Sarjakuvan ja muun kaunokirjallisuuden suomentaja Saara Pääkkösen elämässä musiikki ja kirjallisuus kulkevat tiiviisti käsikkäin

Suomentaja Saara Pääkkönen. Markku Heikkilä / Suomen Yrityskuvaus

Kikka Holmberg

– Suomentaminen on aina kiinnostanut minua, sanoo sarjakuvan ja muun kaunokirjallisuuden kääntäjä Saara Pääkkönen yksinkertaisesti.

Jo opiskeluaikoina kirjallisuus veti puoleensa englantilaista filologiaa pääaineenaan lukenutta Pääkköstä, ja opintoihin kuulunut kääntäminen tuntui omalta ja kiinnostavalta.

Ollessaan vaihdossa Belgiassa Pääkkönen opiskeli muun muassa hollantia ja ranskaa. Valmistuttuaan hän työskenteli kaksi vuotta käännöstoimistossa asiatekstien parissa, ja eteni sieltä WSOY:lle käännetyn kirjallisuuden kustannustoimittajaksi.

– Olen koko ajan pitänyt kiinni kääntämisestä. En halua olla sellaisissa töissä, missä en voi kääntää jotain kaunokirjallista, Pääkkönen korostaa.

Pääkkönen irtisanoutui WSOY:lta 20 työvuoden jälkeen, mutta kääntää edelleen ja tekee kustannustoimittajan töitä freelancerina.

* *

Kääntäminen on Pääkkösen mukaan ennen kaikkea kommunikaatiota.

– Kääntäjän tehtävä on löytää se, mitä alkuteoksen kirjoittaja haluaa sanoa, ja saada se sanottua sellaisessa muodossa, että suomalainen lukija sen ymmärtää. Mielellään niin, että lukija ei ajattelisi lukevansa käännösteosta, vaan että elämys sujahtaisi sujuvasti mieleen eikä lukijan tarvitsisi miettiä, mitä alkuperäisessä on mahtanut lukea.

Pääkkönen lukee aina koko teoksen ennen kuin alkaa suomentaa.

– Olen alkanut luottaa siihen, että alitajuntani tekee töitä, jos sille annetaan jotain materiaalia, ja se on yksi syy, miksi haluan lukea kirjat ennen kuin rupean työhön.

– Ensin tehdään raakakierros, joka sitten editoidaan perusteellisesti ennen kuin sitä voi kutsua puolivalmiiksi. Ehkä siinä vaiheessa tekstin kehtaa lähettää kustannustoimittajan luettavaksi. Sitten vielä tehdään korjauskierroksia.

– Työntekotapani on vähitellen muuttunut. Ennen koin hirveää tuskaa, kun eteen tuli virke, jota en saanut suomeksi kunnolla. Nykyisin teen jonkin tilapäisratkaisun ja siirryn eteenpäin ihan vaan päästäkseni eteenpäin. Usein ratkaisu tulee, kun seuraavan kerran avaan sen tiedoston ja alan jatkaa siitä, mihin olen jäänyt.

– Jokaisesta teoksesta oppii paljon lisää kääntämisestä. Kääntäessä hakee kirjailijan virkettä ja yrittää löytää sille jonkinlaisen suomenkielisen vastineen: miten rytmi toimii vai toimiiko se, vai olisiko syytä pilkkoa pitkiä virkkeitä tai yhdistellä lyhyitä. Tehdessään alkaa pikku hiljaa löytää oman ratkaisunsa toteuttaa kirjailijan tyyliä sekä henkilöiden ääntä ja tapaa puhua.

– Joka ainoassa kirjassa ja ihan joka ainoassa pienessä sarjakuvatarinassa törmään siihen, etten tiedä, miten joku ilmaus sanotaan suomeksi. Yleensä mietin ratkaisua aika pitkään ennen kuin siirryn eteenpäin. Nykyään, kun olen enemmän tekemisissä isompien tekstimassojen ja tekstiromaanien kanssa, olen alkanut oppia siihen, että asioita on pakko jättää kypsymään.

* *

Kun Pääkkönen oli WSOY:lla käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittaja, hän näki kolikon toisen puolen eli pääsi auttamaan toisia suomentajia.

– Se oli valtavan antoisaa työtä, ja teen sitä vieläkin jonkin verran freelancerina, hän sanoo.

– Kustannustoimittajan työssä on toisinaan niin kiire, ettei ehdi välttämättä käydä suuria neuvotteluja, mutta aina kun oli mahdollista ja aina kun kääntäjä sitä itse halusi, pidettiin pitkä istunto, jossa käytiin läpi kaikki. Se oli työn ihan parhaita hetkiä, kun sai jonkun kääntämiseen samalla tavalla intohimoisesti suhtautuvan ihmisen kanssa oikein palastella ja miettiä parhaita ratkaisuja.

* *

Vuodesta 2000 lähtien Pääkkönen on suomentanut Aku Ankkaa hollannista, englannista ja ranskasta.

– Koko perheeni luki sarjakuvia. Meillä oli sarjakuvakaappi, jota käyttivät isä, äiti ja kaikki kolme lasta, kertoo Pääkkönen, joka on lukenut Aku Ankkaa pienestä pitäen.

Hän suostui siis oikopäätä, kun hänelle tuli tilaisuus kääntää Aku Ankkaa pienen näytetarinan verran.

– Käänsin yhden tarinan italiasta, ja minulle tarjottiin töitä Aku Ankasta. Aika suuri kiitos kuuluu sille, että oli Belgiassa vaihto-opiskelijana ollessani opiskellut hollantia. Suomen Aku Ankka ostaa Hollannista paljon hyvää materiaalia, joten siellä tarvitaan hollannintaitoisia kääntäjiä.

Sarjakuvasta tuli Saara Pääkkösen erikoisala ”vähän vahingossa”.

– Kun menin WSOY:lle, Mikael Ahlström oli juuri lanseerannut uudelleen WSOY:n sarjakuvaohjelman. Ihastelin Mikaelin pöydällä olevia sarjakuvia ja kerjäsin suomennettavaa. Sain suomentaa yhden sarjan, ja siitä lähtien olen suomentanut WSOY:lle sarjakuvaromaaneja.

Vahinko johti muun muassa siihen, että Pääkkönen sai sarjakuvaneuvoksen arvonimen vuonna 2021.

David B:n Epileptikko-sarjakuvaromaanissa on dialogin lisäksi paljon kertovaa tekstiä. Kuva: WSOY 2013 / © 2011, David B. & L’Association

Pääkkösen mukaan taidesarjakuvassa pyritään samaan kuin kaunokirjallisessa kääntämisessä eli löytämään mahdollisimman hyvä tapa ilmaista suomeksi ne tunteet, ilmiöt ja ajatukset kuin alkutekstissä on.

– Sarjakuvassa tekstiä on vähemmän kuin romaanissa, ja siksi jokaisen sanan ja virkkeen on oltava punnittu. Tilaa on niin vähän, että selittely ei mahdu mukaan, joten silloin täytyy löytää taloudellisin ja osuvin tapa ilmaista asiat suomeksi.

– Usein sarjakuva on myös dialogikääntämistä. Toki muunkinlaisia sarjakuvia on, kertoo Pääkkönen, ja ottaa esimerkiksi David B:n Epileptikko-sarjakuvaromaanin.

– Siinä on dialogin lisäksi valtava määrä kertovaa tekstiä: kerrotaan muun muassa epilepsiasta ja historiallisista tapahtumista.

Joissakin sarjakuvissa fonttina käytetään tekijän omasta käsialasta tehtyä fonttia.

– Silloinhan se käsiala on osa sitä käsityönä tehtyä taideteosta ja se istuu siihen kuplaan. Sarjakuvassa saattaa myös olla äänitehosteita tai huudahduksia, jotka on yleensä kirjoitettu kuvan sekaan. Ne eivät siis ole missään kuplassa, vaan vaikka kädenhuitaisussa saattaa lukea jotain, Pääkkönen kuvailee.

– Nekin käännetään. Ne ovat yleensä todella vahvasti osa kuvaa, ja ainakin itse mietin sitä, millaisia kirjaimia siinä voi olla. Tekstin visuaaliset aspektit on otettava huomioon, se on sarjakuvan ehdoton erityispiirre.

Sarjakuvassa saattaa myös olla äänitehosteita tai huudahduksia, jotka on yleensä kirjoitettu kuvan sekaan, kuten tässä Cyril Pedrosan teoksessa Kolme varjoa. Kuva: WSOY 2010 / © 2007 Guy Delcourt Productions

Suomen kielen taivutusmuodot saattavat joskus tuottaa päänvaivaa.

– Jos sivulla on yksi jyhkeä kuva ja kuvassa on kupla, jossa on yksi sana, joka saattaa olla jatkoa edellisen sivun virkkeelle, niin sitten kun lyöt siihen taivutuspäätteet perään, niin voin sanoa, että näyttää mahtavalta, Pääkkönen vinoilee.

– Tämä tarkoittaa sitä, että kääntäessä mennään virkkeessä alkuun ja ruvetaan sommittelemaan sanoja niin, että saataisiin siihen yhdelle sivulle keskelle kuplaa perusmuoto. Pidän itselläni ohjenuorana, että aina ja kaikessa täytyy muistaa ottaa huomioon visuaalinen aspekti. Se vaikuttaa käännösratkaisuihini paljon.

* *

Oma lukunsa on Aku Ankan kääntäminen.

– Aku Ankassa saa ilotella ja keksiä riemukkaita ratkaisuja. Toimitus ei edellytä kääntäjiltä uskollisuutta alkutekstille. Sarjakuvateksti on kuitenkin siinäkin osa kuvaa, Pääkkönen painottaa.

– Mitään kuvaan sopimatonta ei tekstiin voi laittaa, joten tarina kyllä pysyy ehjänä.

– Aku Ankka on vapautunutta irrottelua, jossa saa tykittää täyslaidallisen suomen kielen hupsuja juttuja ja etsiä arkaaisia synonyymejä, joita ei tunneta enää. Ei siis välttämättä tarvitse pyrkiä taiteellisesti korkeatasoisimpaan, vaan siihen, että olisi kivaa. Hauskuus on ohjenuora, ja sitä ilottelua ja kielellä leikkimistä Ankkaan pyydetään ja halutaan.

Kalevalakielisen ankkatarinan Pääkkönen käänsi äitinsä Irmeli Pääkkösen avustuksella. Kuva: © Disney

* *

Saara Pääkkönen nostaa Aku Ankan myös yhdeksi läheisimmistä töistään. Kääntämistään sarjakuvista hän ottaa esille Cyril Pedrosan Kolme varjoa.

– Se on minulle tärkeä teos. Se oli ensimmäinen Pedrosan sarjakuva, joka ilmestyi suomeksi, ja sittemmin olen suomentanut muitakin hänen teoksiaan. Sen suomentaminen oli yksi ihanimpia töitäni ja aivan ihana flow-elämys – oli kesäyö ja kirjoittaminen sujui helposti. Sellaista tapahtuu niin harvoin, että sen kyllä muistaa, Pääkkönen huokaa.

– Rakastan myös Christophe Blainin albumeja. Hän on piirtäjänä valtavan dynaaminen ja hänen töissään on paljon huumoria.

Blainin teoksista Pääkkönen mainitsee Ulkoministeriön.

– Minun piti perehtyä Ranskan politiikkaan ja etsiä sellaista sanastoa, mitä ministeriössä olisi käytetty, ja miettiä, millaisia sanamuotoja YK:ssa pidettävään puheeseen laitetaan. Koko ajan kirjassa kuitenkin oli myös ihmisten välistä nokittelua ja huumoria. Se oli herkullinen käännöstyö, koska siinä sai etsiä niin monia rekisterejä.

Lastenkirjoista Geraldine McCaughreanin Peter Pan purppuran lumoissa sekä Silvia Vanden Heeden kirjoittama ja Thé Tjong-Khingin kuvittama Kettu ja jänis ovat jääneet jäänyt vahvasti Pääkkösen mieleen.

– Kettu ja jänis on yksinkertaisesti hyvä kirja, lastenromaani, jossa on ihanat kuvat. Siinä oli kaikenlaista hauskaa ja sai leikkiä kielellä. Kirja on jäänyt mieleeni myös siksi, että tein paljon töitä sen eteen, että sain sen soljumaan niin kuin halusin. Jäi hyvä mieli, että onnistuin.

Aikuisten romaaneista muun muassa Annie Darlingin Bloomsbury-kirjat ja tänä keväänä ilmestyvä Valérie Perrinin Vettä kukille kuuluvat Pääkkösen suosikkeihin.

– Käännöksistäni kenties painavin on Jeanette Wintersonin Aikakuilu.

Aikakuilu on romaanitulkinta William Shakespearen Talvisesta tarinasta.

Shakespeare-faniksi tunnustautuva Pääkkönen kertoo käyvänsä vähintään kerran vuodessa Englannissa Shakespeare-matkalla katsomassa teatteria Lontoossa ja Stratford-on-Avonissa.

– Se, että sain tehdä yhden näistä Shakespeare-romaaneista, oli minulle iso juttu, ja Talvinen tarina tuli minulle entistä läheisemmäksi tämän työn myötä.

Lastenkirjoista Geraldine McCaughreanin Peter Pan purppuran lumoissa sekä Silvia Vanden Heeden kirjoittama ja Thé Tjong-Khingin kuvittama Kettu ja jänis ovat jääneet vahvasti Pääkkösen mieleen. Kuva: Saara Pääkkönen

* *

WSOY:n kustannustoimittajan työstä Pääkkönen irtisanoutui reilut puoli vuotta sitten.

– Olen ruvennut opiskelemaan laulunopettajaksi, Pääkkönen kertoo hyvillään.

– Olin kaksi vuotta opintovapaalla. Sitten piti päättää, menenkö takaisin töihin vai jatkanko tutkinnon loppuun.

Pääkkönen päätti jatkaa klassisen laulun opintojaan Metropolia-ammattikorkeakoulussa.

– Elätän itseni suomentajana ja jos oikein hyvin käy, valmistun laulunopettajaksi kahden ja puolen vuoden kuluttua.

Musiikki ja kirjallisuus kulkevat tiiviisti käsikkäin Pääkkösen elämässä.

– Laulan tällä hetkellä Einojuhani Rautavaaran Shakespeare-lauluja, joissa on teemana aika ja kuolema, ja juuri pari viikkoa sitten sain palautettua kustantamoon käännöksen, joka sijoittuu hautausmaalle, ja jossa puhutaan paljon kuolemasta. Kun puhuimme laulunopettajan kanssa laulujen sisällöistä, huomasin, että otin keskusteluun mukaan kirjan teemoja. Yksi syy, että ylipäätään valitsin ne Rautavaarat, saattoi hyvinkin olla, että mielessäni pyöri romaanin kuolema-teema.

Laulaminen on yksi tapa lähestyä runoja, luonnehtii Metropolia-ammattikorkeakoulussa laulunopettajaksi opiskeleva Saara Pääkkönen. Kuva: Mervi Sipola-Maliniemi

Kuluvan vuoden syyskuussa Helsingin työväenopistolla esitetään Pääkkösen suomentama musiikkinäytelmä, John Gayn Kerjäläisooppera (The Beggar’s Opera, 1728).

– Siinä on puhutun tekstin lisäksi 70 laulua, jotka olen kääntänyt. Se oli kova urakka, johon kului monta kuukautta.

– Näytelmäteksti tuli aika nopeasti, mutta lauluissa rupesivat riimit loppumaan kesken. Lauloin joka ainoan laulun moneen kertaan etsiessäni sanoja, ja nyt sitten harjoituksissa nähdään, miten ne toimivat, kertoo Ville Saukkosen ohjaamassa näytelmässä toista naispääosaa esittävä Pääkkönen.

Laulaminen on Pääkköselle yksi tapa lähestyä runoja.

– Tuntuu, että sävelkielen kautta pääsee lähelle runoa vähän eri näkökulmasta. Monesti lukiessani jotain nykyrunoa huomaan, että se saattaa olla vähän hermeettinen, ja pitää miettiä, mistä sen avaisi. Teen usein niin, että luen runoa ääneen ja saatan improvisoida sitä laulaen: alitajuisesti etsin siitä poljentoa ja äänteellisiä kauneuksia. Siitä on tullut minulle yksi lähestymisavain, yksi tapa avata vaikeita tekstejä. Rakkauteni laulamiseen kumpuaakin aika vahvasti siitä, että rakastan sanoja.

Saara Pääkkönen kertoo rakastavansa Christophe Blainin albumeja, kuten hänen kääntämäänsä sarjakuvaromaania Ulkoministeriö – Diplomaattisia merkintöjä 2. Kuva: WSOY 2013) / © Dargaud 2011

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua