Päivi Rintaniemen keramiikkatöissä on viehättäviä muotoja. Kuva: Marita Nyrhinen

1

Näinä päivinä on elämys, kun pääsee kotoa ulos, melkein mihin tahansa kulttuuritapahtumaan. Seinäjoen Taidehallin näyttelyhallissa voi kokoontua rajoitetusti 10 hengen ryhmässä. Sain mahdollisuuden tutustua seinäjokelaistaiteilija Päivi Rintaniemen näyttelyyn.

Rintaniemen suuret, veistokselliset savityöt muodostavat näyttelyn Calix. Nimi on latinaa ja tarkoittaa maljaa. Kaikki näyttelyn teokset on nimetty latinaksi. Esimerkiksi kolmen teoksen sarja Una I, II ja III tarkoittaa yhtä aikaa tai yksi. Duo ja duae viittaavat kahteen. Saxum on kivi tai kallio. Carus on kallis, arvossa pidetty. Ovo viittaa juhlimiseen. Dependens on riippuvainen, Fors sattuma, ehkä, ja Varius vaihteleva, monipuolinen.

Rintaniemelle tyypillisiä teoksia ovat suuret keramiikka-astiat, joiden munamainen pyöreys rikkoutuu taitetuilla ja halkaistuilla elementeillä. Ne tuovat teoksiin jännittävää vaihtelua. Esineiden pinnat ovat kuvioituja, kuin hienorakenteista verkkoa tai pitsiä. Yleisvaikutelma on herkästi kevyt. Tekisi mieli tunnustella.

Rintaniemelle savi on rakas materiaali. Hänet tunnetaan hyvin myös ulkomailla. Kotimaassa hän on saanut isoja palkintoja, muun muassa Muotoilun valtionpalkinnon (2008). Ulkomaisista palkinnoista merkittävä on italialainen, keramiikkataiteilijoille jaettava Premio Faenza -pääpalkinto, jonka Rintaniemi sai vuonna 2013 teoksellaan Avis. Ja tietenkin kotiseudulla hän on lunastanut lukuisia merkittäviä palkintoja ja huomionosoituksia.

Rintaniemen työpaja sijaitsee Seinäjoen kaupungin alueella, ja sen yhteydessä on puoti täynnä lumoavia taide-esineitä ja kodin käyttökeramiikkaa astioista maljakoihin.

2

Taidelato piristää autoilijoita lakeuksilla. Kuva: Marita Nyrhinen

Ajelen usein Seinäjoen ja Ylistaron väliä. Kun matkaa Ylistaron keskustasta Seinäjoelle päin, matkan puolivälissä huomio kiinnittyy iloisen värikkääseen latoon. Olen ihmetellyt pitkään, millainen tarina ladon maalauksella on. Pienen kyselyn tuloksella sain selville, että pensseliin tarttui seinäjokelaissyntyinen, nykyään Ylöjärvellä asuva kuvataitelija J-P Köykkä.

Sain tietää, että Köykkä toteutti latomaalauksensa kesällä 2019 erään taideprojektin tuloksena. Kyseessä oli maaseututaiteen edistämishanke. Ja iloa maalattu lato tuokin ohikulkijoille.

Ladon kuviointi on geometristen kuvioiden muodostama abstrakti kokonaisuus, jossa näkyy vahvasti leikillinen ilmaisukieli sekoitettuna nykypäivän graffititaiteeseen. Tällaisia teoksia kaipaisi lisää.

Viime vuonna J-P Köykällä oli näyttely Haiharan taidekeskuksen Tallissa, Tampereella. Köykän muraaleihin voi törmätä monella paikkakunnalla.

3

Radion Ylen 1 -kanavalla on alkanut uusi ohjelma, Frekvenssi. Se jatkaa Jukka Mikkolan Avaruusromua-ohjelman perinteitä. Frekvenssin toimittaa Matti Nives, jolle Mikkolan ohjelma on ollut tärkeä tie tutustua kokeelliseen musiikkiin.

Kuuntelin Frekvenssin ensimmäiset Areenassa olevat ohjelmat. Nives kertoo ohjelmansa luonteesta ja taustoista sekä esittää kutsun tulla musiikilliseen seikkailuun. Hän haluaa kuulijansa kohtaavan jotain yllättävää ja sellaisia seikkailuja, jotka vievät paikkoihin, joita tuskin on voinut kuvitella. Nives lupaa uutuuksia ja vähän vanhempaa, jopa aiemmin julkaisematonta musiikkia. Tekijöitäkin kuullaan.

Musiikki on tosiaan monipuolisesti kokeellista musiikkia. Minulle se toimii rauhoittavana terapiana, kuten hyvin toimitettu puheohjelma ikään. Sitä paitsi vaikutelma on sellainen, että ohjelmia voi kuunnella useamman kerran ja tutustua samalla sellaiseen äänimaailmaan, joka vie meditaatiomatkalle.

4

Talven harrastamisen tuloksena uuden elämän saivat vanhat tuolit. Kuva: Marita Nyrhinen

Olen löytänyt uuden puolen itsestäni: huonekalujen kunnostamisen. Lapsuudenkodin kellarissa oli lojunut vuosikymmeninä pari vanhaa, 1940- ja 1950-lukujen taitteessa tehtyä tuolia, jotka ovat kuuluneet pieneen ruokapöytäkalustoon. Alun perin tummaksi petsatut ja lakatut tuolit oli aikojen saatossa maalattu erään vuosikymmen muodikkuuden takia valkoiseksi. Maali oli lohkeillut, ja vanha pinta pilkisti kivasti valkoisen alta. Ne huusivat kunnostamista. Pieni rapsutus osoitti, että maali lähtisi melko helposti irti, kun vain olisi aikaa ja hermoja ryhtyä tosissaan hommaan.

Päätin ilmoittautua syksyllä alkavalle kansalaisopiston kurssille. Siellä sain hyviä neuvoja, ja mikä tärkeintä, metodeja jatkokäsittelyyn. Hiontaa, vanhan lakkapinnan tasoittelua, pientä ”meikkausta” ja uusi, kevyt lakkaus.

Jännittävä vaihe oli istuinpäällysten puhdistaminen, sillä kankaatkin olivat alkuperäiset. Uskaltaisinko pestä kankaat raameineen päivineen? Kokeilin ja onnistuin. Niinpä päätin vielä värjätä ne. Taisin onnistua siinäkin.

Nyt tuolit ovat kivan näköiset ja odottavat lämpimämpiä kelejä, jotta pääsevät parvekkeelleni niille kuuluvan pöydän ympärille.

5

Kevät on tulppaanien aikaa. Kuva: Marita Nyrhinen

Kun päivät alkavat joulun jälkeen pidentyä, alkavat kauppojen kukkalaarit täyttyä tulppaaneista. Kimppujen ohi ei voi kävellä. Joka kauppareissulla ostoskoriin lähtee tulppaanikimppu, usein kaksikin.

Joskus kukat kestävät maljakossa jopa viikon, joskus niitä joutuu heittämään roskiin jo seuraavana päivänä. Koskaan ei voi tietää, kuinka tuoreita kukat ovat kaupassa, ja tarkoitan tietenkin marketteja. Vaikka valitsen reippaan näköisen tulppaaninipun, saatan erehtyä. Hyvät niksitkään, kuten puolen tunnin kylmässä vedessä makuuttaminen, eivät silloin auta.

Tietenkin kannattaisi käydä kukkakaupassa, kukkien erikoisliikkeessä, jossa myyjä tietää tarkasti, kuinka tuoreita kukat ovat. Marketin kassan vierestä kimpun vain ottaa mukaansa liian helposti.

Joka tapauksessa tavoitteena on, että aina siihen asti, kun parvekekasvit alkavat kukoistaa, täytän maljakkoni tulppaaneilla.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua