Kuva: Alt Agency

1

Näin ensimmäisen Suomen jalkapallomaajoukkueen maaotteluni joskus 1970-luvulla. Sen jälkeen olen nähnyt kymmeniä ja kymmeniä. Upeimpina aikoina muistan kultaisen sukupolven maaottelut. Litmanen, Hyypiä, Niemi, Kolkka, Väyrynen, Nurmela, Tainio, Forssell, Tihinen, Riihilahti… oi niitä aikoja! Sitten jossain vaiheessa alkoi niin toivoton rämpiminen, että heitin pyyhkeen kehään ja seurailin maajoukkueen otteita vain sivusilmällä.

Vuosina 2011 ja 2015 Markku ”Rive” Kanerva toimi tilapäisenä päävalmentajana maajoukkueessa, kun sopimusvalmentaja oli saanut potkut tai siirtynyt muihin tehtäviin. Vihdoin vuonna 2016 Kanerva nostettiin päävalmentajaksi pidemmällä sopimuksella. En tiedä oliko kannattajilla silloin paljoakaan odotuksia tulevaisuuden suhteen, mutta kuin ihmeellisessä sadussa Kanervan maajoukkue voitti pelin toisensa jälkeen ja yhtäkkiä Suomi olikin selviytynyt ensimmäistä kertaa jalkapallon arvokisoihin.

Enää en muista upeimpina aikoina kultaisen sukupolven maaotteluita vaan Suomen nykyisen maajoukkueen eli Kanervan Huuhkajat. Nytkin voidaan luetella pelaajia, kuten Pukki, Hradecký, Kamara, Toivio, Lod, Sparv, Pohjanpalo, Arajuuri, mutta ennen kaikkea meillä on joukkue! Taas viime viikolla Huuhkajat nappasi upeat voitot Bulgariasta ja Irlannista.

Miten tähän on tultu? Alpo Suhosen ja Risto Pakarisen kirja Markku Kanerva – Näin valmennan voittajia (Into, 2020) kertoo Kanervan osuudesta Huuhkajien tarinassa. Kirja syntyi siten, että Alpo Suhonen haastatteli Kanervaa useita kertoja ja Risto Pakarinen toimitti haastatteluista kirjan.

Kirja tuo hyvin esille Markku Kanervan persoonaa ja varsinkin sitä kuinka syvästi ja huolella hän miettii ja toteuttaa omia näkemyksiään.

2

Maustetyttöjen esikoislevy Kaikki tiet vievät Peltolaan (Is This Art!, 2019) on klassikko – ja vain parantunut, kun sitä on tässä noin vuoden kuunnellut.

Muutama viikko sitten ilmestyneessä Maustetyttöjen uutuussinglessä Ne tulivat isäni maalle on jänniä koukkuja ja hieno kertosäe. Sanoitukset yhdistävät koskettavasti yksittäisen ihmisen tunnot yleismaailmallisiin tapahtumiin. Uusi levy Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä ilmestyy 13.11.2020. Odotan albumia innolla.

”Ne tulivat mun isäni maalle
Ja veivät lapsuuteni rekoissa
Sellutehtaalle

Ne näyttivät kirvestä ja käyttivät sahaa
Ei nähneet metsää puilta
Ei ees puitakaan
Näkivät vain rahaa”

3

Syyskuussa julkaistiin Linkopii-yhtyeen toinen albumi. Levyn nimi on Lanteet (Luova, 2020), ja kyllähän sitä kuunnellessa lanteet tosiaan notkuvat. Ihanasti bändi sekoittaa rock’n’rollin, popin, punkin ja mitä lie vielä. Kunnollista menevää kitararockia erittäin loistavilla laulajilla. Kaiken riemun ja menevyyden keskeltä suosikkibiisikseni on noussut Herrat.

”On herrat herroja ollut ennenkin
ne luottaa valtaan mammonaan ja seteleihin

Minä luotan rakkauteen ja utopiaan
maailmaan jossa pienen ei suurta tarvi kumartaa”

4

Olen tykännyt James Blaken kaikista neljästä levystä. En ole silti yhtään tietoinen siitä, kuka James Blake on. Olen vain kuunnellut hänen musiikkiaan. Toki pienelläkin googlettamisella selviää, että Blake on lähes superstara ja työskennellyt monien merkittävien artistien, kuten Beyoncén, Kendrick Lamarin ja Frank Oceanin kanssa.

Lokakuussa 2020 Blakeltä ilmestyi neljän biisin minilevy Before (UMG, 2020). Hyvin kiehtovaa musiikkia. Tummat elektroniset sävyt ja kauniit balladityyliset melodiat yhtyvät levyllä toisiinsa. En tiedä onko tämä synkkää vai kauniin vapauttavaa musiikkia. Sen tunnen, että tosi hyvä levy tämä on. Esimerkiksi nimikkolaulu Before jättää hyvällä tapaa tyhjän olon, että mistähän tässä nyt on kysymys.

”I must be in pain ’cause I’ve never needed anyone before
I don’t have to keep receipts any more

And I don’t have to stand by the door’
Cause you’re my family
You move me naturally (I don’t)”

5

Lapsille on mukava lukea iltaisin jotain kirjaa. Tässä on tullut luettua pojilleni niin Harry Pottereita, Muumeja kuin Astrid Lindgrenin kirjoja. Tuttuja ja turvallisia valintoja.

Aina välillä on hauska kävellä työpaikaltani Metson musiikkiosastolta kerrosta alemmas Metson lastenosastolle ja pyytää jotain kollegani antamaan joku hyvä kirja luettavaksi. Elisa, Mervi, Merita, Tuija ja muut eivät petä ikinä ja aina saan heiltä hyvää luettavaa.

Viimeksi joku heistä taisi lyödä käteen David Walliamsin Pankkirosvon pojan (Tammi, suom. 2019). Turboahdettua seikkailua ja roisia huumoria lämpöisillä viboilla. Hyvä vinkki!

Menkää siis Metson lastenosastolle tai lähikirjastoonne kyselemään luettavaa niin eiköhän sieltä hyviä suosituksia pätkähdä tiskiin!

Juhani Koivisto

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua