Cristina Branco saapuu jälleen Suomeen.
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Kikka Holmbergin listalla on Ukrainan historiaa, Schubertia ja fadoa.
1
Cristina Branco on fadolaulajana yllätyksellinen ja kaikkea muuta kuin perinteinen. Hän haaveili nuorena jazz-laulajan urasta, mutta heittäytyi sittemmin kotimaansa Portugalin ”kansallismusiikin” kiemuroihin.
Jazzillisuus jäi äänenkäyttöön ja olemukseen, ja laulajattaren persoonallista fadoa värittävät myös tangon tehot ja poppi.
Branco on julkaissut 17 albumia ja konsertoinut ympäri maailmaa. Tampereella häntä kuultiin viimeksi vuonna 2019. Hänen läsnäolonsa konsertissa oli tuolloin sataprosenttista ja vangitsevaa, esiintyminen luontevan tyylikästä (lue konsertin arvio tästä.)
Viime vuonna Branco juhli 25 vuotta kestänyttä uraansa ja julkaisi yhdessä pianisti João Paulo Esteves da Silvan kanssa fadon ja perinteisen musiikin välimaastossa liikkuvan albumin Amoras numa Tarde de Outono (Locomotiva Azul, 2022), joka todistaa laulajan ja pianistin sujuvaa ja sulokasta yhteistyötä.
Cristina Branco Helsingin Savoy-teatterissa 26.9.2023 ja Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneella 27.9.2023.
2
Valérie Perrinin Vettä kukille (Changer l’eau des fleur, 2018; WSOY, 2023) ehti maailmanvalloitusmatkallaan myös minun luokseni. Yli 30 kielelle käännetyn romaanin suomenkielisen version on laatinut Saara Pääkkönen.
Yksinkertaistaen voisi sanoa, että teos kertoo pienen bourgognelaisen kylän hautausmaata hoitavasta Violette Toussaintista. Romaaniin on kuitenkin kudottu ja kiedottu lukuisia tarinoita, joiden kerrokset Perrin kuljettaa kompastelematta ja sulavasti säilyttäen jännitteen kaiken aikaa. Pääkkösen vivahteikas, herkkä ja tasapainoinen suomennos tekee mitä viehättävimmälle teokselle oikeutta ja hurmaa lukijansa ensimmäisistä virkkeistä alkaen.
3

Victoria Belim. Kuva: Tammi
Victoria Belim valottaa kirjassaan Punaiset seireenit (The Rooster House, 2022; Tammi 2023) Ukrainan 1900-luvun historiaa oman perheensä tarinan kautta. Yhdysvaltoihin teini-iässä muuttanut Belim palasi Ukrainaan vuonna 2014 selvittääkseen sukunsa vaiettuja salaisuuksia.
Ennen Venäjän hyökkäyssotaa valmistunut, vuonna 2022 julkaistu Punaiset seireenit on kiehtova ja repiväkin tositarina, mutta samalla se on mitä vangitsevin jännityskertomus. Tero Valkosen suomennos kuljettaa lukijaa niin muistelun, historian kuin itsetutkistelunkin äärellä sekä elävästi kuvatussa arjessa, puutarhanhoidon ja kansanperinteen kuvioissa.
4
Franz Schubertin laulusarja Die Schöne Müllerin saa Erik Rousin ja Justas Stasevskijn keväällä ilmestyneellä levyllä vapautuneen, konstailemattoman ja ilmeikkään tulkinnan. Rousin bassobaritoni soljuu luontevasti ja vaivattoman tuntuisesti, ja Stasevskijn ilmaisuvoimainen pianismi kuljettaa liedien tarinoita sävykkäästi ja syvästi. Duon hienoissa tulkinnoissa on herkkyyttä, draamaa, tyylikkäitä tempovalintoja ja puhdasta kauneutta.
5
Kaksinkertaisen Grammy-voittajan Samara Joyn syyskuun alkupuolella omakustanteena julkaisema single Tight tiivistää hieman alle kahteen minuuttiin palasen laulajattaren huimaa taituruutta. Joyn kanssa musiikillista iloa tuottavat pianisti Luther Allison, basisti Mikey Migliore ja rumpali Evan Sherman.
Kikka Holmberg
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (16.3.2026): The Plot Against America, Äiti Airolan parempi maailma, Rovaniemen Teatteri
Maija Kääntä on istunut teatterissa, lukenut taiteilijaperheestä ja katsonut Philip Rothin romaaniin perustuvaa televisiosarjaa.
Parasta juuri nyt (13.3.2026): Katsojan taivas, Verneri Pohjola & RSO, Riiko Sakkinen, Study for Life, Talvikappeli
Seppo Metso on tuijotellut maalauksia, lumoutunut Joel Haahtelan kirjasta ja kuunnellut Verneri Pohjolaa.
Parasta juuri nyt (12.3.2026): Kalojen aika, vankiloiden vastaanottolehdet, Lantlôs ja mikrogenremusiikki
Anni Kanniaista kiehtoo jungilaisuuden ja esoterian suhde, 1900-luvun rikoshistoria ja ruusukvartsinvärinen post black metal.
Parasta juuri nyt (11.3.2026): Pentti Kaskipuro, Karalis, Angine de Poitrine, Indonesia, Libristo
Mikko Saari on käynyt taidemuseossa ja sardinialaisessa kahvilassa, kuunnellut matikkarokkia, pelannut lautapelejä ja ostanut kirjoja.




