väärin käyttäessään kirjoissaan perheen arkoja asioita tarinoidensa sisältönä. Äidin kirjan julkaisun tuoma huomio saa Tovyahin voimaan huonosti.

Kiihko on taitavasti kirjoitettu perhetragedia, joka kertoo juutalaisuudesta, perhesiteiden voimasta, kiihkeydestä ja menneisyyden aaveista. Kirjaa lukiessa ei ajattele mitään tiettyä uskontoa vaan yleisemmin uskon ja järjen välisen rajan hämärtymistä.

Kuvat: Kosmos / Johnny Kniga

2

Juutalaisuuteen pureutuu myös Loretta Ellsworthin kirja Viininviljelijän tytär (suom. Laura Jänisniemi; Johnny Kniga, 2025) Tunnelmaltaan se on täysin erilainen tarina.

Holokaustia tämäkin teos sivuaa. Jo kirjan alku herättää mielenkiinnon: eletään vuotta 1942 ja saksalaiset vievät juutalaisen pikkutytön Martinen isän. Isä aavistaa kohtalonsa ja ehtii piilottaa tytön vaatekaappiin. Hän antaa Martinelle tilan arvokkaimman vanhan viinipullon. Viinipullon, jonka on tarkoitus taata tyttärelle turva ja elanto.

Martine pakenee isänsä neuvosta Pariisiin. Matkallaan tyttö hukkaa viinipullon. Viinipullo jatkaa matkaansa eri teitä ja lopulta vuonna 1990 kirjan päähenkilö lentokapteeni Charlotte saa sen käsiinsä Pariisissa. Hän kiinnostuu pullon etiketistä ja viinin alkuperästä. Charlotte haluaa selvittää kenelle pullo oikeasti kuuluu.

Loretta Ellsworth on kietoo taitavasti eri aikakausina eläneiden naisten tarinat viinipullon ympärille. Matka mystisen viinipullon juurille on viihdyttävä kertomus, jossa yhdistyvät jännitys, historia ja romantiikka sydänsuruineen.

3

Helsingin Musiikkitalo on vaikuttava kulttuurin mekka. Vuonna 2024 käyttöön otetut Rieger-urut ovat visuaalisesti häkellyttävä näky. Urut on käsityönä valmistanut itävaltainen urkurakentamo Rieger Orgelbaun. Taideteoksen kaltainen monumentaalinen soitin putkistoineen on 60:n oman alansa mestarin suunnittelema ja valmistama taideteos, joka herää henkiin urkurin kosketuksesta.

Täyttä urkua! -konsertti (20.9.2025) oli nautinnollinen annos urkumusiikkia Oulusta kotoisin olevan Elias Niemelän taituroimana. Hän soitti pillien täydeltä omaleimaista urkumusiikkia. Ohjelmisto koostui Niemelälle tärkeistä teoksista hänen uransa varrelta, ja skaala olikin ihastuttavan laaja. Mukana oli ranskalaisromanttisia virtuoosimaisia toccattoja sekä uruille tehtyjä sovituksia teoksista, jotka on alun perin sävelletty muille instrumenteille ja kokoonpanoille.

Urkuteosten säveltäjämestareista kuultiin myös J. S. Bachia, W. A. Mozartia ja Satieta, minkä lisäksi kuultiin Niemelän omia sävellyksiä. Huumoriakaan ei Niemelän ohjelmistosta puuttunut. Urkuvirtuoosin kappalevalikoimassa oli Niemelän säveltämä oodi Saab-autolle: Toccatat 96 ja 9000, Saab serie.

Niemelän välittömät ja luontevat välijuonnot toivat mukavan lisän tunnelmaltaan rentoon konserttiin. Niemelä sai uruista irti kaiken sen mitä tuo upea soitin osaavalle urkurille antaa. Pianissimot soivat herkästi ja valtaisat kylmänväreitä kohottavat fortet pauhasivat mahtavasti Musiikkitalon hienossa akustiikassa. Rieger-urkujen soittaminen kysyy koordinaatiota. Jalkatyöskentely urkupolkimilla näytti jopa akrobatialta käsien hoidellessa muita koskettimia.

Pienenä kommenttina yleisölle voisi sanoa, ettei ole ehkä viisain ratkaisu tuoda sylivauvaa urkukonserttiin, jossa pauhu fortissimoissa on melkomoinen. No, alkupuheen pitänyt Musiikkitalon edustaja sanoikin kauniisti, että vauvat kannattaa viedä rauhoittumaan ulkopuolelle, jos parku yllättää.

Musiikkitalon Rieger-urut. Kuva: Sakari Röyskö

4

Syksyn tullen parasta on uudet mielenkiintoiset teatteriensi-illat. Tampereella on kolme loistavaa ammattiteatteria, joiden näytelmät tuovat syksyyn jälleen ihanaa nostetta.

Tampereen Työväen teatterin Helene on Helena Kallion Rakel Liehun romaanin pohjalta tekemä näyttämösovitus. Maiju Saarinen vie katsojan Helene Schjerfbeckin elämän läpi intohimoisesti ja energisesti.

Samoin Työviksen Ylpeys & ennakkoluulo* (*tavallaan) on riemastuttava versio Jane Austenin klassikosta. Tässä tarinan kertovat ne, jotka ovat aina läsnä, eli palvelusväki. Puvustus näyttää ensikatsomalta upealta, joskin hieman erikoiselta. Mielikuvitus on vain rajana. Brittiläisen musiikkinäytelmän kappaleet on korvattu suomalaisilla aikansa hiteillä. Viiden naisen ensemble hoitaa kaikki roolit suvereenisti ja näyttelijöiden ohella myös pukijoilla on kiireinen ilta.

Tampereen Teatterin ensi-illoista Oliver Twist vakuuttaa loistavalla sovituksellaan ja castingillaan. Tässäkin viisi näyttelijää tekee kukin usean roolin illan aikana ja vaihdot ovat nopeita.

Kun vielä Tampereen Teatterin remontin jälkeen uutuuttaan hohtavalla päänäyttämöllä Niskavuoren nuori emäntä saa arvoisensa esityksen, alkaa teatterinnälkä vain kasvaa.

Komedian ja farssin ystäville Tampereen Komediateatteri tarjoaa syksyn uutuuden, Yllätysvieras-komedian, jossa pääosaa esittää Satu Silvo ja muissa päärooleissa nähdään Aimo Räsänen ja Petra Ahola. Hauskaa ei puutuu ja hiukan roisiakin huumoria tarjoillaan.

Lue Kulttuuritoimituksen arviot: Helene, Ylpeys & ennakkoluulo* (*tavallaan), Oliver Twist, Niskavuoren nuori emäntä ja Yllätysvieras.

5

Päätimme kaimani kanssa kokea nostalgisen taidepläjäyksen Helsingin Allas Livessä – minkäpä muun kuin Dingon seurassa! Ja kyllä, sifonkihuivi oli mukana ranteessa.

Neumannin ääni oli tikissä ja hittirepertuaari soi kokonaisuudessaan Helsingin illassa. Sedät jaksoivat heilua, soittaa ja laulaa. Tunnelma oli hyvä ja sitä saatiin mitä odotettiin. Sanat vielä osattiin ja perjantai-aamuna ääni olikin inasen käheä. Screenille oli koottu kuvakavalkadi Dingon hittivuosista ja olihan se herttaista katsottavaa.

Levoton tuhkimo ja Autiotalo laulettiin tietysti täysillä, mutta onneksi biisilistalla oli myös kauniita balladeja, irlantilaissävyisiä kappaleita ja joitakin uudempia sävellyksiä.

On hienoa, että Neumannin ääni vielä kantaa ja Jontun kitara soi, kuten myös Tom Eklundin basso, Leena Peisan koskettimet ja Saska Ketosen rummut. Virtuoosimaisia sooloja kuultiin itse kultakin.

Irmeli Heliö

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua