”El Topo on erikoinen.” Kuva: Yle

1

Tamperelaisen Hot Heros -yhteen muodostavat Ville Rauhala (kontrabasso), Sami Sippola (tenorisaksofoni) ja Janne Tuomi (rummut ja muut lyömäsoittimet). Bändin on julkaissut lyhyehkön historiansa aikana jo useita levyjä. Muutama levy on ollut silkkaa Hot Heros -matskua, mutta lisäksi on levyjä vierailijoiden kanssa.

Viime viikolla julkaistulla uutuuslevyllä Vodjanoi (Hot Heros, 2020) mukana on pianisti Iro Haarla. Vierailijat eivät ole Hot Herosin levyillä ulkopuolisen roolissa vaan määrittelevät yhdessä bändin kanssa albumien soundin. Kaikki Hot Herosin levyt ovat todella hyviä, mutta nyt on tullut ihan täydellinen napakymppi!

Levyn sisäkannessa on Zachris Topelius -sitaatti: ”Luonnon pitää pysyä erämaana koska se sanoo mitä me olemme ja mitä meidän tulee olla”. Tämä lause kuvastaa hyvin levyn tunnelmaa ja ehkäpä tekijöiden syvempiä tuntojakin.

Sami Sippolan tenorisaksofonin ja Iro Haarlan pianon johdolla kuuntelija pääsee vapaasti vaeltamaan erämaiden kautta suoraa omaan sieluunsa. Haarlan jokainen pianosta loihtima ääni on samaan aikaan sekä kevyt että syvällinen. Hänellä on ainutlaatuinen taito ilmavasti alleviivata sanomaansa. Rauhala ja Tuomi luovat biiseihin pysyvyyttä. Hot Herosin liitto Iro Haarlan kanssa on todella onnistunut. Musiikki on kautta levyn erittäin kaunista ja ajoittaisista freevaikutteista huolimatta nautinnollisen helppoa kuunneltavaa.

Olin kerran katsomassa Vastavirta-Klubilla M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen keikkaa. Hot Heros oli heillä lämppärinä. Tosin Numminen ja Hietanen soittivat ensiksi, koska iäkkäämpinä ihmisinä halusivat päästä ajoissa nukkumaan. Nummisen ja Hietasen keikkaa oli katsomassa noin sata ihmistä. Keikan loputtua noin viidesosa yleisöstä jäi odottamaan Hot Herosin keikkaa. Rauhala, Sippola ja Tuomi tulivat lavalle ja tykittivät ensimmäiset kymmenen minuuttia aivan armotonta freejazzia. Tämän aloituksen jälkeen paikalle jäi vain muutama ihminen. Numminen ja Hietanen seisoivat soittokamat käsissään ja hymy huulillaan koko keikan ajan lavan edessä. Heillä ei enää ollutkaan kiire nukkumaan.

Juttelin heidän kanssaan ja Pedro Hietanen kehui orkesteri antaen Sami Sippolalle vertauskuvallisen nimen ”Pispalan Coltrane”. Minusta Sami Sippola on tällä Vodjanoi-levyllä vakuuttavampi kuin koskaan. Hänen soittonsa on ehkäpä levyn tärkein yksittäinen elementti vaikkakin Vodjanoi onkin neljän ihmisen soppa. Vuoden parhaita levyjä, ellei jopa paras.

2

Myös toinen ykkösluokan tamperelainen bändi eli Generals on juuri julkaissut uuden Loud and Stupid -vinyylin (Joteskii groteskii / Tuhoutuvat levyt, 2020). Albumi on yhtyeen toinen. Generalsin musiikki on hyvin suoraa punkka. Tai ei tässä yhtyeessä mitään suoraa ole. Musiikki rämisee hajoamisen partaalla ylikierroksilla vähän joka suuntaan.

En tiennyt bändistä yhtään mitään, kun näin heidät keikalla ensimmäistä kertaa muutamia vuosia sitten. Jollekin bändin tyypille sanoin keikan jälkeen, että ”ihan huippua menoa, nauroin ja hymyilin onnessa koko keikan ajan, tää oli ihan kuin jotain GBH:ta”. Sain vastauksen: ”Kiitos, joo ei kukaan enää kunnon punkia soita.” Vuoden parhaita levyjä.

3

Generalsin hajoamispisteessä olevasta punkista on hyvä siirtyä kolmanteen tamperelaiseen bändiin.

Kiia Sainiolan ja Elinan Karin muodostamalta Keltainen Kissa -yhtyeeltä on juuri julkaistu biisi Sekoamispisteessä. Soittimet särisevät ihanasti joka suuntaan ja sanoitukset liikkuvat bändin ensialbumin Ainakin kahtasataa (2020) linjoilla. Eli järki on lähtenyt kiitämään ja jarrupoljinkin voi olla hävinnyt.

Sekoamispisteessä on loistava todiste musiikista, jota Tampereen bändikämpillä ja sivukujilla tapahtuu.

4

Yle Areenasta löytyy Gabe Polskyn ohjaama dokumentti Red Penguins – lätkää itämafian ehdoilla (2019). Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen NHL-jääkiekkojoukkue Pittsburgh Penguinsin omistajat saivat kuningasidean ja päättivät lähteä tekemään bisnestä Moskovaan. Pittsburgh Penguinsin ja Moskovan TsSKA:n erikoinen ja villi yhteistyö alkoi.

Dokumentin päähenkilö on amerikkalainen Steven Warshaw, josta tuli Russian Penguinsin markkinointijohtaja vuonna 1993. Kapitalismi oli täysin uutta Venäjällä ja olosuhteet olivat enemmän kuin haastavat. Oikein mikään ei toiminut. Warshaw toi jääkiekkopelien tauoille strippareita ja karhuja, ilmainen olut virtasi katsomoissa ja yhtäkkiä Russian Penguins olikin ilmiö, josta kiinnostuivat niin paikallinen mafia kuin Disneykin.

Tämä dokumentti voisi ihan hyvin olla kokonaan sepitetty tarina, sillä niin kummallinen ja sakea se on. Ja kaiken aikaa Russian Penguinsia valmentaa moninkertainen maailmanmestari- ja olympiavalmentaja eli legendaarinen Viktor Tihonov.

5

Nyt kun ollaan sekoiltu niin musiikin kuin urheilun parissa on hyvä ottaa vielä muutama askel syvemmälle ihmismielen syvimpiin syövereihin. Olen lukenut ja kuullut vuosikausien ajan tarinoita Alejandro Jodorowskyn El Topo -elokuvasta (1970). Elokuvaa ei ole erinäisistä syistä pystynyt katsomaan oikein mistään. Ainakaan minä en ole El Topoa aikaisemmin nähnyt. Nyt aina luotettava Yle Areena on tuonut kulttielokuvan kaikkien nähtäville.

El Topo on erikoinen, raju, väkivaltainen, kaunis ja surrealistinen western. Päähenkilö, jota näyttelee ohjaa Jodorowsky itse, on El Topo eli myyrä. El Topo kaivautuu matkallaan läpi aavikkoisen alueen itseensä ja samalla katselijoiden aivoihin.

Heti elokuvan ensimmäisen muutaman minuutin aikana El Topon pieni poika hautaa ensimmäisen lelunsa ja äitinsä valokuvan hiekkaan, koska nyt hän on isänsä mukaan mies. Tästä eteenpäin elokuva kylpee taivaan sinisessä kauneudessa ja väkivaltaisessa hulluudessa.

El Topon matka on aivan älytön, mutta silti elokuvassa on kuin ihmeen kaupalla selkeä juoni ja tarina. Huikea elokuva ja katselukokemus, jota en unohda ikinä.

Juhani Koivisto

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua