Parasta juuri nyt (2.1.2020): Nuoren naisen muotokuva, Gianrico Carofiglio, 4 Vuodenaikaa, Haralanharjun näkötorni

02.01.2020
Adèle Haenel merenrannalla elokuvassa Nuoren naisen muotokuva.

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Mikko Manka on nauttinut elokuvaohjaaja Céline Sciamman kuvakielestä ja Haralanharjun rauhasta.

1

Céline Sciamman elokuva Nuoren naisen muotokuva teki vaikutuksen. Olin juuri ennen elokuvaa lukenut Antti Selkokarin kirjoittaman hienon muistelun Helena Yläsestä ja siitä oli mieleeni jäänyt ajatus, että elokuvat ovat ensisijaisesti kuvia. Niinpä katsoin tätä elokuvaa hieman uusin silmin.

Kuvakieli olikin erittäin kaunista. Etenkin tulen valaisemat kuvat olivat jo itsessään maalauksia ja kiinnittivät kuvan hienosti tarinaan nuoren taidemaalarin elämän rakkaudesta. Dialogi elokuvassa oli pääosin varsin niukkaa ja vähäeleistä, ja arvelenkin, että kaikki eivät siitä välttämättä syty. Itse kuitenkin nautin juuri elokuvan verkkaisuudesta ja visuaalisesta kauneudesta.

2

Andrea Camillerin siirryttyä viime kesänä ajasta ikuisuuteen totesin joutuvani jatkossa etsimään uuden takuuvarman dekkarikirjailijan saapasmaasta, vaikka Montalbanostakin on tulossa ainakin vielä yksi postuumi teos. Asiaa pohtiessani italialainen ystäväni suositteli minulle Gianrico Carofiglion tuotantoa, erityisesti Le tre del mattino -romaania.

Teoksessa viisikymppinen päähenkilö Antonio kertoo takaumana tarinan hänen oman, tuolloin myös viisikymppise, isänsä ja hänen lukioikäisen itsensä vierailusta Marseilleen 1980-luvun alussa. Vierailun tarkoituksena on tutkia, olisiko Antoniolla kolme vuotta aiemmin todettu lapsuusiän epilepsia mahdollisesti parantunut. Marseillelainen erikoislääkäri määrää Antoniolle testin: kahden vuorokauden (amfetamiinilla) pakotetun unettomuuden. Mikäli kohtausta ei äärimmäisessä valvomistilassa tulisi, lääkityksen voisi lopettaa.

Kirja keskittyy noihin kahteen unettomaan vuorokauteen, eräänlaiseen liminaalitilaan, joiden aikana isä ja poika kohtaavat toisensa uudella tavalla, ilman entisiä roolejaan. Carofiglio kuvaa hienosti nuoren Antonion ajatusten muuttumista hänen tutustuessaan ensimmäistä kertaa mieheen, jonka hän on aiemmin nähnyt ”vain” omana isänään. Keskusteluita käydään Marseillen kaduilla ja taloissa niin Antonion vanhempien erosta kuin heidän kohtaamisestaan, ihmisen haaveista, toiveista ja elämästä ylipäätään. Teosta ei ole ainakaan toistaiseksi suomennettu, mutta englanniksi tämä lienee tulossa, koska iso osa Carofiglion teoksista löytyy myös englanninnoksina.

Miten F. Scott Fitzgeraldin Yö on hellä -kirjan viittauksesta (”in a real dark night of a soul it is always three o’clock in the morning”) kirjan nimen saanut Le tre del mattino liittyy dekkareihin? Eipä juuri mitenkään, mutta kirja toimi itselleni ”sisäänheittäjänä” Carofiglion kirjoihin. Hänen mainiota oikeusdekkarisarjaa lakimies Guido Guerrieristä on käännetty myös suomeksi ja sitä voin suositella lämpimästi jo kahden osan lukemisen jälkeen.

3

Kauppahallin Ravintola 4 Vuodenaikaa on tunnettu etenkin erinomaisesta lounaastaan, mutta kannattaa myös tutustua ravintolan erikoisillallisiin, jotka ovat kätkettyjä kulinaristisia helmiä Tampereella. Kauppahallin sulkemisajan jälkeen järjestettävien erikoisillallisten teemat ja niitä mukaillen myös menut vaihtelevat.

Ennen joulua pääsin kokemaan Ranskalaisen jouluillallisen, joka sisälsi neljän ruokalajin menun viinipaketteineen ja ranskalaisia joululauluja esilaulajan johtamana – ja ranskaksi ”laulettuina”. Ruoka oli totutusti erinomaista, mutta erikoisen hauska ilta oli siksi, että ihmiset joutuivat tilojen rajallisuudesta johtuen istumaan varsin lähekkäin toisiaan – keskustelun syntyminen on lähes varmaa.

Oma pöytäseurueemme koostui pariskuntia lukuun ottamatta toisilleen vieraista ja hyvinkin erilaisista ihmisistä, mutta vilkas keskustelu soljui naurun saattamana läpi koko nelituntisen illalliskokemuksen. Aika kului kuin siivillä.

Tieto erikoisillallisista tulee ravintolan postituslistan kautta, joten sille kannattaa liittyä, jos tällainen kokemus kiinnostaa.

4

Haralanharjun näkötorni on hieno vierailu- ja rauhoittumiskohde myös talvisaikaan, etenkin jos puissa ja maassa on lunta. Topeliuksen En sommardag i Kangasala -runon, P. J. Hannikaisen suomennoksen ja Gabriel Linsénin sävellyksen myötä kuuluisaksi tullut näköalapaikka sijaitsee vain 20 minuutin ajomatkan päässä Tampereelta.

Nykyinen puinen näkötorni on jo kolmas laatuaan, koska kaksi aiempaa ovat tuhoutuneet tulipaloissa vuosina 1922 ja 2007. Suinulan nuorisoseura teki ison työn vuonna 2009 uudelleen avautuneen tornin rakentamiseksi. Niinpä lippaaseen maksettavan pienen pääsymaksun (2 euroa) maksaa ilomielin.

Haralanharju nousi jo 1800-luvun lopulla yhdeksi kiertomatkakohteeksi kansallisromantiikasta ammentaneen Suomen Matkailijayhdistyksen oppaassa Matkasuuntia Suomessa. Nykypäivän kannalta oppaan mainostamat junayhteydet Suinulasta ovat tosin vähän heikonlaiset – ehkä uudet lähijunat tuovat asiaan kohta parannuksen – ja epäilen myös vahvasti, että Vehmaisten kestikievari on jo sulkenut ovensa…

Nykypäivän autoilijoille huomautettakoon kuitenkin, että Haralanharjuntien loppuosa saattaa talvisin olla auraamatta tai talvisessa kunnossa, joten varautuminen pieneen reippailuun ei ole pahitteeksi.

5

Uuden vuoden – ja laskutavasta riippuen vuosikymmenen – vaihtuminen tuo ajan kulumisen ja vuodenkierron konkreettiseksi. Toisaalta arkipäivän konkretiaa vuodenkiertoon tarjoaa esimerkiksi iltapäivälehtien lööppien seuraaminen.

Uusi vuosi tuo joka kerta mukanaan uudet alut, harrastussuositukset ja ihmedieetit ”joulukilojen” karistamiseksi. Kohta ollaankin pääsiäisessä ja Juha Miedon mämmiennätyksissä ennen kuin päästään ”kesäkuntoon pääsemiseen”, juhannuksen säähän ja Jutiin (g)rillaamassa. Satunnaiset pelottelut, katastrofinuhat ja taudit voidaan sijoittaa väleihin, kun vuoteen sidotut teemat on käytetty.

Aiheet toistuvat vielä mukavasti vuodesta toiseen tuoden pienelle ihmiselle turvallisuudentunnetta hektisessä internetajassa. Voisikohan Kustaa Vilkunan klassikon, Vuotuisen ajantiedon, päivittää siten, että se sisältäisi myös tämän uudemman perinnetiedon?

Mikko Manka

Pin It on Pinterest

Share This