Parasta juuri nyt (2.11.2021): Kulttuuricocktail Live, Artsi, Jäähyväiset Matjoralle, Pato, Afterlives, The Lighthouse

02.11.2021
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Robert Pattinson ja Willem Dafoe elokuvassa The Lighthouse. Kuvat: Universal

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Miikka Vuori on kuunnellut kulttuurikeskustelua, lukenut siperialaiskylän kohtalosta ja sihdannut miehistä elokuvaa kännykän ruudulta.

1

Ylen Kulttuuricocktail Live -ohjelman uusimmassa jaksossa on aiheena vaihtoehtotaide. Siinä haastateltavat kuraattorit Joonas ja Niklas Nyholm lausuvat monia viisaita sanoja taiteesta ja taiteen tekemisestä. Satu Nekalan esitys on vangitsevan loistava. Ohjelma inspiroi ja avartaa, suosittelen!

Kulttuuricocktail Live Yle Areenassa.

2

Spoken word -artisti, kuvataiteilija, runoilija ja rap-muusikko Dxxxa D kävi Tampereella keikalla seuranaan Artsi. Artsi on jäänyt minulta aikaisemmin kuulematta, mutta täytyy sanoa, että kylläpä tämäkin herra tekee vakuuttavaa audiota.

Artsin biisejä Bandcampissa.

3

Venäläinen ympäristöaiheinen kirjallisuus ei kai ole ollut kovin tunnettua, mutta eräs neuvostoklassikko nousee tästä aihepiiristä: Valentin Rasputinin Jäähyväiset Matjoralle (1968, suom. 1977). Sivumennen mainiten tätä teosta ylisti myös Pentti Linkola.

Taitava venäläinen nykykirjailija Roman Sentšin on kirjoittanut kyseistä klassikkoa kunnioittavan ja siihen viittaavan rinnakkaisteoksen Pato (alkuteos 2015), jonka Kirsti Era on ansiokkaasti suomentanut vuonna 2019.

Molemmissa teoksissa siperialaisen kylän väki joutuu pakenemaan kodeistaan suuren patoprojektin aiheuttamia vesimassoja. Kylät tuhoavat rakennelmat ovat Rasputinilla suuruudenhullun neuvostovallan, Sentšinillä taas rahan vallan ja vallanpitäjien ahneuden tuloksia. Ennen kaikkea on hienoa, että nämä molemmat kirjat on suomennettu.

Rasputinin teosta lukiessa on hämmentävää ajatella, että vanhemmiten kyseinen kirjailija on alkanut kiihkeäksi konservatiiviksi, tukien ensin vanhoillisen linjan kommunisteja ja sitten Putinia. Toisaalta eipä hän ole ainoa klassikkokirjailija, jonka myöhempiä poliittisia intohimoja on ollut vaikea käsittää.

4

Kuten kaikki jo varmaan tietävät, kirjallisuuden Nobel meni tänä vuonna tansanialaissyntyiselle Abdulrazak Gurnahille. Kirjailija ei ollut minulle ennestään tuttu, eikä ehkä monelle muullekaan suomalaisille, koska hänen kirjojaan ei ole vielä suomennettu.

Petri Hänninen kertoi Kulttuuritoimituksen jutussa (26.10.2021) ilouutisen: keväällä asia korjaantuu. Hänninen myös suositteli kirjailijan alkukielisiä teoksia. Tartuin vinkkiin ja löysin Gurnahin Afterlives-kirjan Piki-kirjastojen Overdrive-palvelusta sekä e-kirjana että äänikirjana.

Aloin kuunnella äänikirjaa ja tähän mennessä olen todella innostunut teoksen imusta. Kuten Hänninen mainitsee, kieli on sujuvaa, turhia koukeroita välttelevää. Kiitos kirjoittajalle vinkistä!

5

Itselleni tuppaa käymään monien elokuvien kanssa niin, että ne jää uutuuttaan näkemättä, mutta polttelevat sitten jossakin mielen perukoilla, että tämähän minun piti käydä katsomassa. Esimerkki tästä: Robert Eggerssin ohjaama The Lighthouse (2019). Korjasin asian ja katsoin sen vastikään, suurena hifistelijänä tietysti kännykän ruudulta. Joka tapauksessa elokuva on raju kokemus, siitä ei pääse mihinkään. Se jää kuplimaan alitajuntaan.

Elokuva on ainakin pinnaltaan erittäin miehinen. Syvyyttä tuo teemojen arvoituksellinen kehittely: myyttiset elementin korostuvat. Yhtenä polttoaineena lienee pojan vaikea ja ratkaisematon suhde isään. Toisaalta monitulkintaisuus ja arvoitusten ratkeamattomuus tekevät tehtävänsä: filmi ei jätä rauhaan, ei tyhjene harmoniseen loppusointuun.

The Lighthouse Netflixissä.

Miikka Vuori

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua