1

Vuonna 2014 perustettu juureva helsinkiläinen Iron Country Sisters on parasta kotimaista folkin, countryn ja americanan suuntiin kurottavaa uutta musiikkia hetkeen. Kolmen Rautamaan siskon johtama yhtye vakuuttaa ennen kaikkea avaralla melodisuudellaan ja mutkattomuudella, jolla kolme laulajaa tukevat toisiaan. Kukaan siskoista ei ole varsinainen ykkössolisti vaan laulussa vuorotellaan ja stemmat täydentävät äänimaiseman.

Soit Se Silti -levy-yhtiön 27.9.2019 julkaisema debyyttialbumi The Blue Hidden In on nimensä mukaisesti aika blue, haikeuden väreillessä levyn alusta loppuun. Jopa vauhdikkaammista banjo-kantri-ralleista löytyy kuulasta melankoliaa. Ja se jos mikä sopii vuoden pimeimpään aikaan.

2

Erilaiset lauta- ja korttipelit kuuluvat meikäläisen elämään, sekä ammatillisesti että vapaa-ajalla. Niinpä olen aina innoissani, kun vastaan tulee uusia mutkattomia ja helposti koukuttavia pelejä. Vuoden 2019 Lastenpeli-palkinnon pokannut Who Did It? -korttipeli on juuri tällainen.

Jonathan Favre-Godalin kehittämässä pelissä lyödään vuorotellen kuutta eri lemmikkieläinkorttia ja pyritään todistamaan oma lemmikki syyttömäksi esille jääneeseen kakkakasaan. Jos päätät lyödä pöytään esimerkiksi kilpikonnakortin, sanot: ”Ei se ollut minun kilpikonnani, vaan jonkun toisen papukaija!”

Tällöin toiset pelaajat pyrkivät lyömään mahdollisimman nopeasti oman papukaijansa keskellä olevaan korttikasaan ja jatkamaan. Se, jolle kortti jää viimeisenä käteen, häviää ja hänen lemmikkinsä on syyllinen. Häviäjä saa aina kakka-emojin muotoisen pelimerkin. Se, jolla on niitä ensimmäisenä kolme, häviää koko pelin.

Pelin koukuttavuus tulee siitä, että pelaajan pitäisi muistaa mitä muut ovat jo lyöneet. Sillä jos syytät jonkun toisen kania, eikä kellään enää ole kania, olet itse lemmikkisi kanssa syyllinen ja kakka osuu omaan tuulettimeesi. Eli samaan aikaan pitää olla sekä nopea reflekseissä että hyvämuistinen.

Peliä on helppo pelata, kun vauhtiin pääsee. Pelaajia tarvitaan vähintään kolme, mutta parhaaseen hurmokseen pääsee viidellä–kuudella pelaajalla. Kuusi onkin maksimimäärä.

Pelin ikäsuositus on kuudesta vuodesta ylöspäin, mikä on varmaan ihan osuva. Itse olen pelannut peliä sujuvasti sekä alakoululaisten että aikuisten kesken. Pelillisen helppouden ja koukuttavuuden ohella pelissä miellyttää myös sen yksinkertainen rakenne. Tarvitset vain pieneen pakettiin pakatun 36 kortin lemmikkipakan, kakka-emojit ja ohjeet. Sitten vain selvittämään, kenen kissan kakat jäi siivoamatta!

3

Kaisa Järvelän hienosti Kulttuuritoimitukseen analysoima Sorin Sirkuksen nuorten sirkuslaisten joulushow sukelsi tänä vuonna Mad Maxin Thunderdomen maailmoihin steampunk-aavikkoineen. Taina Kopran käsikirjoittama ja ohjaama esitys yhdisteli Jouni Kivimäen suunnittelemaa sirkustekniikkaa aavikon paimentolaisten ja robottikansan kärhämään päätä räjäyttävällä intensiteetillä. Kitte Klemettilän pukusuunnittelu, Oskari Löytösen lavastus ja Eero Auvisen valomaailma kohtasivat upeasti Joona Kukkolan ja kapellimestarina musisoineen Juho Fabrinin äänimaailman.

Nuorilla sirkuslaisilla oli näissä puitteissa helppo olla, mutta kyllä se tärkein anti eli heidän osaamisensa esittely oli silti pääroolissa. Eikä siinä ollut moitteen sijaa, sen verran haastavia temppuja nähtiin tasapainoilusta telinevoimisteluun ja trapetsista jonglööraukseen. Akrobaattiset liskot olivat loistavia! Ja ihan oikeat robotit!

Oman seurueen 3- ja 4-vuotiaat serkukset olivat yleisön nuorimpia mutta ei näytös ollut heillekään liian hurja. Toki hivenen kovaääninen. Varmasti ostan liput seuraavaankin nuorten jouluesitykseen!

4

Yhden miehen mainostoimisto cAPS LOCK Helsinki on Sami Korhosen luovaa suunnittelua sähköllä taikka ilman toteuttava yritys, joka on ollut toiminnassa vuodesta 2006. Delay Trees -yhtyeen bassostakin tutun herrasmiehen moninaisista projekteista ovat vaikutuksen tehneet erityisesti sarjakuvista tehdyt taulut.

Korhonen yhdistelee vanhoja liikennemerkkejä erilaisiin sarjakuvakohtauksiin ja tekee niistä erikokoisia sisustuselementtejä jääkaappimagneeteista tauluihin. Samaa kaavaa on toteutettu myös muun muassa skeittilautoihin ja kelloihin. Kierrätystaidetta parhaimmillaan!

5

Jos Leonard Cohenin viimeisissä levytyksissä melankolia ja karheus vain lisääntyi, niin kantrilegenda Willie Nelsonin Ride Me Back Home -albumilla on joulun aloitukseen sopivan leppoisa ja positiivinen tunnelma.

Mac Davisin hienoon biisiin It’s Hard to Be Humble on tehty vielä todella sympaattinen studiovideo, jossa konkari jammailee poikiensa Lukasin ja Micahin tuella ”kuinka on vaikeaa olla nöyrä, kun on täydellinen joka tavalla”.

Monen laulamana tämä kuulostaisi poskettomalta itsetehostukselta, Nelsonin lausumana lähinnä sympaattiselta. Peilistäkin nähty kuva paranee biisin mukaan päivä päivältä.

Ilkka Valpasvuo