1

Mietin pitkään, mikä ylipäätään voisi olla parasta juuri nyt, kun sota raivoaa Ukrainassa. Mutta onneksi sellaisiakin asioita on. Hitailta ja päättämättömiltä näyttäneet demokratiat ovat vihdoin heränneet itsepuolustukseen ja toimintaan arvojensa puolustamiseksi. Putinin rikollinen hyökkäys on yhdistänyt ihmisiä ja yhteiskuntia ympäri maailmaa ja vastaus laittomaan sotaan on ollut jyrkkä. Hyvinkin erilaisia poliittisia kantoja edustavat ihmiset, jotka eivät normaalioloissa ole olleet mistään samaa mieltä, jakavat sosiaalisessa mediassa toistensa näkemyksiä ja ovat valmiita auttamaan. Toivotaan vielä, että tämä yhtenäisyys säilyisi hieman kauemmin kuin koronakriisin alussa.

Joka tapauksessa yhteinen vihollinen näyttää yhdistävän. Vaikeinta on ollut infosodankäynnin kohteina jo pitkään olleilla salaliittoteoreetikoilla. Vähemmän yllättäen tässä porukassa on koetettu käännellä Putinin sotaretkeä myönteiseen valoon selittämällä tapahtumat lännen syyksi – onneksi erittäin huonolla menestyksellä.

Venäjän diktaattorin puolustaminen on liian vaikeaa jopa monelle kaninkoloon pudonneelle. Ukrainan puolustaminen on yhteinen asiamme.

2

Onneksi koko maailma ei kuitenkaan ole vain sotaa. Joskus ajalla ennen Putinin hyökkäystä sain luettua FT Pekka Masosen suomentaman ja selityksillä varustetun teoksen Tutkimusmatkoilla Afrikan sydämessä (omakustanne, 2022). Kirjaan on koottu Mungo Parkin, skotlantilaisen tutkimusmatkailijan, kirjalliset tuotokset, kirja ja päiväkirja sekä muita lisämateriaaleja, hänen kahdelta matkaltaan Länsi-Afrikassa 1795–1797 ja 1805.

Teos on erittäin mielenkiintoista luettavaa ja tarjoaa ajankuvaa, joka voi myös yllättää lukijan. Mungo Parkin kuvaukset ja kanssakäymiset paikallisväestön kanssa etenkin ensimmäisellä retkellä heijastavat nimittäin pääosin varsin positiivista näkemystä alueen ihmisistä. Masosen laaja selitysosa avaa Mungon ajattelua ja aikakauden kontekstia mainiosti kommentoiden välillä railakkaasti myös nykymaailmaa.

3

Jaakkojuhani Peltosen Aleksanteri Suuri – sankari ja myytti (Gaudeamus, 2021) on hyvinkin ajankohtainen aiheeltaan. Historiallisten myyttien ihannointi ja valikoivat historiatulkinnat ovat ajaneet erinäisiä hallitsijoita valloitussotiin, kuten viime aikoina on varsin konkreettisesti nähty.

Aleksanterista väitöskirjansakin tehneen Peltosen kirjassa käydään monen esimerkin avulla läpi, miten makedonialaisen kuninkaan legenda on vaikuttanut politiikassa ja kulttuurissa läpi historian. Esimerkiksi Ison-Britannian siirtomaavalloitusten aikaan makedonialainen soturikuningas sai toimia esimerkkinä onnistuneesta ”kulttuuriviennistä” ja valloitusten kohteet parin tuhannen vuoden takaa olivat inspiroivia vierailupaikkoja.

Eikä Aleksanterin viehätys ole kadonnut nykyäänkään: ”Nuoren ja kauniin sankarin perikuvana Aleksanteri sopii tukemaan yhtä nykypäivän yleisistä elämänohjeista: usko unelmiisi ja seuraa niitä – näin voit saavuttaa jotakin suurta”, Peltonen kirjoittaa.

4

Ruotsin pääministerin Olof Palmen murhaajan mysteeri on omassa suvussani eräänlainen legenda: tapauksen jälkeen eräälle sukulaisnaiselle muutti hetkeksi asumaan tuntematon mies Ruotsista, Uffe. Sukulaiset pohtivat puoli-leikillään miehen kytköstä Palmen murhaan.

No, tekijä ei kuitenkaan ollut Uffe, mutta Thomas Pettersonin kirjassa Epätodennäköinen murhaaja: Skandia-miehen tarina, Palmen murha ja tärvelty poliisitutkinta (Otava, 2021) kerrotaan vetävästi, miten erilaiset tutkintalinjat etenivät päätyen lopulta mutkien kautta Stig Engströmiin. Teosta lukee kuin dekkaria, vaikka loppuratkaisu onkin tiedossa. Kiehtovaa luettavaa, jossa murhatutkinnan epäonnistumisen syyt tuodaan myös kattavasti esiin.

5

Tampereen yliopiston Translocalis-tiede- ja kulttuurihanke tuottaa suurelle yleisölle poikkeuksellisen mielenkiintoista materiaalia. Heikki Kokon vetämän hankkeen henkilöstö kokoaa ja julkaisee – tutkimuksen ohella – suomalaisten sanomalehtien lukijakirjeitä 1800-luvulta. Aineisto antaa ainutlaatuisen näkökulman eri alueiden paikalliseen elämänmenoon ja projektin etenemistä pystyy seuraamaan muun muassa Facebookissa ja Twitterissä, joissa julkaistaan kirjeitä säännöllisesti. Kannattaa tutustua!

Esimerkiksi Kestilässä viinasta kirjoitettiin Oulun Wiikko-Sanomia lehdessä vuonna 1872: ” ”Suuri muutos kuitenkin on jo tapahtunut Kestilässä 10 vuoden kuluessa. Uusi kirkko seisoo autiona, kauppapuoti kalua täynnä, pyhäpäivät, markkinapäivät, vieläpä pillit, viinapullot, tanssit suuret tavaksi tulleet”.

Projektin Facebook-sivujen mukaan 1870-luvulla viinasta kirjoitettiin ympäri maata usein, kun viinan kotipoltto oli kielletty vuonna 1866. Paikalliset tapahtumat ja mielialat kytkeytyvät historiallisiin tapahtumiin ja lukijakirjeet tuottanevat paljon uusia näkökulmia omaan historiaamme.

Digitoitu aineisto julkaistaan kokonaisuudessaan osana Kansalliskirjaston digitaalisia aineistoja tulevana vuonna.

Mikko Manka

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua