Zürich. Kuvat: Petri Hänninen

1

Sveitsi on yleisesti ottaen kallis maa, mutta ei siellä aivan kaikki ole maksullista. Yliopiston luonnontieteelliseen museoon pääsee sisään ihan ilmaiseksi.

Tulijan vastaanottaa suuri, muovinen dinosaurus. Luurankoina löytyy ainakin Stegosaurus ja Allosaurus, mutta kaikista esillä olevista luurangoista ei saa selvää, mitkä niiden osista ovat kopioita, vai ovatko ne kaikki. Ainakin osa mammutista on aitoa luuta.

Itseäni lämmitti nähdä kivettynyt Ichthyosaurus, sekä havaita, kuinka erilaisia ja värikkäitä kuvioita helmiveneissä on ollut. Alakerrassa on esillä meidän aikamme eläimiä.

Kävijät pääsevät itsekin tutkijan rooliin, kun he voivat tutkailla hyönteisiä ja näytteitä mikroskoopilla. Lapsiasiakkaita ne ainakin näyttivät kiinnostavan.

Zürichin luonnontieteellinen museo.

2

Keskellä Zürichin vanhaa kaupunkia on alun perin muinaisroomalaisen Lindenhofin linnakkeen rauniot. Paikalta on komeat näkymät kaupungin yli, sekä myös paikallisen hammaslääkärin vastaanotolle. Potilasturvallisuudesta ei ole tietoakaan, sillä sekä potilas että hoitotapahtuma näkyvät selvästi linnakkeella käyskenteleville turisteille.

Grossmünsterin katedraalissa pääsee käymään tornissa, ja sinne kiivetessä saa käsityksen ahtaasta, pylvään sisään rakennetusta kierreportaikosta, jollainen kuvataan Umberto Econ Ruusun nimi -romaanissa. Toinen portaikoista johtaa kirkon kirjastoon, mutta tällä kertaa se oli valitettavasti suljettu. Ruusun nimi -kokemus jäi siis täydentymättä, mutta katedraalin tornin huipulta sai mainioita kattokuvia kaupungista.

Grossmünsterin katedraali.

3

Bad Ragazin kylä sijaitsee noin sadan kilometrin päässä Zürichistä. Paikkakunta on kuuluisa kylpylästään, joka yhä tänäkin päivänä hellii maailman rikkaita ja vaikutusvaltaisia mineraalipitoisella luonnonvedellään. Pääsevät sinne pulliaisetkin, ja arkisin hintataso vastaa Suomen kylpylöiden hintoja. Hotellin puistossa on vaihtuva patsasnäyttely, ja autoharrastajia kutkuttaa Monteverdi- ja Enzmann-autojen pienoisnäyttely.

Alkuperäiseen Bad Pfäfersin kylpylään pääsee postin bussilla kylän keskustasta. Miksiköhän postiautojärjestelmä lakkautettiin Suomesta? Siinä missä paketit ja kirjeet kulkevat ristiin rastiin ympäri maata, kulkivat myös ihmiset. Homma toimii yhä erinomaisesti Sveitsissä.

Bad Pfäfersin kylpylämuseo.

Bad Pfäfersin kylpylämuseossa pääsee kulkemaan virtaavan veden uurtamaan rotkoa pitkin vanhoille munkkien kylpypaikoille. Pfäfersiä on käynyt ihmettelemässä useita kuuluisuuksia, itse Paracelsuksesta lähtien. Samainen kylpylä esiintyy myös Hernan Diazin romaanissa Luotto (lue arvio). Muun muassa museossa esillä oleva divaani mainitaan kertomuksessa.

Kylpylämuseossa on myös vaihtuvia taidenäyttelyitä. Tällä kertaa esillä on Martin Oeggerlin mikroskoopilla otettuja valokuvia. Kuvat paljastavat, että ympärillämme on outo ja värikäs maailma, jota silmä ei kykene erottamaan.

Martin Oeggerlin mikroskooppivalokuva.

4

Bad Ragazista ei ole kuin kivenheiton matka Vaduziin, Liechtensteiniin, jonka taidemuseossa koettiin reissun kohokohta. Liechtenstein profiloituu vanhan rahan ja kasinopelien keskukseksi, mutta 12 euroa museolipusta (lapset ilmaiseksi) ei ole suomalaisen kukkarolle pahakaan.

Alakerrassa on esillä hauskaa ja osallistavaa nykytaidetta, kuten iso tyynyteos, jonka päällä saa kiipeillä. Isoimmasta näyttelykokonaisuudesta vastaavat Henrik Olesen ja Isidore Isou.

Yläkerran näyttelyssä on esillä tunnettujen maalareiden töitä. Mukana ovat Picasso, Klee, Miró, Kandinsky sekä muut. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin Emil Nolden Dunkles Meer -niminen öljyvärityö vuodelta 1909. Nolde oli paremmin tunnettu taitavana akvarellistina, joten öljyvärityö tuli minulle täytenä yllätyksenä. Ja mikä voima! Hieno taidekokemus on kuin raikas suihku sielulle. Tämän työn ääressä vietimme pitkät, rattoisat minuutit.

Emil Nolde: Dunkles Meer.

5

En osaa sanoa onko Lindtin suklaatehtaan museo maailman tylsin museo, mutta aika varmasti se on kaikkein pramein ja näyttävin tylsä museo. Museokierroksella on ehkä yritetty tavoitella samanlaista magiaa kuin Villi Wonkan suklaatehtaassa Roald Dahlin kirjassa Jali ja suklaatehdas, mutta kokonaisidea on jäänyt parin vinkeän vekottimen varaan.

Lindtin suklaatehtaan museo.

Museo esittelee suklaan historiaa, tekotapoja ja alueen teollisuuden syntyvuosia. Parasta on, kun pääsee maistamaan sulaa, lämmintä suklaata suoraan hanasta. Hauska yksityiskohta on näyttelyssä esillä oleva vanha Toblerin käärepaperi, jossa lukee suomen kielellä: ”Kermainen hedelmätäytesuklaa”.

Lopuksi vieraat saavat poimia itselleen firman tuotteita, mutta ne on ahmittava ennen museokauppaan astumista, sillä sinne ei ole menemistä kourat täynnä suklaapalluroita. Ahmittuaan posket lommolla maitosuklaata ei tee enää mieli ostaa kaupasta mitään.

Petri Hänninen, teksti ja kuvat

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua